Viides lomapäivä: risuja kolmella tapaa

Joskus ihmisen vain täytyy päästä panemaan risuja mutkalle. Etenkin, kun kevätinnostuksissaan lukee kaiken maailman sisustuslehtiä, samalla kun tuuli riipii koivuista risuja pitkin pihaa. Ihmiseltä pääsi siis yhtäkkiä kranssi, joka on tosin vielä koristeluja vajaa. Enkä keksi, miten sen sais oveen kiinnitettyä. Mutta onpahan nyt kumminkin pohja tehty.

Seuraava risu-urakka olikin kranssaamista pelottavampi, sillä osa puiden ja pensaiden oksista oli kasvanut semmoisiksi, että leikattavahan ne oli, jottei saa oksaa silmään ja jotta kesän ruohonleikkuu sujuu kivuttomammin.

Ainoastaan 2 kertaa aiemmin olen puita ja pensaita leikellyt: ekan kerran kun valtavat myyrätuhot paljastuivat lumen alta ja toisen kerran kun valtavat routatuhot paljastuivat lumen alta. Jälkimmäisen kerran jälkeen muutama pensas heitti veivinsä, enkä tiedä oliko syynä routa vai leikkuu. Ihan kevyesti en siis leikkuuhommiin halua ruveta.

Ensin saksin tontin ympäri menevän polun ympäriltä kaikki silmään ja tukkaan tökkäävät koivunoksat ja sitten etenin yläpihalle aronioiden kimppuun. Niillä kun on paha tapa kasvaa melko maanmyötäisesti ja tukahduttaa lähellä kasvavat puut ja pensaat.

Marjapuskatkin saivat kyytiä, mutta tästä lähtien suosin niiden syysleikkuuta. Viinimarjan tuoksussa kun ei näin keväällä henno kovin kovalla kädellä saksia heiluttaa, ja karviaiset ovat yksiä penteleitä, kun ovat oksien kärjistä jääneet hangen sisään ja niitä pitää sieltä sitten kiskoa väkisin pois. Yhtään ei pistele, ei. Eikä sekään pistele, kun pyllistelet toisen pensaan kimpussa niiden suuntaan. Toppahousut on kevyttä kamaa karviaisen piikkien tiellä.

Vielä on paraatipiha leikkaamatta, ja sitten jonkun pitäisi jaksaa raahata kaikki nuo leikatut oksat jonnekin.

Kolmas risuilu oli perinteisempää mallia: kun hopeapajua oli pakko leikellä, tuli siitä otettua taas muutama pistokas ensi syksyn istutuksia varten. Edelleen siintää mielessä syreenien täplittämä hopeapajuaita.

Altakasteluruukuissa on basilikaa, timjamia ja salviaa. Kokemus on osoittanut, ettei näillä leveysasteilla kannata yrttejä kylvää ennen huhtikuuta, kun valo ei riitä ja yrteistä kasvaa liian hontelia tuottamaan satoa (ensimmäistä kertaa jouduin kylvämään kirsikkatomaatit uusiksi, kun maaliskuun harmaudessa kasvoivat hirvittävän korkeiksi huituloiksi), mutta laitoinpahan nyt kuitenkin, kun multaa ja siemeniä oli niin paljon. Uusiksi sitten huhtikuussa.

Kaiken tämän aherruksen jälkeen odottaa pöytävaraus August von Trappessa. Simpukat maistuisivatkin just nyt!