Haaveita paperilla

Beast from the East yhä hytisyttää viherturaajaa, mutta aurinko sentään on saanut puutarhahormonit heräämään, ja siihen saumaan iski Korpikangas uunituoreella luettelollaan. Ajattelin vain puolihuolimattomasti sen vilaista, mutta niin vain käteen biimautui kynä, ja jo ensimmäiselle sivulle alkoi ilmestyä rukseja sen merkiksi, että tilaus on tulossa.

Nyt on ihmiseen salakavalasti iskenyt keski-ikä, sillä ostoskoriin päätyi lähinnä kukkasia (!) ja jopa värisekoituksia (!) sekä yksi valkoinen (!) kukka.

Ei ruokalautanenkaan tyhjäksi jää, sillä luettelon lopusta löytyi kehutun Sunchocola-tomaatin siemeniä ja sille kaveriksi Principe Borghese -luumutomaatti, jossa on kuulemma paras maku tomaattikeittoon. Enpä ole ikinä tehnyt tomaattikeittoa omista tomaateista, joten sitähän täytyy ehdottomasti kesällä kokeilla. Jos siis tulee kesä. Ja aurinkoa sen verran, että tomaatteihin tulee makua.

Tilauksen kruunasi kasvilavoille tarkoitettu, resorillinen harso. Harsoa meillä on metrikaupalla varastossa, mutta halusin testata, olisiko tuommoinen täsmäharso käytännöllisempi kuin ne kivenmurikoilla ja erinäisillä puulistoilla paikoilleen pingotetut harsot.

Onhan se toki hyvä, että luontoa säästetään, mutta siltikin vähän kaivelee, kun Kauppila Flör ei enää kuvastoa lähetä. Sen kolahtaminen postilaatikkoon oli aina THE tapaus, ja kanssaturaajien kanssa luettiin se kimpassa sivu sivulta ja sen jälkeen soiteltiin/tekstailtiin (niin, se oli sitä aikaa ennen Whatsappia), että mitä kukakin tilaa. Oi, niitä eksoottisuuksia huntukorpipaatsamasta kääpiömanteliin (kyllä, tilasin nekin). Ei ATK:n selaamisesta saa samanlaista fiilistä.

Kuten kuvasta näkyy, keittiön sisustuselementtinä on tällä hetkellä valkoiset merkkaustikut. Parin viikon päästä niiden määrä kasvaa, kunhan kirsikkatomaatit pääsevät esikasvuun. Loput esikasvamiset toivottavasti voidaan hoitaa jo kasvihuoneen hellässä huomassa.

Toma/atit/tillot



Vielä mahtuu kodinhoitohuoneeseen hoitamaan kotia, vaikka taimipotit ovat vallanneet jo osan pöytätilasta. Koska ens viikko on kiireinen, aloitin tomaattien esikasvattamisen hiukan etuajassa. Toivottavasti keväästä tulee aurinkoinen, niin nuo eivät ehtine kasvaa liian honteloiksi.

Oletusarvo oli, että tavistomaatteja on 4 eri lajiketta kylvettävänä, mutta totuus olikin hiukan toinen - pelkästään viimevuotisia Brandywinejä oli 4 eri sorttia. Vanhojen pussien pohjalta löytyi vielä Marmandea, Costoluto Fiorentinoa, Appelsiinia ja Moneymakeria. Näiden lisäksi ostin viime kuussa luumutomaatti Olivadea ja tumman violetinpunaista Indigo rosea, kun siemenpussit olivat tarjouksessa, ja olihan siellä siemenlaatikon pohjalla vielä tomatilloakin. Tomatillon esikasvattamisesta en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta laitoin sitä nyt kokeeksi tulemaan ja kylvän myöhemmin uudestaan, jos tämä ajankohta ei sille sopinutkaan.

Indigo rosen kohdalla sain kurinpalautuksen. Kyllähän sitä tässä iässä jo pitäisi tietää, ettei ikinä kannata ostaa erikoisen väristä tai muotoista vihannesta, kun väistämättä väri tai muoto on jalostettu maun kustannuksella. Luin nimittäin uusimmasta Grow your ownista, että Indigo rose on hyvin mauton ja tekstuuriltaan mössöinen. Great. No, ehkä sen voi vähin äänin upottaa tomaattikastikkeeseen.

Kuukauden päästä on kirsikkatomaattien esikasvatuksen aika. Jos tuo järjetön lumimäärä jossain vaiheessa häipyy sen verran, että kasvihuoneen oven saa auki, ajattelin laittaa kokeeksi kaalikasveja sinne esikasvuun, kun ne kestävät jonkin verran kylmää, ja viime vuonna säilyivät tuplamuovin alla kasvihuoneessa, vaikka ulkona olikin -11 C. Ehkäpä ne saisi esikasvatettua niin isoiksi, ettei kasvimaalla kirppojen hampaat niihin enää pysty. Mikäli siis kirppapopulaatio on elpynyt viime kesän kadosta.

Punaisten pottujen piha

(Tiedän, että kuvassa on tulppaaneja, eikä perunoita)
Instagramissa seireenin lailla selailtiin Exotic Gardenin siemenperunoita, joten uteliaisuus voitti ja menin lafkan sivuille ihmettelemään. Lajikkeita oli paljon, mutta moni oli sellainen, joita meillä oli jo kokeiltu. Nyt teki mieli jotain ihan uutta, ja mukavasti sivuilla olikin eri kokoisia pottupusseja, joten kolme lajiketta meni tilaukseen, ja tilaa jää luultavasti vielä mahdolliselle myöhemmin ilmaantuvalle "tuota on pakko saada" -lajikkeelle.

Pottujen ostamisessa on aina käytettävä lähdekritiikkiä, sillä toisen kiinteä lajike on yleensä meikäläiselle kitalakeen tarttuvan jauhoinen. Niinpä googlettelin lajikkeita, ja yllättäen ostoskoriin päätyi 2 punakuorista perunaa, Bellarosa ja Asterix. Kummankin pitäisi olla kiinteä. Niiden lisäksi ostin pussillisen Jazzyä, joka kiinteyden lisäksi "bursts with flavour" ja päätynee perunasalaatteihin sitten kesällä. Ennen kassalle menoa nappasin mukaan vielä punasipulia ja pitkulaista keltasipulia.

Chilit ja paprikat ovat itäneet kovin huonosti. Syynä lienee se, että tunaroin lämpömaton kanssa, kun en tajunnut, miten tehokkaasti se kuivattaa multaa. Itujen alut taisivat kuivahtaa, kun niitä olisi pitänyt kastella 2 kertaa päivässä, eikä vain kerran. Varasiemeniä ei juurikaan ollut, mutta satuimme piipahtamaan Bauhausissa ja sain sieltä Snacking purple -paprikaa ja Lombardo-chiliä. Samalla tuli todistettua, että Tampereelta on helpompi ostaa auto JA sänky JA sohva, kuin tulppaanikimppu. Vasta Bauhausissa tuli säällisen oloiset, ei-kuivahtaneet ja ei-värimiksatut tulppaanit - täytyi siis lähteä Pirkkalaan asti tulppaaniin.

Grow your own -lehdessä neuvottiin, että chilit ja paprikat pitäisi kylvää mullan pinnalle ja peitellä kevyesti vermikuliitillä. Kokeilen nyt tuota metodia uusien siementen kanssa, josko se auttaisi niitä itämään paremmin kuin multaan hautaaminen.

Parin viikon päästä on sitten aika laittaa tomaatit kylvöön.

Capsicumit 2018

Parempi puolisko toi kauppareissultaan multaa, ja loppukesän alennusmyynneistä oli jäljellä 3 litraa vermikuliittia. Sitten vain lämpömatto lämpiämään, merkkaustikut esille, ja vuoden 2018 esikasvatus käyntiin.

Yllätykseksi paprika- ja chilipusseja oli kokonaista 8 kpl, mutta tarkempi syyni osoitti, että osassa vanhoista pusseista oli vain muutama siemen jäljellä, eikä uusissakaan siemeniä liiemmälti ollut. Sinänsä hyvä, että siemenfirmat ovat tajunneet, ettei niitä siemeniä tarvi järjettömiä määriä pussiin tunkea, jotta on mahdollista kokeilla monia eri lajikkeita ilman että siemenet ehtivät vanhentua, mutta olisivat firmat kyllä voineet hintojakin pudottaa. Nyt saa samalla hinnalla about kolmanneksen siitä määrästä siemeniä, mitä aiemmin.

Chileistä oli jäljellä 3 kpl Espeletteä ja saman verran Joe's longia. Marconi purplea oli 4 kpl, ja lisäksi multiin sukelsi tämän vuoden uutuuskokeilu Pimientos de padron. Chilin siemenissä kävi sellainen kato, että piti saman tien alkaa täyttää ostoslistaa vuodelle 2019.

Paprikoista vanhaa ja suht hyvää Bullhorn mixiä oli vielä jäljellä. Osan laitoin esikasvuun, mutta loput vapautan toukokuussa luontoon. On jo aika kokeilla jotain sykähdyttävämpää; esimerkiksi violettia Oda-paprikaa, jos sitä jostain löytyisi. California [sic] wonderia olisi ollut riittävästi vaikka pienelle armeijalle, mutta koska se ei ehdi kunnolla kypsyä Suomen kasvukaudessa, kylvin siitäkin vain muutaman ja laitoin loput luontokasaan. Gourmet'n satoa sen sijaan jo odotan. Se kypsyy aikaisin ja on mukavan makea. Koska Thompson & Morganilla ei ollut Snackbite orangea, ostin Lunchbox-värimixin, jossa oli turkasen vähän (= 5 kpl) siemeniä. Lopputuloksena pitäisi olla sekä punaisia että keltaisia minipaprikoita, mutta katsotaan ehtivätkö kypsyä kesän aikana.

Yöllä näin unta, että ostin Lappalainen-, Suomalainen- (varmaankin Juha Hurmeen Niemi vaikutti) ja Musa- (varmaankin Eppu Normaali -dokumentti vaikutti) nimisiä siemenperunoita. Parin kuukauden päästä pääsee jo niitäkin etsimään. Täytyy pitää nimet mielessä, kun näyttivät unessa niin hyviltä :-D

Aallon harjalla

Että voi pieni ihminen olla tietämättään trendikäs. Ja ollut trendikäs jo melkein 16 vuotta ennen trendiä. Aamulehti nimittäin kirjasi vuoden 2018 ruokatrendit, ja yksi niistä on hyperlokaali ruoka. Upean termin takana on niinkin yksinkertainen asia kuin omassa pihassa tai ikkunalaudalla kasvatettu ruuan raaka-aine. Kaikki nämä vuodet on siis tullut syötyä hyperlokaalisti, ja eilen toin kaupan basilikaruukun hyperlokalisoitumaan keittiön ikkunalaudalle.

Itse olen rahvaanomaisesti puhunut joko kasvimaan antimista tai lähiruuasta. Mutta lähiruokahan on terminä hankala, kun sille ei ole annettu metri- tai kilometrimäärettä. Jotenkin olen ajatellut, että lähi = maakunta, eli kaikki Pirkanmaalla tuotettu raaka-aine on meikäläisille lähiruokaa, mutta onhan toki johonkin Akaan perukoille melkoinen matka ja hiilijalanjälki. Selkeästi on siis ollut tarvetta uudelle termille, jotta osataan paremmin arvostaa ruokaa, joka kasvaa muutaman feikkicrocsjalanjäljen päässä.

Koska on loppiainen, on täällä jo kovaa kyytiä valmistauduttu hyperlokaaleihin chileihin ja paprikoihin. Joulukoristeet heivattiin varaston perukoille ja esikasvatuslaatikot ja lämpömatto kaivettiin esiin. Ens viikon kauppalistassa lukee multa, ja perjantaina laitetaan tämän vuoden hyperlokalisaatio tulille. Sitten vain odotetaan kesää ja grillattuja pimientos de padroneja.

Hei, hei, hullu vuosi 2017

Ei suosinut vuosi 2017 viherturaajaa, vaikka sitä oli niin varma, ettei kolmatta huonoa kasvukautta voi tulla peräkkäin. Tuli, ja tuli kaikista huonoin ikinä. Kylmät yöt hytisyttivät kasvihuoneessa esikasvavia kasveja; perinteisistä vappukylvöistä ei tullut mitään, kun edellisenä yönä satoi 5 cm lunta, ja lunta tuli vielä kunnon kerros 9.5. Kesäkuun ensimmäisen päivän aamuna herättiin raekuuroon, eikä se kesä siitä sen kummemmaksi muuttunut. Satokausi päättyi ennätysaikaisin. Ja nyt taas on napaan asti lunta, eikä ulkona pääse mihinkään ennen kuin on tunnin ähertänyt lumilapion kanssa.

Kaalikasvit olivat ainoat, joille kylmyys sopi. Niistä tuli maukkaita ja ötökättömiä. Muita kasveja ötökättömyys sen sijaan haittasi, kun ei ollut pölyttäjiä. Makukin jäi muissa kasveissa vain haaveeksi, kun ei ollut auringonpaistetta.

Mutta eteenpäin, sanoi viherturaaja hangessa. Vielä viikko kärvistellään jouluisissa tunnelmissa ja loppiaisena sitten kannetaan joulukamat varastoon ja otetaan sieltä esikasvatuskamat tilalle. Esikasvatettavaa tulikin ennakoitua enemmän, kun Kotipuutarhassa oli artikkeli tulevan vuoden uutuussiemenistä, eikä henkilö voinut ohittaa curryä eikä lakritsisamettikukkaa (kuulemma lasten suosikki, mutta kai sitä voi kahta sekuntia vaille viisikymppinenkin maistaa). Ostoskoriin biimautui myös tomatillo, the ultimate salsa-aines.

Turauksen ulkopuolella vuosi 2017 jää muistiin hyvistä työuutisista. Ainakin toistaiseksi henkilö välttyy hallituksen aktivointitoimenpiteiltä (paitsi että kyllä ne TE-keskuksesta soittivat kolmen kuukauden välein. Olin siis aktiivisesti puhelimessa.). Eikä tänä vuonna kukaan kuollut (tosin ehtiihän tässä vielä...). Erittäin mieleenpainuva on myös tontin päädyn vakisaukon uusi vessa: jostain syystä kaiffari on päättänyt, että paremman puoliskon tekemällä sillalla on juurikin paras fengshui vessapuuhiin. Jos joku tietää keinon, millä opettaa saukko olemaan kakkaamatta sillalle, otamme tiedon nöyrinä vastaan.

Hyvää ja maukasta vuotta 2018! Ei se nyt millään voi olla neljäs peräkkäinen huono kasvukausi.

Retrottaa

Parin vuoden ajan on tullut pistettyä merkille, että puutarhalehdissä on alkanut esiintyä kiinankaali, tuo keski-ikäisille karmeita kasarifläshbäkkejä tuova jötikkä. 1980-luvulla ei vielä ollut keksitty jäävuorisalaattia, joten kiinankaali muodosti sen ajan salaattipohjan. Ja olihan se kauheaa: kuivaa, mautonta, sitkeää lehdykkää, johon ei myöhemmillä vuosikymmenillä tullut enää koskettua.

Paitsi ehkä ensi vuonna. Grow your own nimittäin mainosti Thompson & Morganilta saatavaa Natsuki-lajiketta, jonka kiinalaisuus tosin on hitusen kyseenalaista, sillä kyseessä on japanilaisten kehittämä lajike, joka on kuulemma erityisen hyvää korealaisessa kimchissä. Tavallinen kiinankaali kasvaa hitaasti, joten sitä tuskin kannattaa näillä leveysasteilla testata, mutta Natsukista voi ruveta napsimaan lehtiä jo 7 viikossa. Jos sen malttaa antaa kasvaa rauhassa, saa syksyllä kannettua jötikän ruokapöytään.

Toki tuotakin kaalta vaivaavat kirpat ja kaalikoit, joten ei sen kasvattaminen ihan helppoa ole, mutta jospa luottaisi siihen, että tämän kesän kylmyys nujersi öttiäiset sen verran tehokkaasti, että ensi kesänäkin populaatio pysyisi pienenä?

Ainoa ongelma tässä on se, että Thompson & Morganilla on tarjous viisi pakettia siemeniä neljän hinnalla, enkä mä muita siemeniä tarvitse. Paitsi että Edamame-papua voisi kokeilla. Parsaherne on aina hyvä valinta. Kenties sitä mustajuurtakin?