Kuinka askarrellaan sielu

Tarvitaan sakset, liimaa ja tussit.

Jollakin nyt vain sattuu olemaan samantasoiset askartelugeenit kuin Touko-Poukolla, vaikka onkin mega-askartelijan huonetta ja sukua (se kai ne kaikki geenit poolista itselleen imaisi), mutta kun kuningasidea tulee, se on pakko päästä toteuttamaan, vaikka ei osaisikaan leikata suoraan tai liimata ilman klönttejä.

Pitkin syksyä on tullut keräiltyä sekä uusista että vanhoista puutarhalehdistä vinkkejä, kokeiltavia lajikkeita ja ruokaohjeita. Tarkoitus oli ihan aakkostaa ja muutenkin olla koordinoitu, mutta kun paperisilppukasa alkoi olla jo melkoinen, eikä enää pysynyt kärryillä siitä, kumpi puoli kustakin leikkeestä oli tarkoitus käyttää, piti ottaa liimapurkki kauniiseen käteen ja ruveta hommiin.

Jotain oli lukemastaan näköjään jäänyt päähänkin, kun vastaan tuli lajikkeita, joita olin ehtinyt jo tälle vuodelle tilata, mutta vielä on n. 7 vuoden Gardener's Worldit läpikäymättä, joten eiköhän sieltä jotain uutta ja inspiroivaa eteen tule. Ennen Kauppilan siemenkuvastoa, me hopes.

Mikään kaunis ja sielukas ei tuosta leikekirjasta ole tulossa, mutta kenties sen voi antaa askartelusiskolle sielunhoitoon. Pääasia, että siitä irtoaa inspiraatiota muutamaksi vuodeksi eteenpäin, kun tuo Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuri-kirja on jo niin moneen kertaan käyty läpitse.

Graavilohi-mozzarellasalaatti

Graavikala on siitä hankala, että ylijäämää on vaikea tunkea mihinkään ruokaan, jos sellaisenaan tai leivän päällä syönti alkaa kyllästyttää. MeNaisetissa keksittiin yhdistää graavilohi ja mozzarella, ja se kuulosti niin oudolta, että pakkohan sitä oli kokeilla.

Kulhoon riivittiin salaattia ja mozzaa, pilkottiin päälle graavilohta ja chiliä (jälleen kerran pitää rakastaa Pinocchio's nosea, kun se on niin aromaattinen, mutta vähätulinen chili), pirskotettiin perään limemehua ja oliiviöljyä, ja tupsautettiin koristeeksi tukko tilliä.

Yllättävän hyvin toimi: lime raikasti lohen, ja mozza lievensi graavin suolaisuutta, joskin aamulla oli silmäpussit kokoluokkaa XL (tuli vielä iltapalaksi otettua Lidlin saaristolaisleipää ja graavilohta). Chili toi salaattiin mukavan pienen lämmön.

Hedelmäkakun jämät, eli lammastagine

Onni potkaisi naista kokkaavien siskojen muodossa. Pakastimeen hankittiin joulun kunniaksi kotimaista lammasta, ja kuivakaappi pursusi kuivattuja hedelmiä stollenin jäljiltä. Eiköhän vain joku ollut keksinyt oivan lammastaginen reseptin, jolla pystyi yhdistämään nämä kaksi ilman hävikkiä.

Reseptiä en tässä toista, mutta hyvää oli, joskin stollenin ylijäämäkuivahedelmillä aavistuksen liian makeaa, etenkin seuraavana päivänä.

Jämätagine löysi vielä kolmantena päivänä tiensä pitaleipien väliin salaatin ja ranskankerman kanssa. Loistavan makuista silläkin tapaa!

Sisäkeittoinen lohi

Myös tämä ruoka esiintyi Tomin keittiön saaristolaisjaksossa, tosin nimellä inkokt lax (kyllä heti huomaa, että joku on yliopistokoulutettu kääntäjä!). Jouluna tätä kokeiltiin, ohjetta orjallisesti noudattaen, paitsi että lohi korvattiin nieriällä. Sen jälkeen kokeiltiin ilman sokeria ja oikealla lohella. Sokeriton versio sopi meidän suuhun paremmin, sillä liemeen jäi enemmän terävyyttä.

1 porkkana pilkottuna
1 punasipuli lohkottuna
1 tl neilikkaa
0,5 dl valkoviinietikkaa
5 rkl valkoviiniä
1 l vettä
1 rkl suolaa
- kiehauta kattilassa
400 g lohta ilman nahkaa ja ruotoja
kourallinen tilliä
- laita vuokaan
- kaada kuuma liemi päälle
- anna maustua yön yli jääkaapissa

Oheen sävelsimme Tomin ohjetta mukaellen myös sinappimajoneesin:
3 rkl sinappia
valkosipulin kynsi murskattuna
2 tl suolaa
0,5 dl punaviinietikkaa
2 keltuaista
tillisilppua
0,5 tl sitruunamehua
- vatkaa keskenään
3 dl rypsiöljyä
- lisää ohuena nauhana

Koska lohen resepti oli näin helppo ja lopputulos tosi miellyttävä ja lohen rasvaisuutta leikkaava, rupesimme heti jatkojalostukseen: liemestähän voisi tehdä erilaisia versioita vihanneksia, mausteita ja yrttejä vaihtamalla. Sipulia, limeä, korianteria, chiliä? Fenkolia, palsternakkaa, meiramia?

Lohilaatikko ja kurkku-pistaasisalaatti

MeNaisetissa oli taannoin eksoottisempi versio lohilaatikosta, ja sitähän täytyi heti soveltaa kotikeittiöön, kun kaupassa sattumoisin oli tällä vuosituhannella pyydettyä lohta.

400 g lohta kuutioina
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
- sekoita keskenään ja laita hetkeksi kylmään
2 dl sushiriisiä
- keitä puolikypsäksi (n. 7 min.)
1 rkl seesaminsiemeniä
- paahda pannulla ja lisää puolet riisiin
- levitä riisi uunivuokaan ja laita kalanpalat päälle
4 dl maitoa
1 kananmuna
valkopippuria
suolaa
- sekoita keskenään ja kaada kalojen päälle
- paista 175 C/30 min.
2 valkosipulinkynttä
1 tl raastettua inkivääriä
0,5 dl miriniä
0,5 dl seesamöljyä
1 rkl misoa
3 rkl sitruunanmehua
2 rkl vettä
loput paahdetut seesaminsiemenet
- sekoita kastikkeeksi
- tarjoa lohilaatikon kanssa

Riisin olisin vielä tuunannut riisiviinietikalla, koska se jäi hiukan liian mauttomaksi.

Kurkkusalaatin ohje puolestaan löytyi Purple citrus & sweet perfume -kirjasta.
1 kurkku kuorittuna ja paloiteltuna
60 g partaäijää
30 g paahdettuja pistaaseja
mintunlehtiä
tilliä
granaattiomenansiemeniä
suolaa
mustapippuria
- sekoita ja syö :-)

Joulu saaristossa

Koska joulu on kalaisuuden aikaa, olimme hamstranneet pakastimeen kaikki ne merelliset raaka-aineet, mitä suinkin Pirkanmaalta tuoreehkona sai: mätiä, siikaa ja lohta. Suunnitteilla oli cevicheä, tartaria ja graavia, kunnes hoksasimme, että täytyhän niillä jokin alusta olla. Graaville jonotimme aatonaattona Lidlistä Jurmon saaristolaisleipää, mutta muille surautimme Tomin keittiön saaristolaisjaksossa nähtyä tillinäkkäriä. Helppo ohje ja maukas näkkäri; itse olisin lisännyt hitusen suolaa taikinaan.

50 g voita
- sulata
2,5 dl maitoa
- lisää voisulaan
3 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
7 dl ruisjauhoja
2 tl sokeria
30 g kuivattua tilliä (me käytimme vain maustepussillisen, eli 8 g)
1 tl kuivahiivaa
- lisää voi-maitoon ja vaivaa hetki
- kauli ohueksi
- pistele haarukalla reikiä näkkärien pintaan
- pirskottele öljyä päälle
- paista 220/15 min. Älä anna ruskistua liikaa, koska silloin näkkäreistä tulee kitkeriä.

Me karpattiin

Seniilivuorolla (klo 8.30) talviseisahduspäivänä seisahduimme vuoronumerolla 84 marketin kalatiskille odottamaan, että 16 muuta asiakasta oli saanut joulukalansa ostettua. Tarjolla oli perinteisten silakoiden ja lohien lisäksi ilahduttavasti myös sampea ja nieriää, joiden pyyntipäivät olivat vielä nikottelemattomuuden rajoissa. Mutta rouva (handmodel extraordinaire, tosin häviää Hannelelle) iski silmänsä kultaisena kimaltelevaan karppiin.

Myyjät olivat kovasti pahoillaan, kun eivät olleet ehtineet KVG karppia muuta kuin sen, että se on Britanniassa suosittu joulukala, mutta käärivät sen silti pakettiin, kun lupasimme KVG reseptit ihan itse.

Jo ensimmäinen hakutulos tuotti pettymyksen: karpin pitää olla about 20 kg, ennen kuin se maistuu miltään;  muuten se on vetinen, ruotoinen ja mudanmakuinen roskakala. No, yrittänyttä ei olla ennenkään laitettu, joten ahdoimme karpin mahan täyteen sitruunaa, suolaa ja tilliä, ja laitoimme uuniin muhimaan. Saimme lautaselle vetisen ja ruotoisen, mutta ihan raikkaanmakuisen kalan. Toiste en ostaisi, mutta kaikkeahan pitää aina kokeilla, paitsi huumeita ja kansantansseja. Vielä siis ollaan plussan puolella.