sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Puutarhurin aakkoset: K

Kasvihuoneen valinta.  Kasvihuonekuume on tunnetusti ärhäkkä tauti, eikä sitä kannata ihan millä tahansa rimpulalla hoitaa. Pienissä (alle 8 neliön) kasvareissa lämpötila nousee nopeasti niin korkeaksi, että kasvien kasvu tyrehtyy. Itsellä on hitusen alta 9 neliön kasvihuone, ja jo huhtikuussa on pakko pitää ovea ja kattoluukkua auki, jotteivät kasvit läkähdy. Ja oikeasti, kenelle riittää pieni kasvihuone? Nälkä kun tunnetusti kasvaa kasvihuonetta omistaessa.

Koko on siis se tärkein kriteeri. Toinen on kattoluukun automaattiavaaja, jottei tarvi yöpuvussa kirmata luukkua sulkemaan tai valvoa öitä hallan pelossa. Kolmas on lattia. Yhden alkukesän jouduin pitämään kasvaria nurmikolla, kun perustuksia parannettiin, ja heti tuli kasveihin kamalasti tuholaisia. Kannattaa siis panostaa hiekkapohjaan tai jopa laattoihin, jos on varoissaan.
Kasvarissa on myös syytä olla eri tasoja, jotta a) mahtuu enemmän kasveja ja b) voi esikasvattaa. Esikasvatuksen opettelu on kasvihuoneen omistajalle avainasemassa, sillä kasvihuoneen valossa ja lämmössä saa taimista tanakoita ja terhakoita, ja esikasvatteilla pystyy paikkaamaan kasvimaalle sadonkorjuun jäljiltä jääneitä tyhjiöitä. Itse esikasvatan kurkut, kurpitsat ja kaalit kasvihuoneessa, ja viime kesänä opin, että kasvarissa on hyvä olla koko ajan kyssäkaalin taimia tulossa, sillä kyssä kasvaa nopeasti ja siitä ehtii kesän aikana saada mukavasti satoa, kun on jatkuvasti kyssä valmiina sukeltamaan kasvimaan tyhjiin kohtiin.

Kasvihuoneen materiaali on varmaankin vain tykkäyskysymys. Itse suosin kennolevyä, sillä lasiin verrattuna se kestää paremmin (joko meikäläisen kömpelyys tai viimeistään routa saisi lasit hajalle), pitää lämpöä paremmin (erittäin tärkeää alku- ja loppukesästä), ja himmentää auringon pahinta porotusta. Jostain luin, että kennolevy myös päästää paremmin läpi kasveille suotuisia säteitä verrattuna lasiin. No, ainakin naapurin tädin lasikasvarissa on rehevät ja rotevat tomaatit joka vuosi. Mutta niin on minunkin!
Jonkinlainen lämmityssysteemi on toki suotava, jotta saa mahdollisimman ajoissa taimet kasvarin suojaan ja pois kodinhoitohuoneesta pyykinpesun tieltä. Kevätöinä laitan surutta sähkölämmittimen kasvariin hurisemaan (Elenia kiittää); loppukesästä torjun hallaa polttamalla kasvarissa kynttilöitä. Hannele ylistää kasvihuoneen kastelujärjestelmää. Itse olen toistaiseksi hoitanut moisen omin käsin, kun en tiedä onko ämpäriviljelylle (kts. Ä) sopivaa kastelujärjestelmää. Kasvit, eritoten tomaatit, kyllä kiittäisivät tasaista ja riittävää kastelua.

4 kommenttia:

  1. Tippukastelujärjestelmä toimii kyllä ämpäriviljelyssäkin, sen kun vaan törkkää tötteröt ämpäreihin, yhden jokaiseen sankkoon. Tippukastelija on oiva peli, mutta tietysti aina välillä tarkistelen käsin, onko kosteus sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, täytyypä googlettaa aiheesta. Tosin nyt ois ensin haaveena se isompi kasvari...

      Poista
  2. Kasvihuoneesta muuten vielä. Meillä on 7 neliön kasvari, joka on nafti mutta sillä mennään. Tykkään lasikasvihuoneen ulkonäöstä (jos joku pesis lasit), mutta tällä tietämyksellä ottaisin kyllä kennokaton. Sähkölämmitintä (joku raksapuhallin) mekin käytämme keväällä ja syksyllä joko puhallinta ja/tai kynttilöitä. Puhaltimeen yhdistetään termostaatti, ettei se huuda turhaan koko yötä vaan vain tarvittaessa. Syksyllä puhallin on liian kosteudenkin häätämisessä hyvä laite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhallin onkin hyvä idea, kun tosiaan syksyllä tuo kosteus on niin hankala hallittava.

      Poista