Sikurirouskukeitto

Viime syksynä opimme viimein poimimaan sikurirouskuja, ja niitä on muutama purkillinen kuivattuna kaapissa. Silloin tällöin ollaan murustettu niitä ruokaan mausteeksi, mutta nyt teki mieli tehdä niistä ihan oma ruokansa. Vaan eipä ollut helppoa! Suomenkielinen googletus antoi tulokseksi vain reseptejä, joissa sikurirouskua on käytetty mausteena, ja britit ja jenkit tarjosivat pelkkiä makeita leivonnaisia. Piti siis kehitellä ohje ihan ite.

Makustelin rouskuja mielessäni ja totesin, että niiden seuralaisiksi sopisivat fenkoli ja pak choi. Niinpä kuullotin sipulia ja valkosipulia ja lisäsin mukaan fenkolia, pak choita ja vihanneslaatikossa olleen lehtikaalin jämät. Koska kana- tai kasvislientä ei tähän hätään ollut, laitoin liemeksi misotahnalla maustettua vettä. Kun kasvikset olivat viittä vaille kypsiä, lisäsin soppaan pari kourallista kuivattuja sikurirouskuja ja yhden kourallisen lehtipersiljaa. Namia!

Seuraavaksi voisi kokeilla sikurirouskurisottoa.

Kaalit, yrtit ja kuono

Huhtikuussa esikasvatus nousee heavy duty -tasolle, kun vuoroon tulevat kaalit, kurkut, kurpitsat, kesäkukat, yrtit ja maissit. Sää on vielä kylmä, mutta koska sääennusteet eivät enää nykyään pidä paikkaansa, uskaltauduin laittamaan kaalit ja osan yrteistä jo kasvariin esikasvamaan. Ties vaikka lumen ja pakkasen sijaan tuleekin helle ja aurinko. Jos taimet paleltuvat, niin tehdään sitten parin viikon päästä uusintakylvö. Sisälle noita on turha kylvää, koska a) ei mahdu ja b) valo ei edelleenkään riitä.

Kyssäkaalta oli kolmea eri lajiketta, mutta laitoin nyt vain kahta kylvöön. Kolmatta kokeilen sitten kesämmällä, kun kasvatan kyssäkaaliplugeja täyttämään kasvimaiden mahdolliset aukkopaikat. Calabresea oli samoiten kahta, mutta broccolia vain yhtä, sillä ainoastaan sen "early" versio ehtii tehdä satoa Suomen kesässä. Instagramissa suositeltiin viime syksynä suippokaalta, ja kun siitä oli pussillinen ilmaissiemeniä odottamassa, kylvin sitä, samoin kuin savoijinkaalta ja pienikokoista Pixietä. Ilmaissiemenistä kylvin myös nopeakasvuista raabia, joka muistuttaa kapeavartista broccolia, sekä choy sumia, jota kuulemma voi leikellä lautaselle jopa 4 kertaa samasta varresta.

Yrteistä multiin pääsivät timjami ja appelsiinitimjami, salvia, oregano ja meirami. Basilika saa odottaa vielä sään lämpenemistä. Jos sen kylvää liian kylmään, se ei tee kunnon satoa koko kesänä.

Harvoin on kylväminen ollut näin hankalaa. Koska muut esikasvatteet sekä 4 pahvilaatikollista kirpparille meneviä kirjoja veivät kaiken järkevän tilan, täytyi kylväminen suorittaa saunan lattialla otsalampun valossa. Tilannetta ei auttanut yhtään utelias kuono, joka halusi osallistua toimintaan ja pärski samalla paheksuvasti tussille, jolla merkkasin taimitikut.

Seuraavaksi pitäisi (taas) hakea muutama säkki multaa ja ruveta kylvämään kesäkukka-asetelmia, ja pääsiäisen jälkeen pääsevät kurkut ja kurpitsat potteihin.

Uusi kasvihuone kesti talven hyvin, tosin ei juurikaan päästy testaamaan lumen painoa, kun lunta ei onneksi kovin paljoa satanut. Routa sen sijaan pomputtaa kasvarin perustuksia niin, että pari pleksiä on irronnut liimauksesta. Erinäisin konstein ollaan yritetty niitä kammeta paikoilleen, sillä tuuli riepottelee niitä pitkin pihaa. Jahka sää lämpenee, täytyy uusia liimaukset.

Sitä saa mitä tilaa - eiku...

Tämän vuoden kasvihuoneuutuuden piti olla ananaskirsikka, mutta kun siemenpussista putoili kämmenelle minipieniä siemeniä, arvasin ettei sen esikasvatus tule onnistumaan. Minipienistä siemenistä saan aikaiseksi vain minipieniä taimia.

Hätiin tuli taimikaupan luettelo, jossa tarjottiin ananaskirsikan plugitaimia. Ja kun kasvihuoneessa tilaa riittää, lisäsin tilaukseen myös päärynämelonin plugit. Yllätys oli melkomoinen, kun postipaketista paljastui hyvin hailut ananaskirsikan taimet, jotka olivat varmaan viettäneet alkutaipaleensa pimeän kellarin perukoilla, sekä ylikastellut päärynämelonit, joista yksi oli jo mädäntynyt. Kiiruusti siirsin taimet purkkeihin ja valoon, mutta kuolemantapauksia on tullut lisää.

Kun asiaa ihmettelin puutarhagurulleni, hän osasi heti kertoa, etten ole ainoa, joka on kyseisestä taimikaupasta saanut epäkuranttia tavaraa. Saman kertoi Google. Kauppilan Flörin kanssa sitä oli oppinut niin hyvään, ettei osannut epäilläkään, että joku toinen taimitarha myisi silkkaa kuraa. Nytkin tuolla kodinhoitohuoneessa Flörin keijunmekot, tuoksupelargonit ja verenpisarat kasvavat kohisten, ja olivat paketista otettaessa täydellisen hyvässä kunnossa. Toisin kuin nämä onnettomat.

Olen huono kuluttaja, enkä ala reklamoimaan muutaman euron tähden, mutta opinpa sen, että jos vielä joskus tekee mieli haksahtaa muuhun kuin Flörin postimyyntiin, täytyy ensin konsultoida puutarhagurua ja Googlea.

Tilannekatsaus ja iili

Mikä siinä onkin, että vaikka tätä viherturausta on tullut harrastettua jo kohta 15 vuotta, niin silti sitä on joka vuosi aivan kuin uuden edessä. Pakko tarkistaa blogista, että mitä tehdään ja mihin aikaan. Alkuviikosta pohdin missä vaiheessa tomaatit, paprikat ja chilit siirretään isompiin potteihin, kun ei asiaa muka millään muistanut.

Eilen valikoin suurimmat taimet ja laitoin ne isompiin potteihin. Chilit ja paprikat olivatkin mukavasti täyttäneet aiemmat potit juurillaan, joten niille ajankohta oli sopiva. Osa tomaateista oli sen verran hujoppeja, että ajattelin niiden hyötyvän syvempään pottiin upottamisesta. Seuraavaksi sitten toivotaan, että huhtikuun alkupuolella taimet pääsevät jo päiväretkelle kasvihuoneeseen, jotta alkavat rotevoitua. Vielä ovat kovin hentoisia ja kalvakoita.

Uudet Brandywine-tomaatit ovat olleet hankalia kasvattaa. Yellow Brandywine ja Red Landis ovat ainoat, jotka ovat kasvaneet samaa tahtia muiden tomaattien kanssa, Landisista tosin sain aikaan vain yhden taimen. Nimikkolajike Brandywinen taimet ovat aika kärsineen näköisiä, mutta yksi niistä selvinnee kasvihuoneeseen asti. Sudduth's on ollut ihan onneton: ei idä sitten millään tai idättyään katkeaa. Siitäkin yksi sinnittelee hengissä. Toivottavasti maku on kaiken tämän turaamisen arvoinen. Jungle seedsillä on muuten ihana tapa merkitä lajikkeen maukkaus: mitä makoisampi lajike, sitä useampi nuotin kuva lajikkeen vieressä on. Brandywinet saavat täydet kolme nuottia.

Ensi vuoden ostoslistalle tuli tänään lisäys: Seeds of Italyn sähköpostissa mainittiin paistettavat/grillattavat paprikat. Siis ne vihreät, chilin näköiset, mutta ei-tuliset, jotka paistamisen jälkeen syödään sellaisenaan. Onhan noita maailmalla vastaan tullut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään niiden kasvattaminen. Friggitello näyttää juuri sellaiselta, että se haluaa kasvaa meillä vuoden päästä. Tälle vuodelle se ei enää ehdi.

Kurpitsacurry

Pakastimien tyhjennys on edelleen käynnissä. Tomaattikastikkeet vetelevät jo viimeisiään, mutta marjoja ja hilloja on vielä kamala määrä, kun en niitä osaa juurikaan missään käyttää. Mieluummin syön marjat tuoreena tai mehustan ne, kuin käytän niitä pakasteina. Tyrnit ja vadelmat tosin uppoavat leivonnaisiin helposti.

Paahdettua, soseutettua kurpitsaa on yhä jäljellä rasiakaupalla, ja teinkin itselleni ruokahaasteen: otin kurpitsaa ja luomubroileria (hamstrataan sitä pakastimeen aina, kun kaupassa löytyy laputettuja versioita. Normihinta kun on melkoinen) sulamaan ja päätin seuraavana päivänä keksiä niistä ruuan. Googlettelun tuloksena päädyin tekemään curryn.

Oi sitä nuoruuden reissua, kun Tony Falmouthissa opetti tekemään oikeaoppista britticurryä <3 Nyt tosin ei ollut Rajahin currytahnaa, eikä tuoreita luumuja, joten piti soveltaa. Mitään varsinaista ohjetta en osaa kirjata, kunhan vain laitan tähän itselleni muistutukseksi seuraavillekin vuosille, että tee kurpitsacurryä, se on hyvää!

Kuullotin inkivääriä, sipulia ja valkosipulia pannulla. Toisella pannulla paahdoin kananpalat. Kanan sijaan voisi curryn sekaan laittaa porkkana- tai palsternakkakuutioita tai vaikka kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Yhdistin sipulit ja kanan ja sekoitin mukaan kurpitsasoseen. Lopputulos oli tönkköä tahmaa, joten sekaan kannattaa lorauttaa kookosmaitoa, kermaa tai kasvislientä. Sitten maustamaan: curryä, jeeraa, chiliä, kanelia, muskottia, kardemummaa, mitä ikinä oma maku kaipaa. Chef & minä ollaan addiktoiduttu kuvassa näkyvään Mill & Mortarin ras el hanout'hun ja laitetaan sitä melkein jokaiseen ruokaan. Niinpä tupsautin sitä tähänkin versioon puoli teelusikallista. Lopputulos oli makean maukas ja lämmittävän mausteinen. Kyytipoikaa curry ei välttämättä tarvi, mutta kypsensin kaveriksi hitusen kuskusia.

Toisen kurpitsarasian sotkutin pannulla sipulin ja salamin jämän kanssa ja tungin cannelloneihin. Oikein hyvää niissäkin, joten sama käy varmasti myös lasagneen.

4 - mitä huijausta!

Kun jäätävä tuuli repii peruukkia päästä, ja FMI lupaa 10 sentin lumisadetta, täytyi käpertyä henkilökohtaiseen kevätkuplaan ja laittaa kirsikkatomaatit kylvöön. Normaalisti kylvän ne vasta maaliskuun puolivälissä, mutta silloin on henkilöllä työhaastattelu (iik!), joten aivot ja tärisevät kädet eivät tule sen tilanteen tiimoilla taipumaan kylvämiseen. Parempi siis aikaistaa koko touhu.

Keltainen ja jauhoinen Ildi sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta siirsin loput sen siemenet jo hävityspinkkaan. Syksyllä tilasin Thompson & Morganilta Sweet aperitifia, kun mainostivat sen olevan makea ja satoisa, joskin melkoisen pienikokoinen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan jotain ihan uutta lajiketta. Sungoldia olin ostanut pussillisen jo viime kesänä ja iso pussi se olikin, mutta tyrmistys oli aikamoinen, kun sisältä paljastui kokonaista 4 (!) siementä! Eipä ollut käynyt mielessäkään pussia ostoskoriin laittaessa, että täytyisi erikseen tsekata, montako siementä siinä on, kun on tottunut, että siemeniä on vähintään se 10 kpl/pussi. Tuo oli vielä muistaakseni normaalia kalliimpi pussi. Saksalaiset Sperlin siemenet menevät täten meillä boikottiin, kun noin huijaavat pientä ihmistä. Toivottavasti itämisprosentti on täydet 100, muuten harmittaa isosti >:-/

Koska vähäisen siemenmäärän takia esikasvatustarjottimelle jäi tilaa, laitoin myös muutaman sikurin ja kosmoskukan esikasvuun. Sikuria kasvatin viime vuonna kasvimaalla, mutta suorakylvö ei oikein sen kanssa toimi, sillä se vaatii pitkän kasvuajan. Voi olla, että maaliskuu on liian aikainen esikasvatukselle, joten siirsin loput siemenet huhtikuun siemenlaatikkoon. Laitetaan sitten tarvittaessa uusi satsi esikasvamaan kasvihuoneeseen. Eihän tuo kitkeryytensä vuoksi mikään ykkösherkku ole, mutta välillä vain tekee mieli uunissa hienoisen juustokuorrutteen ja voisulan kanssa haudutettua sikuria.

Kosmoskukka on ollut pitkään suosikki (jokin noissa tillilehtisissä kasveissa viehättää), mutta sekin vaatii suorakylvönä pidemmän kasvuajan kuin mitä tämä III-vyöhykkeen arcticum pystyy tarjoamaan. Jos ei sillekään maaliskuu sovi, niin loput esikasvatan huhtikuussa. Kesäkukkia olen vasta viime vuosina ryhtynyt itse kasvattamaan. On ollut jotenkin paljon kivempaa päräyttää taimitarhalle ostamaan jo valmiiksi kukkivia ihanuuksia sen sijaan, että esikasvattaa muutaman kuukauden ja saa kukkia pihaan joskus heinäkuun tietämillä. Mutta lajikenälkä kasvaa näköjään kukkienkin kanssa: perinteiset taimitarhojen lajit ja lajikkeet käyvät vuosien mittaan tylsiksi, joten sitä intoutuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ja tietysti iso osa on myös kasvihuoneella: uudessa kasvihuoneessa on tilaa muutamalle esikasvavalle kukkapurkillekin.

Keväänhakureissulla

Vanhoina hyvinä aikoina käytiin talvilomalla hakemassa pussillinen kevättä. Tänä vuonna ei kummallakaan ole talvilomaa, joten käytettiin hommaan tavallinen lauantai. Puutarhaguru vinkkasi viime viikolla, että Kodin Terraan on tulossa kevät, joten suuntasimme sinne pitkän ostoslistan (multaa ja koiranruokaa) kanssa.

Ensimmäisenä ostoskärryyn heilahti 45 litraa multaa. Tarjolla oli monenlaista taimi- ja kylvömultaa, mutta valitsin tavallisen puutarhamullan, sillä en tule noiden erikoismultien kanssa toimeen. Valtaisat siemenhyllyt ohitin suosiolla, etten vaan sorru mihinkään ylimääräiseen, sillä siemenlaatikosto pullistelee edelleen liitoksistaan. Nelson gardenin esitteen kuitenkin nappasin mukaan, ihan vaan mielenkiinnosta uusia lajikkeita kohtaan (joo, joo).

Kukkasipulihyllystä tarttui mukaan iiriksiä, freesioita ja Tiger Woods -liljoja. Kukkaruukkuhyllyllä pyörsin kaksi päätöstä yhdellä iskulla: enää ikinä ei pitänyt ostaa pieniä kukkaruukkuja, mutta kun parempi puolisko osoitti ihania, vanhojen vihannestölkkien näköisiä ruukkuja, en voinut olla nappaamatta kyytiin hernetölkkiversiota. Ja kun kerran on ruukku, tarvii siihen kukan, vaikka tänä keväänä piti päästä eroon suurimmasta osasta sisäkukkia. Mutta hei, kahden euron limenvihreä kultaköynnös - sehän oli kuin tehty tuolle ruukulle.

Esikasvatuspöydältä lähti tomaattien lämmikkeeksi 3 litraa vermikuliittia ja yrttipöydältä ikisuosikki sitruunatimjami. Rosmariini tuli mukaan Ikeasta. Yrttien joukkoon kylvin muutaman samettikukan ihan vain kokeeksi. Yrtit saavat nyt nököttää kodinhoitohuoneessa karanteenissa, sillä keittiö on täynnä kirvoille alttiita esikasvatteita, ja kokemus on osoittanut, että noiden italialaisten yrttien kyytipoikana on kirva jos toinenkin.

Esikasvatteet kasvavat todella hitaasti. Eivät tunnu tykkäävän ikkunalaudan kylmyydestä. Tilasin viime viikolla niille lämpömatot, ja K-rauta ne saman päivän aikana postittikin, mutta Postilla näköjään menee ikuisuus kuskata matot 20 kilometriä, huoh.