Vähän pidempi perjantai

 

Vuokrattiin pääsiäiseksi mökki Ähtäristä, jotta vältyttäisiin pitkältä ajomatkalta matkalla Pohjanmaalle. Ei vältytty.

Toinen koirista sai edellisenä päivänä vatsataudin, mutta koska oli pirteässä kunnossa ja söi hyvin, uskaltauduttiin parin tunnin ajomatkaan. Pysähdyttiin tavan mukaan Kitusen kievarissa hampurilaisilla lounaalla ja ulkoilutettiin samalla koirat. Ähtärissä liukasteltiin autolla pitkää, jäistä mökkitietä perille. Siellä koira olikin hetken kolmella jalalla, mutta toipui nopeasti.

Itse mökki oli, noh, mielenkiintoinen. Vessa haisi sikalalta, eikä sen ovi mennyt kiinni. Keittiön pöydällä oli hiiren kakkaa ja pissaa, ja astianpesukoneessa likaiset astiat. Yhden olisi täytynyt nukkua yläkerran parvella, jossa peti oli aivan täynnä hiirten jätöksiä ja tyynyt hiirten repimät. Kaiken kukkuraksi naapurimökistä livahti lihapääkoira mökin pihaan, joten ulkona ei voinut olla yhtään rennosti. Sen verran on lihapäät silpunneet kavereiden koiria, etten omiani sellaisen läheisyyteen altista. Enkä itseäni.

Urheasti kuitenkin ajateltiin, että kyllä sohvalla voi pari yötä nukkua, mutta siinä vaiheessa, kun koira ei päässytkään pediltään ylös ja sen takapää alkoi pettää, todettiin, että tämä oli nyt tässä ja lähdettiin takaisin sivistyksen pariin. Että sellainen pitkäperjantain pikavisiitti Ähtäriin. Pääasia kumminkin, että koira toipui yön aikana entiselleen. Varmaan vatsakipu sai sen selän kramppiin. 

Jäipä sitten pääsiäinen lintujen bongailuun, linnunpönttöjen putsailuun ja kasvihuonekylvöihin. Ihmettelin juuri, miksi en ole kylvänyt salaattia tai tilliä kasvihuoneeseen, mutta sitten muistin, miten hyytävän kylmää oli maalis-huhtikuun taitteessa. Ei siinä lämpötilassa käynyt mielessäkään mikään kasvihuoneeseen liittyvä. Nyt siellä kaalikasvit jo itävät, ja heitin ämpäriperunan pari päivää sitten niiden seuraksi. 

Kyllä on brexit pienentänyt siemenperunavalikoimaa. Larsvikenilläkin oli varmaan kolmasosa lajikkeista saatavilla, eivätkä enää mainosta myyvänsä Ruotsin ulkopuolelle. Suomessa siemenperunavalikoima on aina ollut huono, mutta nyt entistäkin huonompi. Mustilalta tilasin Aspargesin ja King Edwardin, joista jälkimmäinen on kollegan mukaan perfect for roasties.

Kylmän sään ja paksun lumipatjan takia chilit, paprikat ja tomaatit eivät ole vielä käyneet kasvihuoneessa. Toivottavasti kuitenkin jaksavat sinnitellä vielä hitusen, eivätkä hujahda ihan mahdottomiin mittoihin valon puutteesta. Ja löysihän ne ripsiäiset meillekin. Viherturaaja oli viikonlopun Turussa huitelemassa (nähtiin vain yksi Wolt-kuski. Hämmästyttävää.) ja palattuaan huomasi chilin lehdillä omituista putua. Lehden kun käänsi, niin siellähän ripsiäiset loikkivat iloisesti. Sprutzit (soveltuu syötäville kasveille) koitui niiden kohtaloksi, mutta täytyy tehdä sama kuin Merja ja tilata biologista apua, jolla nujertaa seuraavakin ripsiäissukupolvi, joka takuuvarmasti on jossain päin kasveja kehittymässä.