Mutta valitettavasti puutarhaversio oli silkkaa höttöä. Puutarhoja esiteltiin kovin pintapuolisesti ja lyhyesti. Kuviin oli eksynyt yli-ikäisiä papuja ja liian vähässä valossa kasvaneita fenkoleita, ja kuvatekstitkin oli kummallisia: "Latva-artisokka on komea mutta hankala vihannes", "Ne [salkoruusut] ovat meillä talvenarkoja ja hieman harvinaisia". Siis millä tavalla latva-artisokka on hankala, ja mitä tarkoittaa "hieman harvinainen"? Ja toimittaja hyvä, ne on päivänliljoja, ei päiväliljoja. Eikä sekään lisännyt uskottavuutta, että tämän kesän trendejä esiteltiin artikkelilla viime vuoden Chelsea flower showsta.
Kyseinen lehti lienee vain yksittäinen ilmestymä, eikä mikään pidempiaikainen tekele, ja sen yksittäisen lukukerran se meillä kestikin ennen päätymistään paperinkeräykseen.
Johtuukohan tämän maan lyhyestä kasvukaudesta myös se, että inspiroituneita ja asiantuntevia puutarhatoimittajia ei löydy? Tai sitten ne on kaikki Kekkilällä töissä. Sisko nimittäin nappasi Plantagenista mukaansa Kekkilän mainoslehden, ja siinä riitti tietoa, ideaa ja osaamista useampaan lukukertaan - myös ruokaihmisille. Fenkolihillokkeen resepti piti repäistä talteen, samoin inspiroiva kuva pelargoni-istutuksesta.
Älkää puutarhatoimittajat aliarvioiko lukijoitanne. Ei meitä kiinnosta mitä ja missä, vaan miten ja miksi.
Onpa harmi! Minä en ole saanut vielä lehteä käsiin, en ehkä siis hankikaan. Odotukset oli kieltämättä korkealla.
VastaaPoistaEi näemmä tarvitse ostaa sitä lehteä :( Toisaalta olen aika rankasti ollut eri mieltä eri ns. asiantuntijoidenkin (siis koulutuksen tasolla) kanssa eri kasveja koskevista artikkeleista. Heillä on joskus kumma tapa julistaa omaa tietämystään ainoana oikeana.
VastaaPoista