Papujen pakkauksessa oli härkäpapusalaatin ohje, jonka otin mukailtavakseni. Keitin pussillisen Jester-perunoita, kuullotin pannulla fenkolia ja paprikaa ja heitin niiden seuraksi huuhdellut härkäpavut. Päälle lirutin sinappista kastiketta (dijonia, öljyä ja vaaleaa balsamicoa).
Myönnän, että odotukset olivat erittäin, erittäin korkealla, mutta mistä se kitkeryys papuihin oli tullut? Tekstuurikin oli nahnua ja kuoria sai pureskella. Olivat siis hyvin samanlaisia kuin muutkin säilykepavut. Mutta iso plussa kotimaisuudesta ja härkäpavun tuomisesta ruokapöytiin. Ehkäpä tulevaisuudessa tätä herkkua kasvatetaan Suomessa myös ihmisrehuksi, eikä vain eläin-.
Itse tyydyn kasvattamaan tämän(kin) vihanneksen ihan omin käsin ja syömään tuoreena, kun ei säilöminen tee tästä(kään) vihanneksesta sen parempaa. Onpahan taas yksi sesonkiherkku odotettavana. Ensi kesän makuina ovat Triple white (kun sai siemenet halpakaupasta 35 sentillä) ja The Sutton.
Hih, sama kokemus täälläkin tänään, eri resepti vaan. Annan vielä mahdollisuuden ja kokeilen vielä chiliä tai jotain muuta lämmintä ruokaa. Katsotaan jaksanko vääntää postausta, olisi muutakin asiaa nimittäin :)
VastaaPoistaTäytyy vielä kokeilla kuivattuja härkäpapuja, josko niissä olisi parempi maku ja tekstuuri.
PoistaItse lauantaina juuri pakastinta silmäilin ja härkäpapuja meinasin ottaa käyttöön. Jätin vielä muhimaan.
VastaaPoistaOi, oletpa onnekas, kun sait härkäpapuja pakastimeen asti!
Poista