Palsamipainajainen

 

Kolmisen vuotta jättipalsami on vallannut alaa tontin perukoilta. Sitä on ihan mahdoton kitkeä, sillä se kasvattaa lehtihankoihin uusia kukkia, jos sen katkaisee, ja jos sen nykäisee juurineen maasta, se vain tyynesti jatkaa kukintaansa ja kääntää kukkansa aurinkoa kohti. Kaunis kasvihan se on ja pölyttäjien suosikki, mutta herraisä sentään, että se leviää ja valtaa alaa tehokkaasti.

Tämän lomaviikon odottelin sateiden loppumista, jotta pääsen käymään trimmerin kanssa koko tontin läpi ja butcheroimaan kaikki eteen tulevat palsamit. Ihan hirveä urakka! Kasveja oli tuhansittain ja tuntuvat suosivan kumppanuuskasveinaan vadelmaa ja pajua. Täysin mahdotonta yrittää saada semmoisesta ryteiköstä palsameja tuhottua. Keväällä trimmeröin palsamit ekan kerran ja se näytti jonkin verran auttaneen, mutta siltikin niitä putkahti esiin sieltä täältä - myös naapurin tontilta, jonne jouduin hyppäämään, jotta sain palsamit tontin reunasta pois.

Tontin vasemman puolen sain taisteltua suht. hyväksi ja olin ihan varma, ettei palsamit ole oikealle levittäytyneet, sillä oikea puoli on pusikoitunut tehokkaasti. Mitä vielä! Siellä niitä rehotti koivun vieressä ja jopa kuusen alla. 

Kuvasta saa ehkä jonkinmoisen hahmotelman millaiselta alalta jouduin palsameja trimmeröimään, mutta varmasti niitä jäi vielä johonkin lymyilemään. Kuulemma nelisen vuotta siemenet pysyvät maassa itämiskykyisinä, joten taistelu jatkuu. Etenkin kun naapurin tontilla palsamia on kamalat määrät, joten se tulee poksauttelemaan sieltä siemeniään meidän puolelle.

Kyllä ATK-ihminen tuntee tehneensä, kun ensin 2 päivää kiipeili emännänjatketta ylös ja alas (seinien maalaus) ja sitten 2 tuntia heilui painavan trimmerin kanssa pusikossa.