Päivä alkoi v:llä

 

Se tunne, kun astut ovesta ulos ja ensimmäinen ääni mikä kuuluu ei olekaan linnunlaulu, vaan rits, rits, rits... Kasvihuoneen takaseinän pleksi oli puoliksi irrallaan ja iloisesti rispaantui tuulessa. Äkkiä korjaamaan, jottei tule enempää vahinkoa. Vaan eipä ollut helppoa, kun kasvihuoneen sivuilla on vielä hanget korkeat nietokset, jotka ovat pinnasta kovat, mutta eivät kantavat. Jouduin siis konttaamaan kasvihuoneen taakse, eikä siinä vaiheessa kantautunut naapuriinkaan linnunlaulua, vaan konttaavan eukon kiroilua. Sori siitä.

Koirien kanssa saatiin lenkki tehtyä, mutta aamiaisen aikaan alkoi myrsky järjettömine tuulenpuuskineen. Välillä tuntui, että ikkunat lentävät kohta sisään. Vaan eipä sekään valmistanut kohtaamaan näkyä, kun lähdin koirien kanssa ulos ja katsahdin kasvihuoneeseen. Vasen etuseinä puuttui kokonaan. Pleksit olivat lentäneet pitkin tonttia ja revenneet. Ja kas, yksi kattopleksikin oli irronnut ja lentänyt ties minne. Hälytin raksavastaavan hätiin ja yritin saada haettua pleksit pöpeliköstä. Ei ollut helppoa. Lunta on edelleen yli polven, eikä hanki enää kantanut, ja tuuli tarttui koko ajan plekseihin. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa maailmasta loppui kirosanat.

Esarointi vaihtui lennossa jesarointiin, kun alumiinilistoilla ja jeesusteipillä yritettiin paikkailla kasvaria siihen kuntoon, ettei se ihan kokonaan hajoaisi. Välillä tuuli rymäytti koko kasvihuonetta niin, että se liikkui paikoiltaan.

Edelleen tulee hurjia puuskia, joten vähän väliä joutuu käymään vilkaisemassa ovatko teippaukset pitäneet. Kädet on ihan raapaleilla ja sääret mustelmilla, kun jäätävä tuuli on tehnyt hangen pinnasta kovan ja karkean. Eikä ulkona pääse mihinkään ilman nastakenkiä, kun kaikki paikat ovat jäätyneet liukkaiksi.

Olis mulla varmaan ollut lauantaille mukavampaakin tekemistä >:-/