Alkukaudesta punajuuren kohtalo näytti surkeaakin surkeammalta, joten tein uusintakylvöjä pariin otteeseen. Yhdestä uusintakylvösatsista näyttää jotain tulleen, toisesta ei muuta kuin parit lehdet. Yllättäen alkuperäiskylvöstä alkoikin kasvaa satoa, joten lindströmien teko oli edessä.
Tällä kertaa mentiin matalasta aidasta, eikä jauhettu jauhelihaa itse. Tolvilan kartanon luomulammastilan myymälä oli auki, joten nappasimme vuorenkorkuisen lihaostoksemme (sori vaan niille, jotka joutuivat tyhjin käsin lähtemään Moron lähiruokasafarilta seuraavana päivänä...) päälle vielä muutaman paketin karitsan jauhelihaa. Siihen mausteeksi omia maustekurkkuja ja omaa sipulia, ja sitten matalan aidan tapaan koko lindström-seos uunipellille, veitsellä ruudukko ja paistumaan. Talven pimeydessä voi sitten makustella 100% luomulindströmejä :-)
Punajuuria jäi vielä kunnon satsi, ja niistä tehdään borschia ja uunijuureksia
Sadonkorjuu ulottui viimein myös metsään. Rutikuivien kanttarellien ja haperoiden keskellä törmäsimme mustavahakkaisiin! Oli todella hankala erottaa niitä maastosta, kun olivat kuivuuden takia kovin mattapintaisia, mutta eipä ole ikinä ollut vahakkaita näin paljon. Suurin osa oli tietysti läpeensä syötyjä, kuten ne aina on, mutta sen verran hyvä satsi saatiin, että syötiin aamiaiseksi vahakkailla, sipulilla ja luomupekonilla täytettyjä kolmioleipiä. Vieläkin talo tuoksuu vahakkaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti