Ai näkyyks se?

Siis se, että viherturaaja on palannut töihin, eikä ole jaksanut töiden jälkeen kuin tehdä pakolliset pissatukset ja sienestykset (sienestys ON pakollista tähän aikaan vuodesta, etenkin kun kaikki ovat hehkuttaneet loistavaa torvisienisatoa).

Tänään kun viimeinkin jaksoi/tarkeni/pystyi olemaan kuivin vaattein puutarhassa, piti uskaltautua katsomaan, mitä kasvimailla ja -huoneessa oli viikon aikana tapahtunut, etenkin kun yölämpötilat olivat olleet välillä kokonaiset +4 ja +2,5 C.

Olmikurpitsa oli rehahtanut kasvuun ja tehnyt rupuisia luikeroitaan pitkin kasvimaata. Samoin Lungo di Firenze -kesäkurppari oli lehtiensä alla piilossa kasvattanut käsivarren mittaisen hedelmän, jonka vieressä pullisteli kolmen nyrkin kokoinen raitajuuri.

Kasvihuoneesta lähti autuaammille kompostoitumismaille muutamat tomaatin ja kurkun lehdet (vaikka nykytiedon mukaan tomaateista ei saisi karsia lehtiä, koska sitten kaikki kasteluvesi menee suoraan hedelmiin, joiden nahka ratkeaa), ja lehtien takaa paljastui kasvarin lattiaa pitkin pullisteleva, ylikasvanut kurkku.

Fenkolit, nuo puutarhamme ilkikuriset veijarit (lue: *****päät), jotka niin huolellisesti istutin kasvimaan aurinkoisimpaan paikkaan, olivat keksineet kääntää kylkensä auringolle, ja kasvaneet ylilaihoiksi luurangoiksi, joista ei ole iloa ruokapöytään. Kyllä puutarhurin paras ystävä on koiralauma, jolle voi hyvillä mielin soseuttaa kaikki epähuomiossa liian isoiksi tai muuten syömäkelvottomiksi kasvaneet vihannekset. Ei tarvi heittää satoa kompostiin.

Ai niin, pitää vielä hehkuttaa oman puutarhan maisseja! Butterscotch ei pettänyt tänä märkänäkään kesänä, vaan on tehnyt jo kahteen ateriaan ihanan toffeiset tähkät. Ens vuodelle täytyy hankkia lisää siemeniä.