Kahdeksas lomapäivä: Annabelleä ja Sturonia

Jotta maanantainen töihinpaluu ei alkaisi vielä tässä vaiheessa ahistaa, Luigi kyyditsi vaimon ensin Plantageniin ja sitten Kodin Terraan (kiesus, miten tuo nimi jaksaa nostattaa niskakarvoja vuodesta toiseen). Hyvin huomasi, miten sekä huono taloudellinen tilanne että aikainen kevät oli saanut puutarhaliikkeet sekasortoon: valikoimaa joko ei ollut tai sitten se oli työntekijöiden puutteessa vain sysätty johonkin, eikä edes hintoja ollut merkattu mihinkään. Harmi, sillä Plantagenissä oli hyvä valikoima isoja ulkoruukkuja, mutta ilman hintaa niitä ei viitsinyt kassalle raahata. Hämmästyttävää oli myös se, että tarjolla oli hyllyittäin orvokkeja! Narsissitkaan ei vielä tuolla kunnolla tarkene, saati sitten orvokit.

Urheasti aion tänä vuonna kokeilla kasvattaa sipulia, ja Plantagenista tarttui mukaan pussillinen Sturonia. Muistan joskus tuon lajikkeen nimen kuulleeni. Kovin iso tuo pussi on, joten toivottavasti pikkusiskolle kelpaa siitä osa.

Siemenperunat olivat jo kumpaankin kauppaan saapuneet ja ilahduttavasti valikoima oli muutakin kuin Timoa ja Siikliä. Kodin Terrassa oli perunat laitettu fiksusti 10, 5 ja 2,5 kilon pusseihin, jotta joka puutarhaan löytyy sopiva määrä. Meille lähti 2,5 kg Annabelleä. Joskus sitä ostettiin kaupasta ruokapöytään ja se osoittautui todella maukkaaksi lajikkeeksi. Siemenperunana en olekaan sitä aiemmin nähnyt.

Iltapäivällä rikottiinkin sitten ennätyksiä: pyykit pääsivät jo ulos kuivumaan ja taimet kasvihuoneeseen vahvistumaan.