Puutarhurin aakkoset: M

Mullan valinta tuntuu olevan melkoista salatiedettä. On taimimultaa, kylvömultaa, viljelyseosta, kukkamultaa, puutarhamultaa, kasvimaamultaa,  ja kaikkia näitä täytyisi puutarhurin osata viisaasti käyttää. Kukkua, sanon minä!

Vaikka puutarhakirjoissa ja –lehdissä neuvotaankin, että siemenet pitäisi aina kylvää mahdollisimman laihaan multaan, olen itse käyttänyt mitä tahansa multaa mitä käsiini olen kulloinkin kylvöhetkellä saanut: lähikaupan kukkamultaa, edellisvuodelta jäänyttä kasvimaamultaa, stydisti lannoitettua puutarhamultaa, mustaa multaa, ja toki myös ihan oikeaa kylvömultaa. Mitään eroa lopputuloksessa en ole huomannut. Siemenissä on kuitenkin niin hurjasti elinvoimaa, että kyllä ne kasvavat missä vain, kunhan lämpö, vesi ja valo ovat kohdillaan. Väärää multaa suurempi vaara sadon onnistumiselle on valon puute.

Ainoa paikka, missä mullan lajilla on oikeasti merkitystä, on savimaa.  Sen päälle on turha ripotella mitään ”kuollutta” multaa, sillä se vain joko jää lillumaan saven pinnalle tai sitten haihtuu pois. Savi kaipaa kunnollista kompostimultaa, jossa on runsaasti makoisia sattumia houkuttelemassa matoja hommiin. Madot syövät sattumat, ja samalla rei’ittävät saven niin, että kompostimulta sekoittuu saveen ja mehevöittää koko maan.

Kompostointia suosittelen kaikille puutarhureille.  Jos ruuantähteiden kompostointi ällöttää ja/tai jännittää, kannattaa ainakin kompostoida puutarhajätteet ja keittiöstä servetit, talouspaperit, vihannesten kuorimajätteet ja kahvin & teen purut. Eivät haise, eivätkä houkuttele tuholaisia. Itselläni on tällaiseen ei-niin-heavy-duty –kompostointiin 2 suurta, kannellista saavia (kuvassa), joihin on porattu reikiä. Keväästä syksyyn laitan niihin kaikki ei-kypsennetyt kasvijätteet (kypsennetyt voivat houkutella jyrsijöitä paikalle) kompostoitumaan, ja talven jälkeen saan niistä todella muhevaa multaa kipattavaksi saven päälle nykerrettyyn kukkapenkiin.

Ruuantähteet kompostoin jykevässä lämpökompostorissa, jottei asiaankuulumattomat olennot kärpäsistä rottiin pääse niitä penkomaan. Syksyllä kaivan kasvimaihin aumat, joihin upotan tämän kompostijätteen ja peitän hyvin, sillä kokemus on osoittanut, että muutoin saan nauttia ”ihastuttavan” tuoksuisista koirien parroista...