Sadonkorjuuloma: marjat

Välttämättä ei ihan paras idea mennä kökkimään helteellä marjapuskiin, kun on parina edellisenä päivänä pyöräillyt ja uinut. On meinaan hiukkasen tönköt jalat! Mutta kun on sadonkorjuuloma, niin pitää sadonkorjata joka päivä.

Pari valkoherukkapensasta, yksi viherherukkapensas ja osa punaherukkapensaasta tuli tyhjennettyä ja mehustettua. Kyytipojaksi poimin myös muutaman marjatuomipihlajan, eli Saskatoonin, marjan. On siinä kans huijaus! Niin kovasti sitä kaupattiin mustikan makuisena, mutta eihän se ole sinnepäinkään! Maistuu pihlajanmarjalta, jota on laimennettu suht. mauttomalla omenalla. Ja ne marjat kasvavat niin korkealla, ettei edes 168 cm:llä niihin yllä. Tänä vuonna marjat ovat sen verran painavia, että oksat taipuvat alas, joten murto-osan saa jopa poimittua.

Samankaltainen huijaus on korinttipensas, eli Härkätien herkku, joka siis on myös marjatuomipihlaja. Ei todellakaan maistu korintilta, vaan omenan siemeniltä. Satoa sen piti jo nuorena tehdä litroittain, mutta 4 vuoden sisällä olen saanut siitä 2 kypsää marjaa ja kummatkin niistä viikon sisällä.

Mehustussatsiin lisäsin vielä pakastimesta kaikki ylivuotiset marjat puolukasta tyrniin. Hyvää tuli.

Yllättäen kasvihuoneessa alkoi tomaatit kypsyä, ja niitä poimiessa katse osui chiliin, jonka jostain syystä heti arvasin olevan Marconi purple. Violettina se on kuulemma eniten paprikan makuinen, mutta kypsyessään saa kaikki taivaanrannan värit, kunnes on punainen ja makea. En ajatellut "joutuvani" tekemään chilikastiketta tämän loman aikana, mutta ei ihan kauheasti harmita moinen puuha kuitenkaan :-)