Melkein kuin Catherine

Yllättäen kangasalalaisen pienviljelijän postilaatikkoon saapui kuninkaallisia siemeniä (tosin valitettavan perusversioita: Nantes-porkkanaa ja Salad bowl-salaattia)! Kitchen garden oli vaihtanut siementoimittajansa Dobiesista Kings seedsiin.

Pikavilkaisulla nettikauppa näytti ihan kivalta: mukavia lajikkeita, eikä hinnat päätä huimaa. Surku kylläkin iski heti, kun klikkasi A:ta. Parsan juurakoita nimittäin tuolla oli myynnissä vaikka minkämoisia, mutta tietenkään niitä ei Suomeen toimiteta. Siemenestä ei henkilö kestä parsaa kasvattaa, kun sadon saamiseen menee vähintään 3 vuotta.

Parsankaipuu ei hellittänyt lehteä lukiessakaan, kun olivat menneet tekemään kokonaisen artikkelin parsan viljelystä. Ja kun vielä lehdessä oli mainos: "Start your long-cropping, high-yielding asparagus bed this spring!", niin raksavastaava pääsee tekemään erillisen parsapenkin keittiöpuutarhaan tänä keväänä. Pitääkin lähteä tuonne hankeen tuumimaan oikeaa kohtaa. Toivottavasti Kauppila laittaa juurakkoja myyntiin keväällä, kun ei niitä muualta taida saada, eikä noita vanhoja juurakoita raaski vielä keväällä siirtää, jos ne siitä menevät suuttumaan, eivätkä tuota satoa.

Kitchen gardenissa olivat parsan lisäksi uppoutuneet perunaan. On se kumma, että tällainen 40 vuotta perunoita inhonnut henkilö onkin nyt vanhemmiten yhtäkkiä kiinnostunut tuosta mukulasta. Tosin viime vuosina on lautasella ollut 3 maukasta lajiketta: joku Nicolan versio, jota kasvatin itse muutama vuosi sitten (seuraava Nicola-kokeilu olikin sitten täysin mauton), kaupasta ostettu Annabelle, ja ravintolassa syöty Nicolan ja Siiklin risteymä.

Kitchen gardenissa eniten kehuja sai King Edward, jota Jamiekin on ylistänyt, ja jota toivottavasti keväällä saa Hyötykasviyhdistykseltä. Eikä intohimoitsemani Pink fir apple siitä kauas jäänyt, joten sitäkin on ihan pakko saada omaan pottupenkkiin.

Vielä pitää reilut 2 kk jaksaa, ennen kuin lumet sulaa. Ja sitäkin menee pari viikkoa, ennen kuin maa on sula. Huoh.