Jälkeenjäänyt

Lauantaiaamuna alkoi tieltä kuulua kova mörinä. Maajussihan se sieltä tuli kylvämään peltonsa. Ehti siis ensin! Yleensä ollaan tehty kylvöt samana päivänä tai minä jopa muutamaa päivää aikaisemmin. Olihan toki kasvimaakylvöt minullakin mielessä, mutta jäätävän kelin takia päätin odotella, kun ei se kylmän mullan kanssa ährääminen niin hienoa ole, ja lauantaille oltiin jo sovittu kalamarkkinoilla piipahtaminen. 

Sunnuntaina olikin aamulla mukavat -7 C, ja kasvimaiden pinnat niin kohmeessa, että päätin jättää kylvöt suosiolla seuraavaan päivään. Iltapäivällä kuitenkin "lämpeni", joten nappasin siemenpussit ja painuin pihalle lumihiutaleiden leijaillessa ympärillä. No, leijui siinä MediHelikin, joka laskeutui metsikön taakse naapurin pellolle. Vähän latisti tunnelmaa.

Tällä kertaa päätin kaiken eksoottisen sijaan kylvää runsaasti niitä, mitä on talvella kiva kaivaa pakastimesta. Kaksi pientä kasvilavaa kylvin täyteen hernettä, koska se on hyvä lounaspasta-aines, ja useamman rivin ripottelin täyteen juureksia, porkkanaa, punajuurta ja palsternakkaa, kun niistä saa nopeasti keiton.

Syyskylvöt vielä antavat odotella itseään, joten niiden onnistumisesta ei ole tietoa, mutta maaliskuun puolella kylvämäni retiisit, salaatit ja tillit itävät jo! Ihan huippua. Vielä pitäisi keksiä, mihin ripottelen kuminan siemenet. Viime vuonna heitin niitä kukkapenkkiin, mutta eivät siellä lähteneet kasvuun. Nyt voisi ehkä kokeilla upouutta herbaariota (in the making, kuvassa), joskin kumina voi olla melkoisen invasiivinen. Ajatella, että lapsuuden Pohjanmaalla kuminaa kasvoi siellä täällä. Pirkanmaalle kun muutin, nappasin muutaman kerran ohimennessä suuhun vuohenputkesta siemeniä, kun luulin sen olevan kuminaa. Karvas pettymys!