Voi, koi!

Ei saa naukseri omenoita tänä vuonna. Sato näytti aluksi muhkealta, mutta pihlajanmarjakoi päätti toisin. Kaikki omenat ovat rupisia ja muhkuraisia ja täynnä koinsyömiä käytäviä. Pari ämpärillistä omenoita on jo lentänyt roskiin ja vielä muutama ämpärillinen niitä puussa näkyy sinnittelevän. Kaikki yhtä rupisia. Ja just, kun taas koukutuin omena-sahramihilloon.

Patsastelin eilen chefin työpaikan viereisen omakotialueen ohi, ja sielläkin näkyi koi olleen omenapuissa asialla. Kuulemma pihlajanmarjoja on nyt vain kymmenesosa normaalista, joten koit ovat keksineet maukkaan kakkoskodin itselleen.

Kasvimaat ovat jo suurimmaksi osaksi tyhjentyneet. Salaattia, purjoa, papua, perunaa ja parsakaalta vielä tulee mukavasti, ja sitä mukaa kun kasvimaihin tulee tyhjiä kohtia, kaivan niihin aumoja, jotka täytän kompostilla. Siinä riittää madoille puuhaa talveksi.

Tarkoitus olisi syksyn aikana rakentaa uusi kompostointialue tontin nurkkaan, sillä kasvillisuus on villiintynyt nykyisen kompostin kohdalla sen verran, ettei sen luo pääse ilman taistelua.

Toki kompostin ympärillä olevat puut ja pensaat voisi leikata, mutta ei olla vielä edellisvuotisiakaan, saati sitten tämän kevään, oksia saatu haketettua, joten pihassa on melkoisia risukasoja jo ennestään. Helpommalla pääsee, kun siirtää kompostorit.

Aamulehti kehotti aloittamaan pensaiden leikkelyn, joten saksin ensin rojahtaneet aroniat, minkä jälkeen kävin karviaisten ja viinimarjojen kimppuun. Rankalla kädellä niitä karsin, jotta ens vuonna ois nurmikon leikkuu pikkuisen helpompaa. Saas nähdä, ottivatko nokkiinsa moisesta kohtelusta. Melko rujoilta kyllä näyttävät.

Kasvihuoneessa ollaan jo heitetty heipat kurkuille ja parille Sungoldille. Syyskuu on ollut sen verran lämmin ja aurinkoinen, että ehditään jonkin verran saada satoa paprikoista ja chileistä. Chefillä onkin työlistalla chilikastikkeen teko ja Espelettejen savustaminen.




Hungarian yellow wax yrittää ehtiä kellastua

Bullhorn mix -paprika punastuu



Espelettejä kypsymässä