Kesä pelastettu!

Vaikka lunta on tullut jokaisessa olomuodossaan tänään koko päivän, on keittiötarhurilla onnenpäivä. Olen onnistunut kehittämään itselleni vakavan oliiviyrttiaddiktion, eikä tietenkään asiaa yhtään auta, että a) sitä ei saa ostettua netistä ja b) kukaan ei myy sitä Pirkanmaalla. Viime vuonna kollega oli nähnyt sitä myynnissä Tammelan torilla, mutta kun minä ehdin paikalle, oli oliiviyrtit tietysti loppu. Vannotin koko tiimiä, että jos ikinä oliiviyrtti osuu kohdalle, niin sitä on minulle ostettava, mutta eihän sitä kukaan viime vuonna missään nähnyt, paitsi yksi kollega kaverinsa terassilla, mutta ei varastanut sitä kuitenkaan minulle, vaikka ihan hyvin olisi voinut.

Mietin, että tänään lomautuspäivänä laitan anelumeiliä Liedon kukkaan ja puutarhaan (yrtti-ihmisen taivas), josko voisivat lähettää oliiviyrttiä postitse. Sattumalta eilen illalla kuitenkin aukaisin Instagramin, ja siellä Honkasen puutarha vinkkasi, että yrttejä olisi saatavilla, mm. oliiviyrttiä. Vannotin parempaa puoliskoa, että heti aamusella lähdetään yrttiä jonottamaan. No ei lähdetty, kun lunta tuprutti niin, että maassa oli paksu valkoinen kerros, ja autossa kesärenkaat.

Lounasaikaan pyry taukosi, joten pääsimme huristamaan Honkaselle. Parku meinasi päästä, kun yrttipöydällä ei ollut ainokaistakaan oliiviyrttiä. Parempi puolisko metsästi myyjän, joka lupasi, että kasvihuoneesta sitä löytyy. Jes! Siinä vaiheessa uskalsin jo katsoa yrttipöytää tarkemmin. Puolison himoitsemaa curry-yrttiä, kirjolehtifanaatikon kirjavalehtistä salviaa, anisfanin lakritsiyrttiä ja pöydän nurkkaan piilotettuna lippiaa, eli sitruunaverbenaa. Täydellinen setti! Kasvihuoneessa kasvaa basilikaa ja timjamia, ja kasvimaalla lipstikkaa, rakuunaa ja minttua. Ei meiltä tänä(kään) kesänä makua puutu.

Kun yrtit on hoidettu, seuraava ponnistus olisi varata aika kampaajalle. Koronakutrit ovat kasvaneet jo sen verran, että ovat suorastaan ympäristöhaitta. Tilanne on kuitenkin tuplahankala, sillä kampaamoissa ei ole nyt lehtiä saatavilla. Jotkut kampaajat (eivät todellakaan kaikki) sentään ovat ymmärtäneet, että jos asiakas ottaa lehden, ei asiakas halua keskustella tyhjänpäiväisyyksiä. Kun lehtiä ei ole, kampaaja tuskin pysyy tuppisuuna. Argh!