Muutama vuosi sitten luin lehdestä, miten italialaiset ovat ihastuneet suomalaisiin pakasteherneisiin, sillä täällä herneet pakastetaan pikaisesti sadonkorjuun jälkeen - mikä onkin se taika herneissä. Torilta ostetut, sokerinsa jo tärkkelykseksi muuttaneet herneet ovat kitkeriä, mauttomia ja jauhoisia, toisin kuin oman pihan sokeripommit. Jutun jälkeen älysin itsekin ruveta pakastamaan ylijäämäherneet.
Pari päivää sitten pakastin yhden setin Twinklejä (mukavan matala lajike, ei lamoa) ja sitten tajusin: paprikan ja chilien ohella herneet on se vihannes, mitä talvisin tykkään pakastimesta kaivella ruokiin (ei siis he-ma-pa, vaan he-pa-chi). Paras pikalounas on setti pastaa, herneitä ja parmesania. Eli herneitä täytyy ens vuonna kasvattaa ainakin triplasti tähän astiseen verrattuna, jotta saa kunnon määrän pakastettua talteen. Kasvimaalla ne eivät paljoa vie tilaa ja bonuksena vielä lannoittavat maata typpeä keräävillä juurillaan.
Naukseri 1.0:n perintönä meillä kasvaa myös sokerihernettä. Sitä päätyy pakastimeen monta pussillista, sillä se on yllättävän satoisa. Talvella nakkelen sitä keittoihin, wokkeihin ja patoihin. Ei se normihernettä voita makunsa puolesta, mutta kestää pakastamisen ihan kiitettävästi.
Minä voisin syödä herneitä ihan rajattomasti. Koskaan en ole saanut niin paljoa kasvatettua, että olisi pakastettavaksi riittänyt, mutta onneksi niitä tosiaan saa hyvinä kaupastakin. Mistä olet löytänyt Twinkleä? Tilasin sitä aina Englannista, mutta nyt kun sieltä en enää ole tilannut, en ole muualtakaan löytänyt. Se menestyy minulla parhaiten, ja on todella hyvä herne.
VastaaPoistaTwinkle on minullakin Englannista. Ostin ennen brexitiä jättipussin, josta riitti vielä tälle vuodelle. Sitten pitää löytää uusi lajike.
Poista