Minuuttipeliä

Yli 50 joulua piti juhlia, ennen kuin ymmärsi tarvitsevansa minikokoisen glitterananaksen

Päivä on jo about 2 minuuttia pidempi kuin viikko sitten, ja kohta on aika kaivaa esikasvatusvermeet esille. Tokmanni oli kaukaa viisas ja laittoi pääkäytävän viereen ison läjän taimimultaa, josta 10 litraa lähti tänään mukaan. Kotimaiset siemenkaupat ovat ilahduttavasti jo aloittaneet ensi vuoden uutuuksien mainostamisen. Ennen vanhaan moista tapahtui vasta tammi-helmikuussa, mikä on viherturaamisen kannalta auttamattoman myöhäistä. Brittiläiset siemenkaupat sen sijaan kumisevat tyhjyyttään, liekö brexitin "ansiota" sekin. Populistit vievät ruuan pienviljelijän suusta.

Mutta ennen kuin vuosi(kymmen) vaihtuu, muistellaan vielä menneitä. Kolmen jäätävän kolean ja yhden lämpimän kesän jälkeen oltiin jälleen jäätävän koleassa kesässä. Satoa tuli minimaalisen vähän, eivätkä chilit ehtineet kypsyä. Kurpitsojen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan antimiin, ja vaikka kaupassa ihan hyviä lajikkeita oli, eivät ne tehotuotettuina maistuneet miltään. Kriikuna tuotti valtavan sadon, mutta note to self: ei kannata keittää kriikunamehua. On meinaan jeevelin hapokasta ja vie limakalvot ruokatorvesta ja kiilteen hampaista.

Vuoden ehdottomasti paras juttu oli keski-iän ylittäneen henkilön ja huomattavasti nuoremman paremman puoliskon uuden harrastuksen tuomat huippuhetket. Fanit muistanevat, että hurahdettiin viime vuonna 100 lintulajin bongaamiseen ja bongattiin 68 eri lintulajia vuoden aikana. Tänä vuonna iili jatkui ja tuotti uskomattomia kokemuksia. Oltiin jo toki totuttu salaisessa uimapaikassa nauttimaan ruskosuohaukkojen ja harmaahaikaroiden seurasta, mutta tänä kesänä bongattiin siellä myös kaulushaikaroita ja ihan lähietäisyydeltä. Kesäloman alkaessa vuokramökillä saatiin ihailla kahden merikotkan kisailua ja niiden reagointia paikalle lehahtaneeseen kalasääskeen. Joulun tienoilla ollaan lenkkeilty maakotkan seurassa. Ensi keväänä käydään ehdottomasti Hämeenkyrön Kirkkojärvellä ja Sarkkilanjärvellä, jotka ovat Pirkanmaan THE lintujärvet. Ensiksi mainitun rannalta oli myynnissä talo hehtaarin tontilla. Eikä maksanut kuin 100 000. Olisi varmaan pitänyt ostaa, etenkin kun siellä liihottelee sinisuohaukka, joka on vielä bongaamatta. Tokihan se on tuommoisen hintalapun arvoinen?

Vuoden alhoista alhoin? LIHOMINEN! Jeeveli soikoon, että kukaan ei asiasta varoittanut etukäteen. Siispä nuoremmille naisille opastusta: älä syö mitään sen jälkeen kun täytät 40. Kun hormonit haihtuu naisihmisestä taivaan tuuliin, lakkaa aineet vaihtumasta, ja joka ikinen vesilasillinenkin jää löllymään paikkaan, joka ennen tunnettiin nimellä vyötärö. Nyt se tunnetaan nimellä keskivartalolihavuus. Järkyttävää, ällöttävää ja ahdistavaa. En suosittele. Epäekologistakin se on, kun joutuu uusimaan koko vaatevaraston.

Ennen kuin esikasvatuskausi alkaa 1.1.2020, viettäkää rento ja raketiton vuodenvaihde. Hienoa vuotta 2020 ja satoisaa uutta vuosikymmentä!

Salamarakkaus



En todellakaan pidä ukkosesta, vaan elämääni ilmestyi yhtäkkiä kesken työmatkan uusi rakkaus. Bussin ikkunasta näin punaisen talon pihassa niin hienon pienen puun, että tuli "oohattua" ihan ääneen. Puussa oli valtavan kokoiset, saniaismaiset lehdet ja huikean limenvihreä ja kirkkaankeltainen syysväri.

Muistin nähneeni vastaavan puun jossain englantilaisessa puutarhalehdessä ja mieleen tuli japaninsiipipähkinä, mutta googletus osoitti, ettei se ollut se, vaikkakin hyvin saman näköinen. Japaninsiipipähkinä kasvaa 15-metriseksi (ja menestyy kuulemma savimaalla, mikä myöhemmin taimitarhoja kierrellessä otettaneen huomioon), mutta tämä oli paljon pienempi ja pensasmaisempi.

Eilen sitten ilmestyi uusi Kotipuutarha, ja siinä se mun rakkauteni oli: samettisumakki <3. Nippa nappa näköjään näillä hoodeilla menestyy, mutta jos edes yhdeksi kesäksi (syksyksi) tuon saisi. Oli se sen verran hurja näky.

Kotipuutarha on aiemminkin onnistunut selvittämään henkilön puurakkauksia. Vuosia, vuosia sitten Tampereen Kalevassa näin keväällä puun, jossa oli ihmeelliset, pinkit, roikkuvat kukinnot. Aivan kuin ohuita, vaaleanpunaisia lasiputkia olisi roikkunut tupsuina puusta. Ikinä en saanut selville, mikä se oli, vaikka sitä kirjoista etsinkin (Googlea ei ollut silloin vielä keksitty). Tänä vuonna oli Kotipuutarhassa juttua vaahteroista, ja tietysti tämä mysteeripuu kuuluu tuohon hurmaavaan sukuun: saarnivaahtera. Harmi, ettei netissä ole kuvaa sen kukinnosta, mutta Kotipuutarhasta saksin sen talteen.

Jottei ihmisen ostoslista ensi vuodelle olisi vallan puiseva, annoin johdatella itseni TomatoEdeniin. Ei olisi pitänyt! Yli 350 erilaista tomaattilajiketta ja ihan naurettavan halvat hinnat. Lisäksi hän on Puolassa, joten brexit ei häntä heiluta. Eri asia sitten, mihin uudet tomaatit edes mahtuisivat, mutta sitähän voi murehtia sitten taas toukokuussa.

Syyskylvöjen aika

Räntää satelee hiljalleen, lämpötila keikkuu +3:ssa, eikä parempaa ole enää näköpiirissä. On siis aika vetäistä vaot hytisyttävän kylmään maahan ja tehdä syyskylvöt.

Tänä vuonna ajattelin olla rohkeampi ja kylvää useampaa lajia kuin viime syksynä. Jos ei niistä mitään tule, niin sitten kylvetään uusiksi keväällä.

Viime vuoden kylvöt onnistuivat yli odotusten. Salaatti iti nopeasti ja teki muhkeat kasvustot. Korianteri ja tilli itivät hitaammin, mutta niistä riitti makua moneen, moneen lautaselliseen. Palsternakka ja porkkana eivät koolla päätä huimanneet (osaksi siksi, kun joku ei jaksanut harventaa niitä. Laitetaan se(kin) vaihdevuosien piikkiin.), mutta olivat siistejä ja ötökättömiä.

Ero kevätkylvöihin oli huima, sillä kevään kuivuudessa ei mikään meinannut itää ahkerasta kastelusta huolimatta. Kevätkylvösalaattia saatiin yksi tupsu, ja kevätkylvötillit olivat puolet siitä koosta mitä syksyiset serkkunsa.

Mainittujen lajien lisäksi ajattelin kokeilla myös pinaattia ja punajuurta, sekä retiisiä, persiljaa ja vuonankaalta. Alexandra-valkosipulit menivät multiin jo viime viikonloppuna.

Vielä pitäisi tarjeta tyhjentää komposti, uusia se hemmetin kasvihuoneen katto (joo, ei olla vieläkään siihen ehditty paneutua. Joko on liian sateista tai tuulista :-/ ) ja pestä koko kasvihuone sekä keksiä uudet paikat kuudelle kasvimaakehikolle, joista osa olikin jo yllättävän lahonneita. Tällä kelillä tosin mieluummin vetäytyisi sisätiloihin takkatulen, punkun ja palapelin pariin.

Ei ihan hirveän innostava näky :-/

Kehnäsienipaistos

Kuivan kesän jälkeen lähimetsä kumisi tyhjyyttään, ja oltiin ihan varmoja, ettei sieniä tänä syksynä tule. Koska mummokoira 15 v. ei ole enää metsäkelpoinen, pakattiin koirat autoon ja suunnistettiin Kangasalan Raikkuun, josta viime vuonna löydettiin mukava metsäautotie, jossa mummon on helppo kulkea - ja läjäpäin sikurirouskuja.

Ehdittiin mummon kanssa köpötellä 10 metriä, kun metsäautotien varresta löytyi ensimmäinen herkkutatti. Ja sitten toinen, kolmas, jne. jne. kunnes kasassa oli 1,7 kg herkkutatteja. Tatteja olisi ollut huomattavasti enemmänkin, mutta oltiin muutama päivä liian myöhään liikkeellä, joten suurin osa oli ehtinyt mennä jo huonoksi.

Seuraavana viikonloppuna suunnistettiin samoille hoodeille tarkoituksena löytää niitä sikurirouskuja, mutta rouskujen sijaan tattisesonki jylläsi edelleen, ja saaliina oli 1,9 kg herkkutatteja.

Vaihtelun vuoksi piipahdettiin Tampereen Teiskossa, jälleen metsäautotielenkki mielessä. Sieniä ei aluksi näkynyt lainkaan, mutta sitten osuttiin kohtaan, jossa oli valtavasti kehnäsieniä. Pari pussillista poimittiin, ja parempi puolisko rupesi suunnittelemaan niistä ruokaa. Suunnitelma kuulosti vaimon korvaan erittäin oudolta, vaikka 19 vuoden kokemuksella olisi pitänyt tietää, ettei tuon jampan kauhasta huonoa ruokaa tule.

Pannulle meni:
läjä kehnäsieniä
2 ufokurpitsaa
1 sipuli
2 pientä, oranssia paprikaa
persiljaa
salviaa
1 tl vaaleaa misotahnaa
0,5 dl valkoviiniä
ketjap manisia

Lopuksi koko komeus meni uuniin cheddarilla kuorrutettuna.

Oli niin hyvää, että aterian lopulla otettiin äkkiä kuva ja kirjoitettiin ohje ylös, jotta muistetaan tätä tehdä toistekin.

Teiskon keikan jälkeen päätettiin ihan vaan kahdestaan käydä lähimetsä tsekkaamassa, kun mielittiin suppilovahveroita pizzan päälle. Pieni kourallinen löytyi, mutta paluumatkalla silmä osui mustavahakkaaseen. Normaalisti vahakkaat ilmestyvät elokuussa, joten ei edes ajateltu niitä löytyvän. Mutta nyt löytyi, ja aivan valtava määrä - taas tuli maaginen 1,7 kg täyteen. Suurin osa meni kuivuriin, mutta osasta tehtiin iki-ihana mustavahakas-lohilasagne (vahakkaat ja sipuli paistetaan, sitten vuokaan kerroksittain vahakkaita, lohiviipaleita ja gruyerella tukevoitettua valkokastiketta). Hitusen oli noloa seuraavana päivänä huomata vahakkaiden mustaamat kynnenaluset asiakastapaamisessa. Onneksi asiakas oli sienifani.

Sienisesonki on siis vinksahtanut täysin pois aikataulustaan, joten mitä tahansa on vielä odotettavissa, vaikka pakkasöitä on täällä ollut jo useampi. Nuoremman koiran kanssa törmättiin pari päivää sitten muutamaan minipieneen sikurirouskuun, joten jahka parempi puolisko kotiutuu, suuntaamme auton nokan jälleen kohti Raikkua.

Loppurysäys 2019

Vielä eivät ole kurkiaurat vieneet kesää pois, mutta parin viime yön pakkaset ovat litsuttaneet kasvit kompostikuntoon. Pikkuhiljaa on tullut tyhjennettyä kasvihuonetta ja kesäkukkaruukkuja, mutta nyt alkaa olla totaalisen talvitelouttamisen aika.

Toiveikkaasti pidin chilejä kasvihuoneessa tähän saakka, mutta eipä niistä kypsynyt kuin pari Pink habaneroa ja Poblanot. Kovasti kyllä tekivät hedelmää, mutta eipä niillä raaoilla mitään tee. Sisällä kypsytettyihin tulee vain väri, muttei makua. Viime vuoden satoa on kyllä pakastimessa kilokaupalla, joten ei tässä ihan tulettomiksi jäädä. Kasvihuoneessa on sen jälkeen enää loppusiivouksen paikka sekä katon uusiminen, sillä höttöinen kennolevy ja naapurien ilotulitteet ovat tehneet katosta silkkaa ritsahtelevaa mikromuovia, joka ei lumen (yäk!) painoa tule kestämään.

Kasvimaat on sadonkorjattu jo aikaa sitten. Täytyy vielä nyppiä rikkaruohot pois ja tyhjentää komposti kasvilavojen pohjalle. Yksi setti kasvilavoja joudutaan sijoittamaan uudelleen, sillä uusi ruohonleikkuri (eläköön akkukäyttöinen leikkuri! Ei tarvi vääntää 100 vipua ja vedellä naruista, vaan hän käynnistyy painamalla sivistyneesti napista. Lisäksi hänessä on erityinen hiljaisen käyntiäänen nappi.) ei mahdu lavojen väliin.

Huonosta satokaudesta huolimatta sadonkorjuupakastin on piripintaan täynnä, kiitos naapurin mummon luumujen ja oman pihan kriikunan, jonka ennätyssadosta tehtiin pullotolkulla mehua. Mehu tosin on niin kirpeää, että vie kiilteen hampaista ja limakalvot ruokatorvesta, joten jäänee kertakokeiluksi.

Tälle syksylle olisi vielä toiveena pihajamppa. Sellainen, joka kaataisi puut ja leikkaisi pensaat. Portin vieressä oleva kuusi on kohta syönyt sekä postilaatikon että roskakatoksen, ja takapihan aroniat ovat niin korkeita, että aiheuttavat huonon feng shuin kesäkeittiöön. Kirsikoita pitäisi karsia kovalla kädellä, vanha omenapuu ja pari riippahernepensasta kaataa kokonaan ja hävittää tyrni. Toki osattais itsekin, mutta ihan järkyttävä homma. Mieluummin istun sisällä ja mietin lajikkeita vuodelle 2020 (tsiisus! Sitä aina mietti, miten k-a-m-a-l-a-n vanha sitä onkaan vuonna 2000. Vuonna 2020 sitä on vielä kamalamman vanha!).

Sesongin poistot

Sadonkorjuuloma typistyi nopeasti pelkäksi lomaksi, sillä satoa ei ole juurikaan ollut korjattavaksi. Muutama ämpärillinen perunoita meni esikeiton kautta pakastimeen ja pari ämpärillistä viinimarjoja mehustamisen kautta samaan osoitteeseen. Siinäpä se.

Kurpitseriasta ei tosiaankaan tullut muuta kuin se rupuinen Potimarron ja yksittäinen Rolet, joka sekin oli sisältä homeessa. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta eivät tarjenneet tehdä hedelmää. Pari Butterbushia jätin vielä kasvamaan, vaikkakin ne tapojensa vastaisesti tekevät pitkiä lonkeroita eivätkä kasva pensasmaisesti, kuten pitäisi. Mikä lie hormonihäiriö heillä. Kesäkurpitsa alkoi tehdä satoa vasta elokuussa, joten muutama White scallop ollaan lautaselle saatu.

Härkäpapua tuli vain kourallinen (olen sitä mieltä, että härkäpavun pahoinpitely nyhtämällä pitäisi kriminalisoida), eikä toukokuussa ämpäreihin laitetut Ferrarit edes kukkineet, kun oli niin kylmää. Papukaaressa luikertelevat Fasoldit sen sijaan tuottavat mukavasti palkoja, joten talvella meillä siis syödään perunaa ja papua.

Juureksista ainoastaan porkkana kasvaa edes joten kuten. Puna- ja raitajuuria tuli 2 kpl kumpaakin. Kaalikoit söivät lehtikaalin pitsiksi, eikä parsakaali jaksanut kuivuudessa tehdä kuin yhden peukalonpään kokoisen kukinnon. Kyssää tuli kivasti, ja ruusukaali näyttää olevan vahvasti hengissä, joskaan ruusukkeita ei vielä näy. Maissi on tehnyt jykevät tähkät, joten niiden kypsymistä vielä odotellaan. Muutaman punasipulin sain pelastettua toukilta.

Kurkkusato ei ole viherturaamisen historiassa ollut koskaan näin surkea. Yhden ainoan kerran ollaan saatu tzatzikiainekset kasaan, eikä maustekurkkujakaan olla tehty kuin 4 pientä purkkia. Eilen saksin suurimman osan kurkun lonkeroista pois, kun niissä ei ollut edes kukkia.

Tomaattisatokin on huomattavasti normaalia pienempi. Yksi Pantano kieltäytyi kokonaan kukkimasta kesän kylmyydessä, joten kannoin sen jo ulos kasvarista. Sunchocola on ainoa, joka tarkenee tehdä kunnon sadon. Taiwan goddess osoittautui mukavan hapokkaaksi pikku tomaatiksi, joten sitä voi hyvällä mielellä kylvää lisää. Principe borghese kellastui jo heti heinäkuun alun kylmyydessä, eikä ole tehnyt kuin yhden (1) tomaatin. Täytyy heivata sekin pihalle. Kauhean nirppanokkaisia nuo italialaiset!

Paprika ja chili näyttävät tekevän normaalin sadon, jahka aurinko vielä näyttäytyisi ja kypsyttäisi ne. Tomatillossa on huomattavasti suurempia hedelmiä kuin viime vuonna. Siirsin yhden taimen ulos ja toisen kasvihuoneen oven lähelle, joten ovat varmaan hyötyneet kukkakärpäsistä, jotka niiden ympärillä pörräävät.

Aamulehden mukaan kylmä kesä on vaikuttanut myös vesilintujen poikasmääriin, jotka ovat paljon normaalia vähäisemmät. Että on tämä #¤%"&!!! kun kolmen kylmän ja yhden ainokaisen lämpimän kesän jälkeen ollaan taas jouduttu kaivamaan kevyttoppaa päälle keskellä kesää >:-/

Loppuun jälleen someuutinen: Heidi Haapalahti instagrammasi, että Larsvikenissä on huikeat siemenpottuvalikoimat. Ennustan, että sinne lähtee Kangasalta tilaus ensi keväänä. Iso tilaus.

Remontoiva ruohosipuli ja muita kummallisuuksia

Someallergikon on jälleen kerran myönnettävä, että kyllä sitä Instagramia kannattaa silloin tällöin vilkuilla. Heidi Haapalahti nimittäin vinkkasi, että kukkiva ruohosipuli kannattaa leikata alas, niin se kasvattaa uusia piippoja syötäväksi. Toista kymmentä kesää on mennyt siihen, että ruohosipulia syödään vain siihen asti, kun se alkaa kukkia, koska kukkivat varret ovat puisia ja mauttomia. Nyt pystytään pidentämään ruohosipulin satokautta.

Ja se onkin melkein ainoa hyvä uutinen kasvimaalla. Kylmyys ja kuivuus eivät ole kasveja viehättäneet, ja niinpä sato jää kovin pieneksi. Heinäkuun alun koleus ja pilvisyys vei kypsyvistä vihanneksista maun; jopa iso ja mehevä fenkoli oli silkkaa selluloosaa. Viime aikoina sentään on aurinko sen verran näyttäytynyt, että Sungoldkin alkoi taas maistua omalta itseltään.

Henkilön sadonkorjuuloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä satoa on joutunut jo nyt korjaamaan kiivaasti. Valkosipulit olivat kuivuuden takia taas halkeamispisteessä, joten ne nypättiin ylös. Herneet ovat kellastuneet sen verran, että niistä ei enempää satoa tule, ja osa perunoiden varsista lakoontui jo viikko sitten, joten perunat menevät esikeittoon ja pakastimeen vielä tällä viikolla.

Kurpitsasadosta on turha haaveilla, vaikka mielessä niin siinsi pääsy maistamaan Musquée en Provencea. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta pölyttäjiä ei näy. Yksi keskinkertainen Rolet ja yksi rupuinen Potimarron taitavat olla tämän kesän saalis sillä rintamalla. Härkäpavutkin kukkivat komeasti, mutta pölyttäjien puutteessa sato jäi pariin kouralliseen. Makua niissä kylläkin oli.

Tomaatteja tulee vähänlaisesti, samoin kurkkuja. Chilit ja paprikat näyttävät isoilta ja satoisilta. Nyt vain odotetaan lämpöä ja aurinkoa, jotta ehditään saamaan ne kypsiksi.

Se niistä perunoista :-/