Nurmikko saa
lannoitteensa leikkurin jättämästä silpusta. Tämän takia meillä ei haravoida,
vaan annetaan ruohonleikkurin silputa kuolleet lehdet nurmikon ravinteeksi.
Kasvimaille
heitän lannoitetta muutaman kerran kasvukaudessa, ja yritän lannoitetta
ostaessa epätoivoisesti muistaa, mikä oli se lannoite, joka tuoksuu
koiranmuonalle ja jota koirat eivät siis voi vastustaa. 8 tassua vihannesten
joukossa ei ole toivottava näky.Kesäkukkia yritän muistaa lannoittaa kerran viikossa. Useimmiten käytän lannoitusrakeita, koska harvoin muistan kastelun yhteydessä lisätä lannoitetta kastelukannuun. Rakeissa on se huono puoli, että jos ne jää ruukun pinnalle klöntsäksi, ne homehtuu hyvin äkkiä.
Esikasvatteiden lannoitusta pyrin välttämään, vaan mieluummin siirrän niitä isompiin potteihin, jolloin ne saavat ravinteensa uudesta mullasta. Koska Suomen kevät on niin ailahtelevainen, voi liiallisen lannoittamisen lopputuloksena olla piiiiitkät, hontelot ja elinkelvottomat taimet, ennen kuin ne saa ulos/kasvariin loppusijoituspaikkaansa. Tomaateille joskus roiskaisen lannoitetta siinä vaiheessa, kun käyvät jo kasvihuoneessa päivähoidossa.
Kasvihuoneessa
kasvatan taimet ämpäreissä, ja ennen kuin donkkaan taimen ämpäriin, sekoitan
mullan joukkoon reilusti lannoitetta.
Sitten, kun ämpäri näyttää siltä, että taimen juuret ovat sen
vallanneet, rupean lannoittamaan kasveja kerran viikossa. Kasvihuoneessa suosin
jauhemaista lannoitetta, sillä rakeet tuppaavat loppukesästä kasvarin
kosteudessa homehtumaan.
Näinkin epätieteellisellä lähestymistavalla olen
onnistunut pitämään perheen vihanneksissa ja yrteissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti