Kuudes lomapäivä: villiintyneet kanukat ja kurpitsansiemenöljy

Ulkona syömisen lisäksi (myös koirat pääsivät jo nauttimaan ulkoruokinnasta) loman teemaksi on osoittautunut loppumaton risusavotta. Kuudentena lomapäivänä kävin urheasti etupihan kanukoiden kimppuun ja n. 5 sekunnissa ymmärsin, miksi isä leikkaa pihansa kanukat muutaman vuoden välein: nuo vekkulit kun kasvavat salakavalasti ja nuokuttavat pitkät oksansa maahan, johon ne juurtuvat saman tien. Haaveilemani hopeapaju-syreeniaidan sijaan saan korallikanukka-syreeniaidan, näköjään, sillä juurtuneita oksia oli mahdoton kiskoa jäätyneestä maasta.

Kanukka on myös tehokas tukahduttamaan lähellä kasvavat kasvit (jopa mintun!), joten saksin pois kaikki kukkapenkkiä kohti pyrkivät oksat. Kovin roheesti en uskaltanut leikellä, jottei koko kanukkarivistö kuole, vaikka sitten tietysti ois taas hyvä syy lähteä toukokuussa taimikaupoille (ihan kuin sinne ei muuten tulisi lähdettyä...).

Oksasaksien kanssa heiluminen on addiktoivaa, mutta niin on myös puutarhaguruni vinkkaama kurpitsansiemenöljy. Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, miten hyvää se on! Luulin ensin, että se on tehty "raaoista" siemenistä, mutta sehän onkin puristettu paahdetuista kurpitsansiemenistä. Ihan järjettömän hyvää, ja sitä voisi juoda suoraan pullosta.