Vaaleanharmaan hyötyvedet

 

Jos ihminen olisi teknisesti orientoitunut, kehittäisin ikkunan, johon linnut ei lennä pahki sekä jätevesijärjestelmän, jossa vaaleanharmaat vedet otettaisiin talteen pesu- ja kasteluvedeksi (yhteiskuntatieteilijänä kehittäisin järjestelmän, jolla hullut ukot saadaan pois vallasta – töitä riittäisi globaalisti).

Seistä tönötin pysäkillä, kun jalkakäytävältä pestiin pois hiekoitushiekkoja, varmaankin juomakelpoisella vedellä. Samaa juomakelpoista vettä tuli käytettyä litrakaupalla kasvien kasteluun viime kesänä, kun taivaalta ei vettä tippunut. Keittiössä tulee kuitenkin heitettyä pois käyttökelpoista vettä: ylimääräiset teenkeittovedet, juomapullossa seisoneet vedet, koirien partavedet (eli vesikuppeihin jääneet vedet ja kuppien huuhteluvedet), kananmunien keittovedet… Kaikki ihan hyvää kastelumateriaalia. Olisi silkkaa säästöä ja ympäristöystävällisyyttä, jos tällaiset vedet saisi jollain kätevällä konstilla talteen.

Koska mitään fiksua ratkaisua ei ole toistaiseksi saatavilla, ostin peltiämpärin (että sellaista oli hankala löytää!) ja tökkäsin sen tiskipöydälle. Siihen yritetään muistaa kaataa suht. puhtaat vedet, ja kun ämpäri on täynnä, käyn kippaamassa sen ulos sadevesitynnyriin. Ei kaikista tyylikkäin ratkaisu, mutta helposti poistettavissa, jos tämä kesä osoittautuukin sateiseksi.

Turhakehuhtikuu

 

Siellä jossain ne mun leikattavat keltakirjokanukkani ovat  :-/

Yleensä se hiipii päälle huhtikuussa: kevätfiilis. Lumet alkaa sulaa, mainoslehtisissä vilisevät puutarhakalusteet ja kukkaset, kompostit tyhjennetään ja pyörät putsataan ajokuntoon. Vaan ei tänä vuonna. Edelleen on piha paksun lumipatjan alla, ja yöpakkaset jatkuvat – eikä mitkään nippa nappa miinukset, vaan ihan reilut -4. Esikasvatteet eivät edelleenkään ole päässeet lumen ja jään takia kasvihuoneeseen päivähoitoon. Takaovea ei olla edes aukaistu moneen kuukauteen, saati sitten raivattu polkua sieltä kasvihuoneeseen.

Kasvimaiden päältä lapioitiin kinokset pois, jotta aurinko pääsee multaa lämmittämään, mutta enpä edes muistanut, että meillä on kasvihuoneen vieressä 2 kasvimaata lisää. Niin syvällä hangessa ne olivat viime viikonloppuun asti. Asfaltilta ja tontin polulta ollaan hakattu jäätä pois, jotta auringon lämpö tarttuisi paljaaseen maahan ja sulattaisi lunta pois.

Eikä sitä edes muistanut koko aurinkoa ja sen lämpöä. Ihmettelin, kun esikasvatetut kaalit lakastuivat kasvihuoneessa yksi kerrallaan, kunnes satuin pöyhäisemään multaa – sehän oli tulikuumaa! Lumen ja roudan takia ei olla päästy laittamaan kattoluukkujen automaattiavaajia kasvihuoneeseen, kun pitäisi ensin poistaa yksi kattoluukku, jotta saadaan myrskyn irrottama kattopleksi takaisin paikoilleen. Niinpä kasvarissa on ollut lämmin – ja kasveilla vielä lämpimämpi muovien suojissa. Huoh. No, eipä tässä ole mitään menetetty, kun esikasvatteita ei voi vielä aikoihin istuttaa ulos. Uutta vaan kylvöön.

Taimitarhoja käy sääliksi, kun ovat menettäneet jo muutaman viikon myynnin sään takia. Eipä ole tullut itsellekään mieleen vielä googlettaa pinkkiä herukkaa tai jalopähkinöitä, kun eihän niitä hankeen voi istuttaa. Ihmeellisesti tämä ilmastonmuutos saa aikaan jäätävän kylmiä keväitä. Tämä on jo neljäs putkeen!

Talven jatkumisesta huolimatta aion pitää perinteisen viljelysvapaan ens viikolla. Mitään ei viljelemään pääse, mutta pensaat aion saksia ja ikkunat pestä. Ja jos ei ihan hirveitä yöpakkasia ole, niin sitten siirrän tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen pysyvästi. Mahdutaan viimeinkin elämään keittiössä ja kodinhoitohuoneessa normaalisti.

Ensi viikolla helpotusta?

Kasvimaat ovat vielä tukevasti lumipeitteen alla, eikä herbaariosta näy palastakaan, vaikka yleensä maaliskuussa saadaan sieltä jo nipsittyä ilmasipulia. Lunta pyryttää edelleen, ja kasvihuoneen vieressä olevat lumivallit ylettyvät yhä seinien puoliväliin.

Sisätiloissa ollaan esikasvatteiden kanssa pulassa. Kelloköynnökset ovat köynnöstäneet vieruskavereittensa ympärille, ja tomaatit notkuvat huituloina pitkin pöytiä. Chilit ja paprikat kukkivat ja minikokoinen munakoisokin on aloittamassa kukintaansa. Joka pöydällä ja tasolla kasvaa jotakin, joten ihmisten elintila alkaa käydä ahtaaksi. Eikä tilannetta auta se, että ruokaseuranani on joka aterialla karmaiseva hämähäkki, joka on löytänyt kotinsa ruokapöydällä olevasta chilistä. Ääks. Hyötyeläin, toki, mutta tämä yksilö on jotenkin kammottavan esihistoriallisen näköinen.

Ensi viikolle ovat luvanneet lämpenevää (uskon, kun näen), joten jahka jäät sulavat meidän tieltä, valjastetaan peräkärry auton perään ja lähdetään hakemaan multaa. Toukokuun ekan viikon olen taas varannut viljelysvapaaksi, mutta jos suinkin lumitilanne sallii, donkkaan esikasvatteet kasvihuoneeseen jo aiemmin. Muuten niitä ei saa millään ilveellä eroteltua toisistaan, kun ovat kylki kyljessä kuljetuslaatikoissaan odottamassa. Sitten vaan lämmitin puhaltamaan, oli energiakriisi tai ei.

Kaiken tämän talven keskellä ei ole tajunnutkaan, että ollaan jo huhtikuun puolivälissä, jolloin yleensä kylvän kesäkukkaset ja kurpitsat kasvariin. Kukkaset saavat nyt odottaa, mutta pääsiäisen aikaan voisi tehdä esikasvattamisen loppurutistuksen ja kylvää kurkut ja kurpitsat – jahka siemenet ylipäätään saa kaivettua tomaatintaimien takaa. Mitähän muuta sitä on unohtanut laittaa esikasvuun kaiken tämän lumen ja pakkasen keskellä?

Kuolematon kylpyhuoneessa

 

Kasvien talvettaminen matalassa, pieni-ikkunaisessa talossa ei ole koskaan ollut hyvä idea, sillä ihanneolosuhteissa pitäisi olla kasveille tarjolla 5-10 C lämpöä ja runsaasti valoa talven aikana. Ei onnistu meillä. Syksyisin olen kiikuttanut yrttiruukut kasvihuoneesta lasitetulle terassille, jossa on hiukan lämpimämpää kuin kasvarissa, mutta viimeistään vuodenvaihteessa ne ovat kuolla kupsahtaneet kylmyyteen.

Jostain hommasin muutama vuosi sitten kameleonttilehden ja kokeilin talvettaa sen autotallissa. Kerran kuussa kävin lorottamassa ruukkuun vettä, mutta muuten se sai rauhassa lakastua – kunnes maaliskuussa mullasta alkoi pilkistää uusia alkuja :-0 Nyt kameleonttilehti viettää autotallissa jo neljättä talveaan ja pukkaa taas uutta hiippaa. (Kameleonttilehteä käytetään Intiassa ja Aasiassa yrttinä, ja maku on korianterin, pak choin ja limen yhdistelmä, vahva ja hitusen polttava. Kuulemma se voisi talvehtia jopa maassa. Täytyy kokeilla silpaista siitä alkuja ja istuttaa maahan, jahka kevät koittaa.)

Viime kesänä onnistuin kasvattamaan viiden senttimetrin mittaisesta rosmariinin taimesta muhkean pensaan ja talvehtimisen toivossa nostin sen syksyllä kasvihuoneesta keittiön ikkunalaudalle, jossa se kiitollisena alkoi heti kukkia. Olin varma, että sen kohtalona on härmä, mihin meillä rosmariinit aina viimeistään tammikuussa kuukahtaa, mutta tämä rehottaa edelleen ja avasi tällä viikolla useamman kukkanupun :-0 Olin aina luullut, että rosmariini on viileän ja kuivan paikan kasvi, mutta tämä kukoistaa lämpimässä ja altakasteluruukussa.

Suurin talvehtimissuksee on Merjan opeilla talvetettu chili Cream fantasy. Alkutalvesta se oli muhkean vihreä ja rehevä, mutta joulu-tammikuussa alkoi kuihduttaa oksiaan, kunnes jäljellä oli enää yksi elävä oksa, joka sekin alkoi tyvestä ruskettua. Jokin ihme kuitenkin tapahtui, sillä yhtäkkiä chili alkoi kasvattaa oksia ja lehtiä ja lopulta myös kukkia. Merja hoiti chilinsä luomuna, mutta minä leikin kukkaa ja mehiläistä ja töpöttelin kukkia pumpulipuikolla. Nyt meillä kasvaa kokonaista 2 kpl chilipalkoja, ja kukkia avautuu joka päivä lisää.

Koska kuolemattomuudenyrtti kasvoi kesällä ulkoruukuissa ihan hervottomana puskana ja joku kertoi kasvattavansa sitä viherkasvina sisällä, yritin juurruttaa yrtistä pistokkaan kylppärin amppelia varten. Ei meinannut juurtua sitten millään! Kokeilin ties mitä keinoja, mutta yksi ainoa pistokas lopulta juurtui. Kovasti sekin talven aikana kuivui ja käpristyi, mutta yksi oksa pysyi hengissä ja on alkanut tuottaa uutta kasvustoa. Sisällä sitä en aio pidempään kasvattaa, vaan se pääsee kesällä taas ulos villiintymään. Jos siis se kesä ikinä alkaa.

Laakerin talvetus ei onnistunut. Sekin oli valtava puska, kun sen syksyllä heitin autotalliin. Aikansa se siellä kukoisti ja saatiin siitä napsittua lehtiä liemiin, mutta nyt se on täysin lakastunut. Jahka sää tuosta lämpenee, siirrän sen ulos ja katson aloittaako se enää uutta kasvua. Tuskin.  

Päivä alkoi v:llä

 

Se tunne, kun astut ovesta ulos ja ensimmäinen ääni mikä kuuluu ei olekaan linnunlaulu, vaan rits, rits, rits... Kasvihuoneen takaseinän pleksi oli puoliksi irrallaan ja iloisesti rispaantui tuulessa. Äkkiä korjaamaan, jottei tule enempää vahinkoa. Vaan eipä ollut helppoa, kun kasvihuoneen sivuilla on vielä hanget korkeat nietokset, jotka ovat pinnasta kovat, mutta eivät kantavat. Jouduin siis konttaamaan kasvihuoneen taakse, eikä siinä vaiheessa kantautunut naapuriinkaan linnunlaulua, vaan konttaavan eukon kiroilua. Sori siitä.

Koirien kanssa saatiin lenkki tehtyä, mutta aamiaisen aikaan alkoi myrsky järjettömine tuulenpuuskineen. Välillä tuntui, että ikkunat lentävät kohta sisään. Vaan eipä sekään valmistanut kohtaamaan näkyä, kun lähdin koirien kanssa ulos ja katsahdin kasvihuoneeseen. Vasen etuseinä puuttui kokonaan. Pleksit olivat lentäneet pitkin tonttia ja revenneet. Ja kas, yksi kattopleksikin oli irronnut ja lentänyt ties minne. Hälytin raksavastaavan hätiin ja yritin saada haettua pleksit pöpeliköstä. Ei ollut helppoa. Lunta on edelleen yli polven, eikä hanki enää kantanut, ja tuuli tarttui koko ajan plekseihin. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa maailmasta loppui kirosanat.

Esarointi vaihtui lennossa jesarointiin, kun alumiinilistoilla ja jeesusteipillä yritettiin paikkailla kasvaria siihen kuntoon, ettei se ihan kokonaan hajoaisi. Välillä tuuli rymäytti koko kasvihuonetta niin, että se liikkui paikoiltaan.

Edelleen tulee hurjia puuskia, joten vähän väliä joutuu käymään vilkaisemassa ovatko teippaukset pitäneet. Kädet on ihan raapaleilla ja sääret mustelmilla, kun jäätävä tuuli on tehnyt hangen pinnasta kovan ja karkean. Eikä ulkona pääse mihinkään ilman nastakenkiä, kun kaikki paikat ovat jäätyneet liukkaiksi.

Olis mulla varmaan ollut lauantaille mukavampaakin tekemistä >:-/

Brexit todellakin vei perunat

 

Kovasti Larsviken oli perunoitaan tänne lähettämässä, mutta sitten tuli viesti, etteivät lähetäkään, kun brexitin takia eivät saaneet tarpeeksi sellaisia pottuja, joita voi Suomeen myydä. Suomella on siemenperunoille suoja-aluevaatimus. Chef jo säikähti, jäädäänkö tänä vuonna kokonaan ilman oman puutarhan perunoita, sillä viime vuoden perunasato Suomessa oli huono.

Vaimo siitä sitten googlettamaan kotimaisia siemenperunamyyjiä, ja löytyihän niitä muutamia. Lajikkeet ovat vaan sitä samaa vanhaa, jotka on jo moneen kertaan testattu, ja uutuuksina on vain jauhoisia skottipottuja. Mustilan puutarhaan päädyin ja nappasin ostoskoriin Aspargesia, Marabelia ja Annabellea. Ei mikään riemastuttava setti, mutta riittävän hyvä. Toivottavasti lähettävät perunat ripeästi, sillä juhannuspottu pitäisi jo panna kasvihuoneeseen.

Kasvihuoneessa alkoivat kaalikasvit ja samettikukat jo itää. Kylmää keliä lumimyrskyineen ovat luvanneet, mutta eivätköhän nuo kuplamuovin alla pärjää. Jos lämpötila on laskenut alle -20:n, on taimiin tullut kylmävioitusta. Osa on siitäkin selvinnyt, mutta kasvu on selvästi hidastunut. No, sitten laitetaan uudet kylvöt kehiin, jos kevät kovin kylmäksi keikahtaa.

Kylvö-överit

 

Mihinkäänhän ei tähän aikaan kaudesta mitään enää mahdu, mutta kun katse osui saunassa majaileviin, varastoon viemistä odottaviin kylvökippoihin, ja maaliskuun lokerossa siemenlaatikostossa oli jostain syystä hervoton määrä kukkien siemeniä, päätin yhdistää nämä 2 ja laittaa muutamahko zinnia ja asteri esikasvuun. Enemmänkin olisin laittanut, mutta multa loppui kesken (taas!).

Normaalisti esikasvatan kesäkukat loppusijoitusruukuissaan kasvihuoneessa, mutta vielä on siihen ihan liian kylmä, eikä ruukkuja edes saisi kuskattua kasvariin kaiken tuon lumen ja jään läpi. Lumi ja jää on myös syynä kylvövermeiden saunottamiseen, sillä varaston oven edessä on edelleen meikäläistä kainaloihin asti ulottuva, katolta pudonnut lumi- & jääkasa, joka kätevästi estää sekä varaston ovelle pääsyn että sen aukaisemisen, joten mitään ei saa varastoon vietyä. Eilen Kangasalan vesilaitos ilmoitti, että vesimittarit vaihdetaan parin viikon päästä etäluettaviin, joten toivomme, että asentaja on sekä ketterä että hoikka, sillä vesimittari sijaitsee kyseisessä varastossa. Ja katolla on edelleen valtava määrä lunta ja jäätä odottamassa putoamistaan oven tukkeeksi. Vaihtoehtoisesti toki sää voisi muuttua helteiseksi ja sulattaa lumet.

Kaalikasvit kävin jo kylvämässä kasvihuoneeseen, sillä viime viikonloppuna aurinko lämmitti kasvihuonetta sen verran, että sain muovitettua kylvöhyllyköt. Ja kun vauhtiin pääsin, kylvin kasvihuoneeseen myös salaattia ja retiisiä. Ehkä myös muutaman samettikukan (32 kpl). Kaipa kaikki nuo kukat johonkin kesällä mahtuvat kasvamaan – myös se setti sipulikukkia, joihin katse osui vahingossa Tokmannilla.

Vaikka nyt on ollut hienoja, aurinkoisia päiviä, ei lumen takia ole päässyt vielä viemään esikasvatteita päivähoitoon kasvihuoneeseen. Järkeilinkin, että esikasvattamisen suhteen ei pitäisi tuijottaa kalenteria, vaan lumen määrää. Runsaslumisina talvina kannattaisi esikasvatus aloittaa kuukautta myöhemmin kuin normaalisti, niin ei tarvisi tuskailla ylikasvaneiden rimpuloiden kanssa.

Keittiön ikkunalla talvehtinut Cream fantasy -chili alkaa kohta kukkia :-0 Vielä loppuvuodesta kyseinen yksilö oli rehevä ja runsas, mutta sitten se alkoi kuolla oksa kerrallaan. Yksi oksa jäi sinnittelemään ja nyt siitä puskee uusia alkuja ja kukkia. Eilen huomasin, että Creamin vieressä majailevissa kaffirlimeissä (en sano limetti; on se sen verran ruma sana) oli järkyttävä määrä vihannespunkkeja, mutta toistaiseksi ne eivät onneksi näytä vaihtaneen majapaikkaansa Cream-reppanaan. Olispa se hurjaa, jos saisi jo alkukesästä omia chilejä :-0

Larsvikeniltä tuli meili, että din order är packad och skickas nu, joten seuraavaksi kasvihuoneeseen menee peruna.