Puolikuolleet

Hirveän kivaa patsastella tiluksilla nykyään, kun näky on tämä: kymmenisen vuotta pihaa kauniilla kukillaan koristanut, ja -38 asteen pakkasista selvinnyt ruusuorapihlaja on enää parista oksastaan hengissä. Siitä kun kaartaa vasemmalle, tulee vastaan 2 täysin kuollutta hurmehappomarjaa ja 1 täysin kuollut kääpiöpunapaju. Niiden jälkeen silmiä hivelee puolikuollut kenotyrni puolikuolleine poikaystävineen.

Tontin perukoilla viimeisiään vetelee anoppivainaan aikoinaan meille tuoma lehtikuusi, ja jahka sen on ohittanut, kuolleita oksiaan ylpeänä esittelee koripaju. Suklaakirsikka on niin vainaa, että pukkaa kääpää, kun taas Latvian matala, joka tuparilahjaksi 12 vuotta sitten saatiin, sentään kukkii vielä yhdestä kohti yläosastaan. Samaa tekee Kuntalan punaluumu. Lehtiä ei ole kummassakaan. Jopa terijoensalavassa on rutkasti kuolleita oksia!

Kirveellä on siis töitä. Järjettömän vetinen syksy 2012 ja sitä seurannut järjettömän routainen kevät 2013 lällättelevät puutarhurille vielä näin keväällä 2014. Viime kesänä huomasin, ettei ruusuorapihlaja kuki, eikä luumuja tai kirsikoita tule. Siltikään en olisi uskonut, että vainajien saldo on näin suuri. Miten ihmeessä PAJU voi kuolla???

Jos nyt positiivisia puolia etsitään, niin Luigin haba kasvaa, kun joutuu kaatamaan kaikki puoli- ja täyskuolleet puut & pensaat, ja itsellä kasvaa ostoslista, kun täytyy hankkia vainajille korvikkeet. Pari Pepiä ja Sinikka nyt ainakin. Sateenvarjojalava. Pinsiön taimistolla näyttäis olevan keltakirjokanukkaakin. Lähtisköhän Avensis-mies kuskaamaan vaimoaan lohtureissulle?