torstai 28. kesäkuuta 2018

Omavaraisuusaste nousussa

Pikkuhiljaa voidaan alkaa uhmata keripukkia ja ruveta viherainesten suhteen omavaraisiksi. Rucolaa ollaan kyllä laidunnettu jo muutama viikko, kun kirpat ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät rucolat melkein rauhaan, mutta muuten on sato antanut odottaa itseään. Jopa salaatti, jota normaalisti saadaan leivän päälle jo toukokuun lopussa, on vasta nyt tulossa syömäkuntoon, lukuun ottamatta paria turpasta, jotka olivat viime vuonna kylväytyneet itsestään (mikä laittaa miettimään syyskylvöjen etuja). Niistä ollaan muutama lehdykkä nyhdetty. Retiisi oli tapansa mukaan alkukauden herkku, mutta tällä kertaa herkku vain toukille. Ihmisten ruokapöytään siitä ei riittänyt.

Sipulia ja valkosipulia voi kohtapuoliin alkaa käyttää ja hernettäkin näyttää olevan mukavasti tulossa. Ensimmäistä kertaa herne ajaa sokeriherneiden edelle. Sokeriherneet eivät ole vielä edes kukassa, naukserin suureksi harmiksi.

Härkäpapu Bella kukkii, mutta vaikka kylvin koko pussillisen, ei kovinkaan moni papu itänyt kuivuuden takia. Brittilehdissä aina varoitetaan kirvojen viihtyvän härkäpavuissa, mutta meillä härkäpavut ovat olleet kirvavapaita - paitsi nyt. Tällä viikolla iski hurja kirvainvaasio; jopa vuohenputket ovat rusentuneet mustien kirvojen imuttaessa niistä nesteet. Härkäpapuihin on majoittunut vihreiden kirvojen Painonvartijat ry. On meinaan järjettömän pläskejä kirvoja! Oikein ropina käy, kun niitä putoilee maahan. Yäk! Mutta pakko uhrautua ja yrittää litsiä niistä mahdollisimman monta, jotta saadaan edes jonkinlainen papusato.

Salkopavut alkavat toipua hallatuhoista. Kylvin niitä kyllä lisää, mutta uusintakylvöt ovat vasta sirkka-asteella. Jopa hallan täysin nujertama Asparagus red noodle pukkaa mullan sisässä uusia lehtiä. Tuskin se kuitenkaan satoikään ehtii.

Kesäkeittiön papuruukuissa Edamame näyttää terhakkaalta, ja Dried black turtle alkaa kietoa ensimmäisiä lonkerojaan papuristikkoon. Ne selvisivät hallasta hyvin, mutta kasvukausi taitaa olla liian lyhyt. Kunpa nyt edes yhden kukan tekisivät.

Perunat sen sijaan näyttävät surkeaakin surkeammilta. Odotin, että ne selviäisivät hallasta nopsaan, mutta huonolta näyttää. Juhannuksena saatiin ämpäristä Bellarosaa, joka oli kiinteä ja ihan mukavan makuinen pottu, mutta nämä maaversiot eivät ihan heti ala mukuloida. No, pakastimessa on vielä viime vuoden perunasatoa, joten ei me täysin perunatta olla.


Viime vuoden kylmyydessä ja kosteudessa kaalikasvit pärjäsivät hyvin ja niihin tuli mahtava maku. Tämän vuoden sato vielä antaa odottaa, paitsi Nero di Toscanan osalta. Sen lehdyköitä ollaan jo wokattu muutamaan otteeseen. Esikasvatetuista kyssäkaalin taimista alkaa ensimmäiset kohtapuoliin olla syömäkokoisia, ja suippokaalikin pikkuhiljaa suipottuu.

Calabreseä oli jostain syystä hankala saada tänä vuonna itämään, eikä se ainokainen taimikaan koollaan mahtaile. Harmi.

Kasvimaan yllättäjä on ollut pinaatti Picasso. Olin varma, ettei pinaatista saada lainkaan satoa, kun pinaatti alkaa lämpimässä säässä heti kukkia, mutta Picasso on toista maata. Sen lehdet on melko nahkeat, joten se ei pannulla wilttaannu niin nopeasti kuin normilajikkeet. Kolmisen viikkoa ollaan siitä lehtiä käytetty ruuanlaitossa ja edelleen uutta pukkaa, eikä näy kukkaa (I didn't know it that I was a poet).

Toissapäivänä guru toi kokeeksi malabarinpinaattia. Varsinainen pinaattihan se ei ole, mutta mukava päästä testaamaan. Laitoin sen kiemurtelemaan tyhjää papukaarta vasten. Jospa se innostaisi pavutkin samaan.

Ämpäriosastolla pensaspavut Gold dukat ja Fasold kukkivat, joten ainakin niistä tulee satoa. Onneksi viime vuoden kauhukuvat pölyttäjien tuhosta eivät toteutuneet, vaan kovasti kimalaiset ja jopa mehiläiset (jollakin on siis kilometrin säteellä mehiläistarha) pörisevät kasvimaalla ja kukkapenkeissä.




Kurpitseriassa on muutama Portimarronin ja Sweet dumplingin alku. Hienosti ovat kurpitsat lähteneet kasvuun, vaikka pelkäsinkin, ettei niistä tule yhtään mitään, kun meinasivat jo pikkutaimina alkaa kukkia. Kesäkurpitsat sen sijaan taitavat olla tämän kauden osalta menetettyjä, sillä halla nujersi osan, eivätkä kasvihuoneesta kiikutetut paikkuutaimet ole oikein lähteneet kasvuun. Liekö lämpö ja kuivuus niilläkin riesana.

Syksyllä ajattelin perustaa kurpitserian tilalle komposterian, kun nykyisten kompostien ympäristö alkaa olla melkoisen ylikasvanutta, saksimisesta huolimatta. Ehkäpä uuden kurpitserian voisi perustaa alapihalle, siellä kun lääniä riittää useampi tuhat neliötä.

Sitten ärsytys: näköjään bloggerin kommentit eivät asetuksista huolimatta enää tule gmailiin >:-/ Jos joku keksii, miten fiitserin saisi taas toimimaan, niin iso kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti