Viimeisen käyttöpäivän härkäpapupizza

Jääkaapissa lähentelivät viimeistä käyttöpäiväänsä 4 mozzapalloa ja parmankinkkupaketti. Oli siis itsestäänselvää, että päivän ruoka on pizza. Kasvihuoneesta irtosi muutama kirsikkatomaatti ja nippu rucolaa, ja kasvimaalta napsittiin pizzan päälle härkäpapua ja kesäkurpitsaa, joista jälkimmäistä marinoitiin hetki oman maan valkosipulin ja kaupan oliiviöljyn kanssa (on se aina niin hienoa käsitellä omia valkosipuleita, kun niistä suorastaan valuu mehua ja itse sipuli on aivan läpikuultavaa).

Ihan sattumalta tuli järjettömän hyvää pizzaa. Jokaisesta ainesosasta tuli hyviä makuja ja niiden yhdistelmiä. Jostain syystä uunissa paahtaminen sopii härkäpavulle hyvin, joten täytyy soveltaa sitä menetelmää johonkin reseptiin.

Härkäpapu-herkkutattiribollita

Chefin kanssa meillä oli koko kesän ajan pöydällä lista kokattavista ruuista. Kummallakin oli mielessä eri sapuskoja, joita voisi loman pitkinä tunteina laittaa. Omista mieliteoistani listalle jäi viimeisenä ribollita, kun palmukaali kasvoi ja kukoisti etupihan ruukussa sen verran hyvin, ettei sitä ollut kiire sadonkorjata.

Iltapäivälenkillä vastaan tuli kivenkolosta esille ryöpsähtänyt herkkutatti, jonka kimppuun eivät toukat vielä olleet ehtineet. Koska ribollita on tyypillinen italialainen "donkkaa sekaan mitä suinkin löydät" -keitto, otettiin tatti mukaan soppa-ainekseksi.

Loput ainekset löytyivätkin mukavasti omalta pihalta: palmukaalta, palsternakkaa, porkkanaa, härkäpapua, valkosipulia. Ainoastaan regular sipuli ja Puljongin kasvisliemi olivat kaupantädiltä ja loraus Noilly Pratia Alkon tädiltä.

Ensin paahdettiin tatti ja kuullotettiin sipulit, sitten ripsuteltiin niiden päälle Noilly Pratia ja kaadettiin puolen litran Puljonki sekaan. Palsternakka- ja porkkanakuutiot sekä riivitty palmukaali pääsivät uimaan soppaan, ja härkäpapuja ryöpättiin erikseen 5 minuutin ajan ennen päätymistään soppaan mukaan. Lopuksi silputtiin sekaan lehtipersiljaa.

Makumaailma olikin yllätys! Luulin saavani rehevää maalaissoppaa, mutta kupissa olikin aasialaistyyppinen, makea keitto. Oman maan porkkanat ja palsternakat olivat niin makeita, että keitosta tuli hyvin sokerinen ja kookoksinen. No, ei se mitään. Hyvää se oli silti.

Tänä vuonna opittua

• Maaliskuun räntäistutuksissa retiisi täytyy istuttaa matalahkoihin astioihin. Viihtyy kuulemma paremmin sellaisissa.
• Kirsikkatomaatit täytyy laittaa esikasvatukseen vasta maaliskuussa. Muuten ne esikasvaa liian rimpuloiksi.
• Kurkut ja kurpitsat pitää esikasvattaa kasvihuoneessa. Taimista tulee tanakoita.
• Kaalit täytyy esikasvattaa, ja niitä pitää esikasvattaa pitkin kesää, kun kestävät hyvin kylmää, joten niitä voi istuttaa loppukesästäkin.
• Kirpat ei tykkää romanescosta, parsakaalista, savoijinkaalista, eikä kyssäkaalista, sillä näillä on melko paksut ja nahnut lehdet
• Kaikki kasvimaat pitää harsottaa kylvön jälkeen, etenkin ne, joissa kasvaa papuja.
• Papuja vois koittaa esikasvattaa toukokuun loppupuolella kasvarissa. Jos potit riittää.
• Pitää ostaa lisää potteja.
• Heinäkuussa täytyy aloittaa viikottainen lannoitus, kun siihen mennessä on istutusvaiheen lannoitteet käytetty loppuun. Ja lannoitetta pitää muistaa ostaa isot kasat.
• Perunapenkki on jo aikansa elänyt, joten perunat pitää istuttaa uuteen paikkaan. Jotain uutta lajiketta pitää kokeilla, kun sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt, paitsi se Paakarissa saatu Siiklin ja Nicolen miksaus, josta ei taida siemenperunaa olla saatavilla. Prisman kesäpihalla oli ihan uusia lajikkeita saatavilla.
• Vanhimmat kasvimaat on jo aikansa eläneet, eikä ne enää tuota satoa. Talvella on tehtävä vision & strategy mitä niille tehdään (ja mihin rakennetaan korvaavat).
• Vaikka keli ois kuin helteinen, kasvihuoneessa ei saa suihkuttaa vettä kasvien lehdille. Huonossa lykyssä antautuvat sienitaudeille.
• Täytyy uskaltautua leikkaamaan, vaikka onkin 10 vuotta odottanut, että kasvit kasvaisi. Komposteille on raivattava tilaa, ja kasvimaiden takaa on leikattava ruusut reippaasti alas.
• Kärhöjä pitää seurata ja niiden oksia sitoa vähintään kerran viikossa, kun muuten kiepsuttavat huitulansa viereisten pensaiden ympärille.
• Lepariin pitää juosta maata horottamaan aina kun sade taukoaa.

Alasajoa ja viimeisiä viritelmiä

Vielä heinäkuun lopulla tuli kylvettyä yrttejä ja salaattia sekä kasvimaalle että -huoneeseen, mutta nyt saavat siemenpussukat pysytellä laatikoissaan ens vuoteen asti. Ajattelin tänä vuonna olla raaka ja karsia siemenpusseista kaikki mauttomat turhakkeet pois, tosin se harjoitus pitää tehdä näin kesän aikana. Talvella sitä on kuitenkin liian hellämielinen ihania pieniä siemeniä kohtaan.

Koska Kitchen Gardenissa väittivät, että turnipsia voi istuttaa vielä loppukesästäkin, kun kirpat eivät ole enää sen vaivoina, innostuin ripottelemaan turnipsin lisäksi myös retiisiä kasvimaalle, ja toden totta: ei ole kirpat käyneet sirkkalehtiä pitsittämässä!

Siitä rohkaistuneena irrotin muutaman pak choin taimen kasvihuoneesta ja istutin nekin kasvimaalle. Jos tämä kaaliperäinen kokeilu onnistuu, niin tästä lähtien meillä kasvatetaan pienimmät kaalikasvit vasta syksyä vasten, sillä kirpat kyllä löytävät alkukesästä tiensä ihan mihin vain.

Muutamat kesäkukka-asetelmat on jo tyhjennetty kompostiin, ja ruukkuja sun muita istutusastioita ilmestyy pestäväksi ja varastoitavaksi lähes päivittäin. Vielä en kuitenkaan aio antautua syksylle ja hommata pallokrysanteemeja pihalle, vaikka niitä on tyrkytetty jo heinäkuun puolivälistä lähtien (minusta on rikos ihmisyyttä vastaan mainostaa pakkasenkestäviä kukkia heinäkuussa).

Nyt sitten vain odotellaan, että kasvihuoneessa chilit, paprikat ja tomaatit alkaisivat viimeinkin kypsyä. Jotenkin karua katsoa kasvariin kylvettyjä yrttien alkuja: ne kurottelevat kohti kasvarin ovea. Ei näköjään valo enää riitä niille.

Ai näkyyks se?

Siis se, että viherturaaja on palannut töihin, eikä ole jaksanut töiden jälkeen kuin tehdä pakolliset pissatukset ja sienestykset (sienestys ON pakollista tähän aikaan vuodesta, etenkin kun kaikki ovat hehkuttaneet loistavaa torvisienisatoa).

Tänään kun viimeinkin jaksoi/tarkeni/pystyi olemaan kuivin vaattein puutarhassa, piti uskaltautua katsomaan, mitä kasvimailla ja -huoneessa oli viikon aikana tapahtunut, etenkin kun yölämpötilat olivat olleet välillä kokonaiset +4 ja +2,5 C.

Olmikurpitsa oli rehahtanut kasvuun ja tehnyt rupuisia luikeroitaan pitkin kasvimaata. Samoin Lungo di Firenze -kesäkurppari oli lehtiensä alla piilossa kasvattanut käsivarren mittaisen hedelmän, jonka vieressä pullisteli kolmen nyrkin kokoinen raitajuuri.

Kasvihuoneesta lähti autuaammille kompostoitumismaille muutamat tomaatin ja kurkun lehdet (vaikka nykytiedon mukaan tomaateista ei saisi karsia lehtiä, koska sitten kaikki kasteluvesi menee suoraan hedelmiin, joiden nahka ratkeaa), ja lehtien takaa paljastui kasvarin lattiaa pitkin pullisteleva, ylikasvanut kurkku.

Fenkolit, nuo puutarhamme ilkikuriset veijarit (lue: *****päät), jotka niin huolellisesti istutin kasvimaan aurinkoisimpaan paikkaan, olivat keksineet kääntää kylkensä auringolle, ja kasvaneet ylilaihoiksi luurangoiksi, joista ei ole iloa ruokapöytään. Kyllä puutarhurin paras ystävä on koiralauma, jolle voi hyvillä mielin soseuttaa kaikki epähuomiossa liian isoiksi tai muuten syömäkelvottomiksi kasvaneet vihannekset. Ei tarvi heittää satoa kompostiin.

Ai niin, pitää vielä hehkuttaa oman puutarhan maisseja! Butterscotch ei pettänyt tänä märkänäkään kesänä, vaan on tehnyt jo kahteen ateriaan ihanan toffeiset tähkät. Ens vuodelle täytyy hankkia lisää siemeniä.

Romanesco-kukkakaalilasagne

Romanesco kasvoi aivan jättimäiseksi, ja sopivasti härkäpapureseptejä metsästäessä silmiin osui (jälleen Jamien kirjasta) romanesco-kukkakaalicannellonit, joiden ohjetta päätin mukailla.

runsaasti valkosipulia
chiliä
timjamia
25 g sardellia
- kuullota öljyssä
kilon verran höyrytettyä romanescoa ja kukkakaalta (parsakaalikin käy)
- lisää pannulle ja anna muhia hetkisen
- mausta suolalla ja pippurilla
400 ml ranskankermaa
200 g parmesania raastettuna
suolaa
pippuria
- sotki keskenään kastikkeeksi
lasagnelevyjä
tomaattimurskaa
- kerrosta vuokaan "valkokastiketta", lasagnelevyjä, tomaattimurskaa ja kaalipöperöä
parmesanraastetta
mozzarellaa
- ripottele vuoan päälle
- paista 200 C/30 min

Romanesco on miellyttävä kaali sen vuoksi, ettei se kelpaa ötököille. Siinä missä kukkakaalista sai nyppiä toukkia ja etanoita, oli romanesco täysin puhdas!

Lasagne oli oikein hyvä, ja kaalit säilyttivät makunsa, mutta seuraavalla kerralla teen tähän ihan oikean valkokastikkeen. Ranskankermasta tulee ällön nahnu, kun se paistuu uunissa.

Kaikki homehtuu

Kovasti kehuskelin hurjalla kurkkusadolla, mutta niin vain on 2 neljästä kurkkuämpäristä jo kaadettu kompostiin, kun lehtiin on iskenyt mikä lie sienitauti, ja kaikkien kurkkujen alut kellastuneet. Samasta syystä pari ämpärillistä papuja päätyi kompostiin, ja sinne ovat matkalla myös melonikurkku ja kasvihuoneessa varjelemani röpelökurpitsa Marina di chioggia. Kasvihuone näyttää siltä, miltä se yleensä näyttää syyskuun lopulla, kun kosteus iskee.

Muutama tomaatti on jo kypsynyt, ja ovat ihme kyllä tosi makeita, vaikka eivät ole aurinkoa saaneetkaan. Paprikat ja chilit sen sijaan ovat vielä ihan vihreitä. Harmittaa pirusti, jos ne jäävät vihreiksi, sillä kerrankin ois tullut mieletön paprikasato.

Kasvimaalla kasvit vielä sinnittelevät märkyyttä vastaan, joskin perunoiden lehdet ja varret antautuivat jo sienitaudille. Omenoita ja luumuja putoilee muumiotaudin kourissa maahan. Katsotaan vaan, niin lokakuussa sitten aurinko paistaa ja on kuivaa, kun kasvukausi on ohi >:-/

Kuvassa näkyvä Charles de Mills onneksi jaksaa edelleen kukkia ja tuoksua huumaavasti.