Kun sarvet kohtaavat



Kasvihuone on saanut parina päivänä olla oman onnensa nojassa. Kylmä ja kostea sää pitää huolen siitä, ettei kasvarin ovea availla turhaan, eikä kasveja tarvitse kastella.

Tänään kurkistin sisään ja ensimmäisenä näin tyvestään katkenneen Marconi purplen. Mitä lie tapahtunut; ei sillä niin paljoa hedelmiä ollut, että se niiden painosta olisi katkennut. Napsin chilit talteen ja uskaltauduin maistamaan yhtä ihan tuoreeltaan - Marconin kun sanotaan olevan mieto chili. Ja niin se onneksi olikin, joten vältyin kyynel-räkä-kuola -kohtaukselta, toisin kuin viime vuonna, jolloin haukkasin Espeletteä luullen sitä paprikaksi...

Marconissa on hyvä, rehellinen chilin maku, eikä yhtään poltetta. Kypsyessään siihen kuulemma tulee makeutta, mutta tämän katkenneen kaiffarin hedelmät eivät ehtineet kypsyä. Vielä on kasvarissa toinen jäljellä. Toivottavasti sen hedelmät tekevät kaikki ne luvatut taivaanrannan värit, jotta pääsen kokemaan myös koko makukirjon.

Ensimmäinen Bullhorn mix -paprika oli sen sijaan kypsynyt (jätin paprikoiden ja chilien nimitikut paikoilleen, jotten - Espelette-episodista oppineena - mene vahingossa sekoittamaan keltaista paprikaa ja Hungarian yellow wax -chiliä). Ylpeänä poimin sen ja ajattelin yllättää chefin, kunnes huomasin paprikassa olevan reiän. No, mitä nyt yhdestä reiästä! Paitsi että se osoittautui käymälän reiäksi: etana oli narskutellut tiensä paprikan sisään, kakkaillut sinne ja saanut sisuksen mätänemään. Ehdotankin uudeksi (uhkaavaksi etanankuulustelu-) loruksi: etana, etana, näytä sarves, aiotko kakata paprikaan? Jos sarvet näkyvät, niin etana muilutetaan lentorahtina tontin rajojen ulkopuolelle.