Kun mihinkään ei enää mahdu

Ai mitenkäkö syyskuu on alkanut? No, pikkusisko täytti ihan järkyttävän monta vuotta (voiskohan sitä alkaa kutsua isosiskoksi?), naukseri joutui saikulle selkäongelmien takia, pakastusrasiat loppui ja pakastimet ovat piripintaan täynnä.

Tomaatteja tulee ihan julmetusti - tuollainen muovikulhollinen joka päivä. Toki niitä syödään tuoreena, mikä ehditään, mutta kun ne ovat kypsiä, ei säilytysaika ole kovin pitkä (jääkaapin vihanneslokero on täynnä kesäkurpitsaa ja minikurpitsaa, ja kurkkukin keksi vielä tehdä muutaman yllätyshedelmän, joten vihanneslokeroon ei mahdu mitään). Loput ollaan pilkottu piirakkaan tai keitetty kastikkeeksi, tosin kastikkeellekaan ei ole enää tilaa.

Kesäkurpitsasato alkaa olla lopuillaan. Ainoa jäljellä oleva puska tekee vain kukkia, mutta ei hedelmiä. En henno sitä kuitenkaan nyppäistä pois, sillä kimalaiset pörräävät siinä ihan urakalla.

Iso satsi kesäkurpitsaa saatiin tuhottua tekemällä siitä lasagne (lasagnevuoka kuvassa esitiskarin käsittelyssä). Vuokaan ladottiin kesäkurpitsasiivuja, sipulisilppua, rosvopaistin jämiä, tomaattikastiketta ja valkokastiketta, ja päälle raastettiin vanhaa cheddaria. Oikeasti ihan törkeän hyvää, joskaan ei mitenkään esteettinen elämys (= harmaata mössöä). Täytyy muistaa ens vuonnakin tuhota kesäkurpitsat lasagnessa!

Oikeitakin kurpitsoja täytyi ruveta sadonkorjaamaan, sillä linnut ovat keksineet alkaa nokkia niitä. Potimarron onneksi kasvattaa sen verran jämäkän kuoren, ettei siihen nokat pystyneet. Crown prince oli tehnyt hedelmän niin hyvään piiloon, että huudahdus pääsi, kun sen löysin. Isoksi se ei ollut ehtinyt kasvaa, niin kuin ei muutkaan normikurpitsat tänä vuonna, mutta sentään oli ehtinyt kypsyä.

Viikonloppuna ajattelin käydä kasvimaat läpi ja pelastaa, mitä pelastettavissa on. Vielä on toki lämmintä (ja pääskyjä!), mutta pimeys ja kosteus vievät veronsa. Kasvihuone kukoistaa toistaiseksi hyvin, ja ekat paprikat ja chilit ovat kypsymässä. Ehkä niistä sittenkin tulee jotain, hankalasta alusta huolimatta.

Syksyn eka grillaus oli luomukaritsan maksa. Ei yhtään pöllömpi aloitus syksyn grillauskaudelle.