Fantasiointi. Se on hyvä aloitus puutarhasuunnittelulle. Millainen olisi unelmien puutarha? Värikäs? Vehreä? Kivinen ja sorainen? Jämpti ja suoraviivainen vai rehevä viidakko? Vanhanaikainen vai moderni? Helppohoitoinen? Ruokaisa vai koristeellinen (no okei, eivät sulje toisiaan pois).Itsellä ei ollut mitään mielikuvaa unelmien puutarhasta, kun tälle saviplätylle päädyin - eikä minkään valtakunnan puutarhaosaamista. Puutarhasuunnittelija tuli apuun ja antoi hyviä vinkkejä, mutta valitettavasti ei puuttunut maaperään, ilmansuuntiin tai puutarhurin kokemattomuuteen, vaan teki suunnitelman, joka olisi ollut mahdoton toteuttaa (vai löytyykö joku, joka haluaa ajaa nurmikkoa 6500 m2:n alueelta 2 krt/vko kesäisin?).
Pienille puutarhoille on lehdissä ja kirjoissa paljon vinkkejä, mutta tällaisille keskisuurille tiluksille ei. Alan (yes, we're on first name terms now) sanoo, ettei iso puutarha saa heti avautua kokonaisuudessaan, vaan siihen pitää luoda erilaisia huoneita. Sääntö sopii hyvin tällaiselle tasaiselle plantaasille, mutta itseä sykähdyttää Villa Valpurin monimuotoinen ja kumpuileva puutarha, joka avautuu kaikessa ihanuudessaan jo sisääntuloväylältä (vaikkei edellinen omistaja sinne juuri mitään istuttanutkaan).
Kun en mitään puutarhasta tiennyt, enkä osannut edes fantasioida, keskityin vain siirtämään aiemmat istutukset pois lumenluontiväyliltä (paras vinkki, minkä puutarhasuunnittelija antoi) ja piipertämään perennojen kanssa. Nyt olen oppinut, että myös puutarhassa olen suurten linjojen henkilö: rakastan puita ja isoja pensaita. Ja ruokaihminen: puutarha on ruuankasvatusta varten.
Tällä vyöhykkeellä tietysti mennään vaivaiskoivu-karpalo -akselilla, mutta hiukan etelämmässä kasvattaisin japaninverivaahteraa, helmipensasta, rhodoja ja atsaleoja, hevoskastanjaa ja kirjovaahteraa, riippasaarnia ja pyökkiä. Ja jos oikein takki auki ja lottovoitto lompsassa -asenteella mennään, niin ensimmäinen istutettava olisi plataani poikineen. Sen jälkeen tulppaanipuu. Magnolia. Oleanteri. Lime. Persikka...
Mutta yhdenlainen herätys oli sekin, että tajusin tykkääväni eniten puista ja pensaista. Nyt voi keskittyä niiden hankkimiseen ja ihailemiseen ja jättää pienemmät piperrykset taimitarhaan.
Jos minä olisin puutarhasuunnittelija, puuttuisin juuri noihin perusasioihin, eli miten parantaa maata, mitä talollinen osaa tehdä ja mitä haluaa tehdä jne. Mutta koska en ole puutarhasuunnittelija, ei sillä oikein ole merkitystä. Tässä kun on kasvattanut hyötykasveja kahdella mantereella mutta joka paikassa identtisellä savimaalla, on siitä oppinut vähän yhtä sun toista.
VastaaPoistaMinä fantasion tilasta. Että olisi sitä tilaa ja lääniä mihin tehdä niitä suunnitelmia ja toteuttaa pikkuhiljaa. Kun se postimerkin kokoinen pläntti on täynnä ennen kuin edes pääsee alkuun.
Savimaa lessons learnt vois olla hyvä blogauksen aihe. Siis sellaiselle, joka on aiheesta jotain oppinut. Saisko pyytää tällaista aihetta?
PoistaHih, sehän on hyvä idea. Vaikka oikeasti sen kaiken voi tiivistää kahteen asiaan (valitettavasti!): paljon kärvisvällisyyttä ja hulluna työtä...
VastaaPoista