Rikkaruohot. Rikkaruohojen genrehän on valtava, ja siihen kuuluvat kaikki, jotka keksivät alkaa kasvaa väärässä paikassa, kuten esimerkiksi luumun, tyrnin ja kirsikan juurivesat sekä karhunvatukan (kuvassa; kukkii ihan mielettömästi tänä vuonna!) tököt, jotka pilkistävät maasta yllättävänkin kaukana emokasvistaan.
Meidän pihalla pahimmat rikkikset ovat ohdake (tuntuu oikein virkistävältä paljaan jalan alla), vesiheinä, vuohenputki ja hevosenkakkakasan mukana tullut leveälehtinen heinä, joka viipottaa pitkin kukkapenkkiä. Koska en ole kovinkaan kitkentähenkinen, turvaudun välillä Rounduppiin, tosin eipä sekään kovin hyvin vuohenputkeen tehoa, enkä heiniä uskalla sillä suihkuttaa, kun osa pisaroista osuu kuitenkin ihan toivottuihinkin kasveihin.
Joku viisas joskus sanoi kitkevänsä ainoastaan sellaiset rikkaruohot, jotka kasvavat korkeiksi ja siten tulevat näkyviin. Hyvä neuvo lehtokotilottomille (kts. Ö) pihoille. Lehtokotilollisilla pihoilla rikkikset on siitäkin no-no, koska kotilot rakastavat piilotella vesiheinän, vuohenputken ja nokkosen lehdillä.
Jos vielä joskus tulisi uusi piha perustettua, en tekisi kukkapenkkejä alkuunkaan, sillä monivuotisten kasvien kanssa joutuu kitkemispuuhiin, halusi sitä tai ei. Kukkatarpeen tyydyttäisin ruukuissa olevilla kesäkukkaistutuksilla. Pitkin pihaa tekisin pieniä istutusalueita, joiden sydämessä olisi jokin ihana puu ja sen ympärillä muutama ihana pensas, joiden juurille kuoppaisin muutamat tulppaanit ja liljat ja koristelisin koko komeuden vielä pioneilla ja siperiankurjenmiekoilla (ne mukulaiirikset kun on ihan mahdottomia rikkaruohomagneetteja). Ympärille tulisi paksu kerros sanomalehteä, jonka päälle kuorikatetta. Tämmöisiä ehkä jaksaisin ylläpitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti