Seuraava haaste olikin vetää vatsaa sisään ja ujuttautua varaston ovesta sisälle, sillä katolta pudonneen lumen takia ovi aukenee vain osittain. Mutta kun halusin saada esikasvatushyllyköiden muovit paikoilleen. No, muovit kyllä sain varastosta kasvihuoneeseen, mutta keli on edelleen niin kylmä, että muovit jämähtivät saman tien koviksi koppuroiksi, eikä niitä saanut levitettyä hyllyjen suojaksi.
Vaan eipä tuolla ole väliäkään. Vielä ei ole kevään tuntua ilmassa, ja kamala lumimyräkkä on luvattu ens yöksi, joten täytyy jaksaa himmailla kaalikasvien esikasvatuksen kanssa ja tyytyä hoivaamaan tomaatintaimia. Tavistomaatit ovat jo suurimmaksi osaksi isoimmissa poteissa, mutta kirsikkatomaatit vasta sirkka-asteella. Leijonankidat terhakoituvat ihan silmissä, ja kelloköynnökset kasvavat sellaista vauhtia, että tulen olemaan pulassa niiden kanssa ennen kesäkuuta. Täytyy keksiä jonkinlainen tukisysteemi niille, jotteivät ala kietoa itseään toisiin taimiin.
Sen verran on hangen pinta huvennut, että huomattiin meidän lähteelle tapahtuneen jotain talven aikana. Toissa kesänä lähteen pinta oli kuivuuden takia matalalla, mutta jopa viime kesän helteissä se pysyi normitasolla. Ihan loppukesästä vesi muuttui hernekeitonvihreäksi. Nyt näyttää siltä, ettei lähteessä enää ole vettä lainkaan (rusakko kylläkin kävi laittamassa kuopan pohjalle papanan). Toivottavasti lähde vielä palautuu ennalleen, sillä se on koti sammakoille ja vesiliskoille. Eikä tuollainen ammottava monttu ole mikään kaunistus pihassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti