Kolmen ässän loma

Kesäloma on tänä vuonna "loma", kun parempi puolisko on töissä, eikä lomaa saanut pitää kuin pienissä pätkissä. Itsekseen ei viitsi lähteä mihinkään kökkimään, eikä deltavariantti innosta lähtemään pääkaupunkiin pyörimään, joten tämä keskimmäinen lomapätkä tulee vietettyä kotona. Pakko kuitenkin keksiä jotain teemaa lomalle, jotta pääsee irti työmoodista, vaikka näillä samoilla etätyöhoodeilla pyörinkin. Viime viikolla jo katselin taloa ja pihapiiriä sillä silmällä ja lomateemaksi muodostui SSS: siivous, säilöntä ja sivistys.

Tämä ensimmäinen lomapäivä menee pilkunpoistossa, eli ikkunoiden pesemisessä, vaikka edelleen ovista tunkee naapurin raatokärpäsiä kymmenittäin joka päivä. Ei vaan pysty enää katsomaan likaisia ikkunoita. Pestään ne sitten pakkasten tultua uusiksi, kun ne kuitenkin joka päivä pilkuttuvat, kunnes kylmä tappaa kärpäset. Vaatekaapitkin pitäisi käydä läpi ja hyllyt pyyhkiä, kun ei puoleentoista vuoteen ole tullut käytettyä juurikaan muita kuin lökövaatteita (käyn nykyään kaupassa jopa ilman meikkiä!). Ei ole hajuakaan, mitä kaikkea vaatekaapeista edes löytyy.

Säilöntää odottavat kurkut ja basilikat. Ensiksi mainitut sukeltavat etikkakylpyyn ja basilikat päätyvät pestoksi. Sokeriherneet kasvavat kasvimaalla sen verran vauhdikkaasti, että niitä voisi jo ryöpätä pari pussillista pakkaseen. Ovat ihania talven keitoissa ja wokeissa. Kesäkurpitsaa on patukkakaupalla jääkaapissa, joten niistäkin täytyisi fantasioida jotain.

Sivistystä ajattelin harrastaa iltapäivisin, eli lukea, lukea ja lukea; kirjoja ja akkainlehtiä suloisesti sekaisin, lomittain ja päällekkäin. Ei ole tullut aikoihin luettua juurikaan muuta kuin sanomalehtiä, mutta nyt on aikaa heittäytyä kirjojen vietäväksi. Aion harjoittaa myös ruumiinsivistystä käymällä Kangasalan uusimmassa kuppilassa, joka näyttää mukavasti keräävän ruokailijoita terassilleen. Jonain päivänä voisi uhmata helteistä bussia ja kasvomaskia käymällä Tampereella. Tee on sen verran lopussa, että täytyy käydä Ratinan Take-T:ssä, vaikka siellä palvelu on aina niin tuskaisen hidasta, että tekisi mieli alkaa huutaa. Viime aikoina olen tykästynyt afrikkalaisiin teelaatuihin (teihin?), joten voisi niitä ottaa pari pussillista. Ruandalainen OP Rukeri oli niin hyvää, että sitä täytyy hankkia lisää, vaikka epähienosti sitä hutunkeitoksi kutsunkin.

Ja toki kesään kuuluu uinti ja pyöräily. Lähiuimarantaan ilmestyi sinilevää, mutta onneksi jututimme yhtä ohikulkijaa, joka kertoi toisesta uimarannasta vain 10 min ajomatkan päässä. Siellä olikin mukavan syvä hiekkaranta ja valtavasti kukkivia lumpeita.

Päivän hyvä uutinen on, että tänään aukenee toimiston kanssa samassa kompleksissa oleva Holiday Inn, 15 kuukauden tauon jälkeen. On ollut synkkää nähdä pimeä hotelli pimeine ravintoloineen joka kerta, kun on toimistolla piipahtanut. Hotellissa oli ekr paljon porukkaa, ja mekin käytiin siellä aamiaisella joka kuun ensimmäinen maanantai. Jospa se elämä tästä taas alkaisi.

Ja seuraavalle lomapätkälle varasin mökin, jotta pääsee edes viikonlopuksi tuijottamaan laiturin nokkaan. Törkeän, törkeän kallis viikonloppu, mutta toivottavasti sen arvoinen.

Kerroskakku päältä kaunis

 

Ämpäriperuna Alouette ehti kuin ehtikin juhannuspöytään

Tiedättehän ne ihanat, kerrokselliset puutarhat, joita näkee puutarhalehdissä? Isoja puita, joiden alla on tyylikkäästi leikattuja pensaita ja alimpana hienostuneita heiniä ja perennoja. Miten semmoiset tehdään niin, ettei kerrosten välistä kurkottele vuohenputkea ja nokkosta? Levitetäänkö sinne joka vuosi pari rekkalastillista kuorikatetta vai laitetaanko lapsityövoimaa puikkelehtimaan kasvien välistä nyppimään rikkaruohoja? Oman pihan kerroksellisuus kun koostuu puista ja pensaista, joiden välissä rehottaa ohdake, vuohenputki, nokkonen, karhunvadelma ja 5 miljoonaa kirsikantainta. Jos niitä yrittää päästä kitkemään, täytyy suorittaa 50+ -vartalolla melkoista akrobatiaa, ja urakka kestää ihmisiän.

Rehevää puutarhaa mainostetaan sillä, että se tarjoaa suojan öttiäisille. Niin tarjoaa! Se on oikein hyvä suoja lehtokotiloille, jotka ovat meillä päässeet jo kasvimaille ja rei'ittäneet kasveja ihan urakalla. Suojaa saavat myös hyttyset, joista olemme tänäkin vuonna saaneet nauttia. Vaan eipä näy lehtikuvissa hyttysiä lentelevän, vaikka olisi piha täynnä suojaa tarjoavia havuja, eivätkä salaatinlehdet kiiltele etanalimasta. (Ei muuten kannata kylvää salaattia papukaaren alle. Linnut tykkäävät istua kaarella, joten salaatille jää huussin virka.)

Mosquito magnetin satoa. Kaikki tuo putu on kuivanutta hyttystä.

Nyt kun kasvimaalle on kauriiden lisäksi päässeet kotilot, täytyy tarkkaan miettiä, mitä ensi vuonna kannattaa kasvattaa. Kaalikasvit ja pavunlehdet maistuvat kotiloille, samoin retiisit. Yrtit ja perunat eivät tunnu kelpaavan, eivätkä herneet ja härkäpavut. Kurpitsatkin tuntuvat olevan pois kotiloiden ruokalistalta. Juurekset puolestaan maistuvat kauriille, joten ne täytyy suojata jotenkin, mikäli kauriit uudesta aidasta huolimatta vielä tulevat yläpihalle.

Ensi vuonna täytyy myös karsia marjapuskien kerroksellisuutta, jotta pääsee helpommin trimmeröimään rikkaruohoja. Karviaiset ajattelin siirtää alapihalle (auts, kuulostaa tuskaiselta operaatiolta). Tykkään karviaisista ja vuoristokarviaiset on hurjan makeita, mutta niiden ympäriltä ei pääse kitkemään yhtään mitään ilman ihovaurioita ja vuoristokarviaiset ovat kasvutavaltaan vielä lamoavia, mikä lisää hankaluutta entisestään. Haa! Taidankin istuttaa karviaiset kauriiden kulkureiteille. Ehkä muutama piikki hanurissa saa ne siirtymään kauemmaksi.

Niille, jotka ovat jännittäneet, mitä tuheron tilalle syntyi, voin paljastaa, että koeasema! Keskelle tälläsin sumakin. Parempi puolisko mietti, mihin voisi laittaa itämään ruvenneet valkosipulinkynnet, joten nekin päätyivät tyhjään multatilaan. Ylimääräisiä kesäkurpitsoja en hennonut heittää pois ja lisäksi kylvin koeasemaan unikkoja.  Honkasen puutarha myi juhannuksen alla kesäkukkia -50%, joten niitä donkkasin koristeeksi, tosin tuo annansilmä tuo mieleen hautausmaan. Kaunishan se ei ole, mutta onpahan nyt vähän elämää mullan pinnalla.

Koeasema. On siellä se sumakkikin.

Muutos lifestyleen

 (Onhan raflaava otsikko, onhan?)

Aitoa meksikolaista ruokaa firman kesäjuhlissa. Ei liity juttuun mitenkään, mutta kannattaa piipahtaa Tammelantorin La Negritassa, jos Tampereella käy.

Johan se nyt myrkyn lykkäsi! Koronavuoden alussa moni asiakas pisti hommat jäihin, mutta lyhyen shokkivaiheen (vai kirjoitetaanko se nykyään ”sokki”? No, en kirjoita, ihan typerältä näyttää) jälkeen hommat sen kuin kiihtyivät kiihtymistään ja työtä on ollut niin, ettei ole jäänyt työpäivän aikana ”aivoaikaa”, jolloin miettiä ratkaisuja ja järkeviä toteutustapoja. Töiden jälkeen ei ole jaksanut tehdä kuin pakolliset, joten kotihommat ovat kasautuneet, eikä asiaa auta, että kesälomaa ei voi pitää kuin 2 viikkoa putkeen, ja sen aikana pitäisi saada kaikki tehtyä ikkunanpesusta alkaen (naapurin tunkiolla ruokailevat raatokärpäset jättävät iloisen pilkulliset ikkunat jälkeensä). Myrkky lykkäytyi siitä, että parempi puolisko aloitti uudessa duunissa ja pitää sen takia toimistopäiviä, eli minä joudun kaiken kukkuraksi laittamaan iltapäiväruuan :-0 Eikä siinä vielä kaikki: astianpesukone hajosi, joten saan hoitaa tiskaamisenkin seuraavat 1,5 viikkoa, kun korjaaja ei ehdi paikalle sitä ennen. Siinä sitä lifestyleä kerrakseen. Mieluummin istuisin laiturin nokassa tuijottamassa kaukaisuuteen, mutta ei ole edes laituria.

Aiemmin olen tykännyt MKL-ruuanlaitosta (mitä kaapista löytyy), mutta kun parempi puolisko on hoitanut ruuanlaiton lähes kokonaan sen jälkeen kun pääsin taas työelämään nelisen vuotta sitten, ei enää muista, mitä ruokalajeja maailmassa on tai miten keitetään pastaa. Kasvimaat on vielä sen verran alkutekijöissään, ettei ole päässyt siihen toiseen MKL-ruuanlaittoon (mitä kasvimaalta löytyy).

Mutta iloisempiin asioihin, eli statusraporttiin. Kasvimailla suurin osa iti kuivuuden ja kylmyyden takia hyvin hitaasti, mutta esikasvatettua salaattia on saatu jo runsaasti, siitäkin huolimatta, että kauris kävi ottamassa osansa. Retiisit näyttivät aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat kovin toukkaisiksi. Kauris ehti käydä niitäkin nyppimässä. Kaalit kasvavat hyvin, lukuun ottamatta broccolia, josta tuli vain peukalonpään kokoinen kukinto. Taisi kärsiä taimivaiheessa liiasta kuivuudesta. Red Russian -lehtikaali on suorastaan muhkea ja sitä onkin jo hyödynnetty ruuissa. Kivan makuinen kaali ja itää helposti jopa syyskylvöistä.

Kasvihuoneessa esikasvatetut fenkolit näyttivät aluksi hyviltä, mutta ei niihin kasvanut kunnon alaosaa, vaan venyivät pitkiksi. Toinen esikasvatus, jolta odotin suuria, oli punajuuret, mutta ne olivat ensimmäiset, jotka päätyivät kauriin hampaisiin. Juu, aita- ja porttitarvikkeet on jo ostettu kasvimaiden suojaksi, mutta kun ei ehditä aloittaa urakkaa.

Perunoista Alouette on aloittamassa jo kukintaansa, joten ehkä siitä saadaan maistiaiset juhannuspöytään. Juuri oli jossain lehdessä keitto-ohje uusille perunoille: ne tulee laittaa kiehuvaan veteen, jotta ne pysyvät pehmeinä, eivätkä napakoidu. Eli täytyy muistaa tehdä juuri päinvastoin! Sen takia varmaankin kaikki hyvät salaattiperunani ja pakastetut esikeitetyt ovat olleet niin nahnun jauhoisia, kun olen laittanut ne kiehuvaan veteen. Nyt pakkaan kattilaan varmuuden vuoksi vielä jäitä.

Kurpitsat kukoistavat muhkeina, enkä tapani mukaan hennonut heittää yhtäkään kesäkurpitsan tainta pois, joten kohta ollaan taas niiden kanssa pulassa. Tämän kesän ehkä ahaa-elämys oli kurkkujen kanssa: koska nekin ovat kurpitsojen sukua, kaipa nekin sitten tarvitsevat enemmän lannoitusta? Laitoin ne isompiin ruukkuihin kasvamaan ja toistaiseksi ovat kyllä melkoisia pöheikköjä. Ensimmäinen Iznik saatiin pöytään tänään.

Tomaateista tuli erittäin tanakat, vaikka taimien alku näyttikin onnettomalta. Varkaita saa poistaa päivittäin ja ripustaa tukilankoja kasvihuoneen kattotukiin. Chilit ja paprikat tuuhettuivat järkyttäviksi pehkoiksi, eikä ödeemasta ole enää jälkeäkään. Kannatti aikaistaa kylvöt, koska ensimmäinen paprika on jo kasvamassa. Normaalisti vastaavaa tapahtuu heinäkuun aikana.

Sekä omakasvattamat että taimitarhojen yrtit kukoistavat ja onkin ihanaa kulkea kasvimaalla keräämässä yrttejä ruokiin. Ainoa, mitä vielä odotellaan, on tilli. Syyskylvöistä se ei itänyt, mutta kevätkylvöistä on pieniä alkuja jo näkyvillä. Pitäisköhän kokeilla esikasvattaa sitäkin ens keväänä?

Täysin puskista

 

Jo pidemmän aikaa (about 10-15 vuotta) on ärsyttänyt tuo kummallinen pensasrykelmä (jota tuttavallisesti nimitän tuheroksi), jonka puutarhasuunnittelija etupihalle tälläsi 18 vuotta sitten. Siinä on ruusuangervoa, joka on ihan nätti pensas, joskin suurimman osan vuodesta... noh, semmoinen epämääräinen tuhero. Pensaiden keskellä oli aikojen alussa koristeomenapuu jos toinenkin, mutta ne eivät siinä menestyneet. Syynä oli se, että pensaat tarjosivat hyvän talvisuojan myyrille, joita tontilla vilisi ensimmäiset 10 vuotta, kunnes koirat ja tontin ahkera käyttö saivat ne siirtymään muualle kasveja tuhoamaan. Nyt nuo pensaat vilisevät lehtokotiloita >:-/

Sittemmin älysin istuttaa paikalle ruusuorapihlajan, "tuon herkän pikku puun", kuten Pentti Alanko sitä jossain kirjassa nimitti. Herkkä pikku puu kesti -38 asteen pakkasen leikiten, mutta muutama vuosi sitten sen päärunko kuoli. Taisi olla erittäin keikkuva kevät silloinkin. Sivuoksat kyllä kasvoivat ja kukkivat, mutta lopulta muukin osa puusta alkoi kuolla, joten se kaadettiin. Tarkoituksena oli kaivaa angervotkin ylös ja siirtää tontin perukoille, mutta viime kesänä koiravanhusta parin tunnin välein pissattaessa ei jaksaminen siihen urakkaan riittänyt. 

Tänään kaivoin kaikki angervot (24 kpl) ylös, sillä paikalle on jo hankittu sumakki <3 Sumakkiin rakastuin nähdessäni sen syksyllä ekr erään talon pihassa. Vaikuttava syysväri ja hurjan hienot lehdet. En tiedä, menestyykö se meillä, mutta kokeilen! Mietinnässä on vielä se, mitä sumakin juurelle tällään. Toisaalta sumakki kyllä näyttää hyvältä yksistään, enkä toista tuheroa paikalle halua. Lisäksi tuohon kohtaan pihaa kolataan talvella lunta, joten senkin takia se olisi hyvä pitää avoimena. Ehkä vaan sipulikasveja ja kesäisin kesäkukkia? Tai jonkinlainen pieni patio ja siihen ruukkuja kesällä? Pääasia, ettei tarvi kitkeä.

Oli hauska kaivaa vanha puutarhasuunnitelma esille. Kovin oli kunnianhimoinen, sillä siihen oli suunniteltu koko 6500 m2, josta suurin osa nurmikoksi. Juu, ehkä ei olla niin intohimoisia nurmikon leikkaajia. Mutta muuten suunnitelma oli kyllä hieno. Hauskana yksityiskohtana pihalle oli suunniteltu koiranheisi, johon ihastuin pari vuotta sitten, kun näin sen syysasussaan pellon reunalla. Tarkoitus oli käydä salaa napsimassa pensaasta alkuja, mutta nyt koiranheittä olikin tarjolla taimikaupassa, joten tilasin yhden kappaleen. Toivottavasti se alkaa alapihalla levitä.

Huomenna sitten jännitetään 1) pääseekö viherturaaja sängystä ylös pensasrumban jälkeen ja 2) malttaako naukseri 2.0 pysyä sekuntiakaan pois auki kaivetulta alueelta.

Karkkikaupassa

 

Kuolemattomuuden yrtti sopii koronarokotuksen jälkeiseen aikaan

Viimein täälläkin aukeni koronarokotusikkuna kypsään keski-ikään ehtineille, ja viikon kestäneen kiihkeän ajanvaraussaitin refreshaamisen jälkeen sain varattua ajan. Ihmeen epäintuitiivisen ajanvaraussysteemin olivat saaneet aikaan, eikä paikan päälläkään ollut muuta opastetta kuin nuolet koronarokotuspisteeseen. Olisivat voineet laittaa seinälle ohjeet, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt ihmiset seisoivat käytävällä hölmistyneinä ja kysyivät neuvoa toisiltaan. Kangasalalaisille siis tiedoksi, että odota käytävällä. Sinua huudetaan nimeltä huoneeseen ja siellä sinun pitää sanoa syntymäaikasi ja paljastaa olkavartesi. Rokotuksen jälkeen odota käytävällä 10 min.

Koska olin rokotuksessa kiltisti, sain palkkioksi visiitin taimitarhalle. Honkaselle en tällä kertaa mennyt, kun heillä ei ole kovin suurta lajikekirjoa kesäkukissa. Jokunen vuosi sitten piipahdettiin pyörälenkin lomassa Tommiskan puutarhalle, ja sieltä löytyi jos mitä ihanaa, joten suuntasimme sinne nytkin. Oikea päätös.

Kiersin kaikki kolme kasvihuonetta ostoslistan kanssa ja keräsin pahvilaatikoihin kaikkea mitä ikinä halusin.

Tämä lienee tähtisilmä. Hurjan hieno väri.

Tämän kesän pelargonit on tätä sävyä. Luonnossa räikeämpi kuin kuvassa.

Pikkupetunioita terassille.

Tähkälaventelia! Toivoin löytäväni sitä jostain, mutta joka paikassa oli vain perus tupsua.

Kassalla satuin mainitsemaan myyjälle, että tällä kertaa rokotuksen jälkeen en saanut tikkaria vaan kukkia, johon myyjä vastasi, että ainoa makea, mitä heillä on myynnissä, on lakritsiyrtti. Meikäläiseltähän loksahti suu auki (onneksi maski peitti sen) ja varmistin, että jossain kasvihuoneiden uumenissa on siis lakritsiyrttiä. Juu, kokonainen osasto yrttejä, kuulemma omistajan "keittiö". Sinne!!!

Eikä meinaan ollut mitään tilli/persilja -osastoa, vaan jeeraa, verbenaa, lipstikkaa, oliiviyrttiä, curry-yrttiä... Hamusin käteen lähimmän pahvilaatikon ja aloin toteuttaa itseä. Verbenaa, jeeraa, ananassalviaa, appelsiinitimjamia, iisoppia, intianminttua, kuolemattomuuden yrttiä, lakritsiyrttiä. Mielessä kyllä kävi, että mihinkähän ihmeeseen nämä kaikki mahtuu, mutta ei tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Viimeisetkin multapussin rippeet niiden istuttamiseen meni (1600 litraa multaa ei kaudessa riitä mihinkään), mutta sain kaikille loppusijoituspaikan.

Intianminttu, ananassalvia ja iisoppi.

Kurpitsoja ja kaalikasveja lukuun ottamatta kasvihuoneesta on jo kaikki ulkoistettu. Luotan, ettei yöpakkasia ole ihan heti näköpiirissä. Pihahommia ollaan saatu tehdä yllättävän hyvin, sillä pentu viihtyy seurassa (etenkin, jos kaivetaan jotain), eikä lähde omille teilleen. Toki koko ajan pitää valvoa, mitä tyyppi puuhaa, mutta paremmin on mennyt kuin odotettiin.

Karmaisevinta tässä kevään alussa on ollut lehtokotiloiden määrä. Enää niiden poimimista ei lasketa yksilöittäin vaan kilottain. Joka sateen jälkeen olen poiminut 0,5 - 1,5 kg lehtokotiloita :-0~ Poimimista on helpottanut se, että ovat hyvin koirankakkaorientoituneita, ja sattuneesta syystä kyseistä tuotosta on tällä hetkellä meidän pihalla, joten jos näkee jossain ryppään lehtokotiloita, voi olla varma, että siellä on myös salakakat.

Kodinhoitohuoneen vapautusrintama

 

Oi ihana toukokuu!

Kuten tapana on ollut, toukokuun eka viikko on kesälomaviikko. Toukokuun eka tosin yleensä on viikko 19, mutta nyt 18, ja sen kyllä huomaa. Kasvihuoneessa puhisee lämmitin ja viherturaaja puhisee toppatakissa. Mutta eipä tätä olisi enää voinut viivyttää ens viikolle, sen verran tomaatit huituloivat kalpeina köynnöksinä ja chilit roikottivat lehtiään.

Vappu meni sen verran perinteisesti, että lapioitiin mullat roskiksiin ja nostettiin roskikset kasvihuoneeseen lämpenemään. Normaalisti vappuna kylvetään myös kasvimaat, mutta nyt se oli haave vain, koska oli niin jäätävän kylmää. Kurpitsojen taimet laitoin saman tien roskiksiin kasvamaan, sillä niiden juuret tunkivat ulos pienistä poteistaan, eikä ollut toivoakaan tarjeta ulkona laittaa kurpitsoja isompiin purkkeihin. Saman tein kurkuille.

Tomaatit, chilit ja paprikat siirsin multien lämmettyä kodinhoitohuoneesta kasvariin. Yritin istuttaa tomaatit mahdollisimman syvään, jotta tekevät tukevat juuret. Kasvivalo on hyvä alkustartti kasveille ja sillä voi hyvin aikaistaa chilien ja paprikoiden kylvöä, koska ne kasvavat hitaasti ja siten saavat nauttia kasvivalosta pitkään. Tomaattien kylvön sen sijaan voisi kasvivalon avulla jopa myöhäistää, etenkin tällaisina keväinä, jolloin taimia ei pääse ajoissa kuskaamaan kasvihuoneeseen päivähoitoon. Nyt tomaatit saivat loistavan (kirjaimellisesti) alun kasvivalon kanssa, mutta sitten venyivät valon puutteessa onnettomiksi rojottimiksi.

Parempi puolisko laittoi kasvihuoneeseen varmuuden vuoksi kaksi lämmitintä ensimmäiseksi yöksi. Aamulla ne puhisivat vielä kauniisti, mutta iltapäivällä huomattiin, että ne olivat saaneet sulakkeen pois päältä. Onneksi vasta silloin! Nyt mennään yhden lämmittimen varassa, joskin se saa puhista mielin määrin yötä päivää, kun ulkona sataa räntää.

Kasvimaatkin tuli kylvettyä ja harsotettua. Kovin oli pintamaa rutikuivaa, mutta eiköhän tämä "lumipommi" sen kastele.

Vielä on lomapuuhista jäljellä kompostien tyhjennys (jei!), kaatopaikkakeikka (jei!) ja Kangasala-pyöräily Paakariin syömään niitä ihania lohileipiä. Ens viikolla on sitten se kesä :-/

Mutta sain sentään koronakutrit hoidettua hyvään kuosiin kylän uudella kampaajalla, ja Kangasalla aukeni koronarokotusikkuna 50+ -väestölle. Kohta siis suonissa virtaa 5G ja kännykän kuuluvuus paranee, ja Bill Gateskin juuri sinkkuuntui, joten tämähän on ihan win-win-win!

Lyhyt kevät, indeed

 

Alma vahtii tiluksiaan

Luin jostakin, että Euroopan säätä ennustavan instituutin (ECMWF) mukaan Suomeen olisi tulossa lyhyt kevät. Optimistina päättelin, että tämä tietenkin tarkoittaa kesäkuumien alkamista ennätysaikaisin. Eipä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että talvi pitää otteessaan vielä huhtikuun loppumetreillä. Aamuisin on -4 C, joten toppahousut ja pitkät kalsarit ovat edelleen kovassa käytössä, ja tontillakin on vielä paikoin lunta. Great.

No, eipä tässä pihapuuhia voisikaan sen kummemmin tehdä, kun lauman uusin on vielä siinä iässä, että a) kaikkeen on osallistuttava, b) kaikkea pitää syödä, ja c) sekunnissa vipelletään pihan toiseen laitaan syömään jotakin. Ihana koira se on, tavattoman kiltti ja oppivainen, ja on lisännyt elämänlaatua 100 %.

Esikasvatukset ovat tältä vuodelta ohi, kun kaikki mahdollinen on nyt kylvetty kasvihuoneeseen. Kaalikasveja jouduin kylvämään pariin otteeseen uudelleen, kun ensimmäisen setin kärväytti -29 asteen pakkanen ja toisen lämpö, kun en hoksannut heti käydä kastelemassa taimia. Lokakuun lopussa kylvetyt chilit ja paprikat ovat muhkeita ja rotevia, joskin olen hintelimpiä huituloita saksinut reippaasti pois. Tomaatit ovat melkoisen järkyttävässä kunnossa. Kylmän kelin takia niitä ei ole voinut viedä kasvihuoneeseen kuin muutaman kerran, joten ovat laihoja ja laonneita. Lisäksi niihin on iskenyt jokin, sillä osa kuolla kupsahti ja monessa taimessa lehdet tummuu tai kasvupiste puuttuu. Joku ruotsalainen viherturaaja sanoi Instagramissa samaa omista tomaateistaan. Vaikka oli steriloinut mullan ja potit, oli siltikin jokin mikro-organismi päässyt multaan ja tappanut taimia.

Perunoiden kanssa olin joutua pulaan, kun Larsvikeniltä laittoivat yllättäen pitkän viestin på svenska, että tyvärr Veneziaa ei saa toimittaa Suomeen kasvitautivaaran takia. Antoivat pitkän listan mahdollisista vaihtoehtolaijkkeista ja suosittelivat Nicolaa. Nicola on hyvää ja olen sitä joskus kasvattanutkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Onneksi olin listannut ylös hyviä lajikkeita ja tilasin sitten Charlotten på svenska, tuskanhiki otsalla. Mutta tulin ymmärretyksi ja sain pottuni ja niittykukkien siemeniä kaupan päälle.

Seuraavaksi tarttis hakea taas säkkikaupalla multaa, jotta pääsee toukokuun ekan viikon viljelysvapaalla toteuttamaan itseään. Muutaman säkin otin Tokmannilta ja totesin, että niiden multa on kyllä paljon parempaa kuin ex-Honkkarin, joka oli pelkkää turvehöttöä. Mutta Tokmannilta ei voi tilata multaa kotiovelle, kun viimeksi tukkivat koko tien ja meinasivat saada multasäkkilavan kaatumaan ojaan.

Päivän hyviin uutisiin kuuluu se, että kylälle on tullut uusi kampaaja! Tilasin heti viljelysvapaalle ajan, jotta pääsen eroon koronan kasvattamasta ja vaihdevuosien ohentamasta kuontalosta. Jessusmaaria, että säikähdin, kun aamulla näin takatukkani peilistä. Järkyttävä naimatakku – ja ihan pelkällä nukkumisella! Toivottavasti ei ole aiempina aamuina sellaista ollut, kun olen ihmisten ilmoilla kulkenut koiran kanssa. Vaikka onhan se tietysti meriitti, että tällä iällä ja näillä kiloilla on naimatakku tukassa.