Lomakeittiö

 

Ensimmäisenä lomapäivänä oli tarkoitus tehdä kaikkea ihanaa, kuten kylvettää viherkasvit ja kylvää kirsikkatomaatit, mutta päivä menikin pitkälti keittiöhommissa. Edelleen on koronan jäljiltä kaikki kokkausinnostus nollissa, mutta kun koirien ruuat olivat lopussa, jääkaapissa oli hävikkijauhelihaa (luomulampaan) ja kaapissa levyllinen kitkerää 85-prosenttista tummaa suklaata, jämähdin Aamulehden ja kolmen teekupillisen jälkeen keittiöön.

Ensin uuniin sujahti pellillinen mokkapaloja (retroa, I know! En tiedä olenko ikinä tehnyt mokkapaloja - ehkä joskus 80-luvun alussa?), joista tuli aikuisten versio tumman suklaan ja väkevän kahvin jäljiltä. Sen perään ehdin jo laittaa vuoallisen koirien pöperöä uuniin, kunnes perheen lomaton osapuoli keksi, että mennään Pazziin lounaalle. No, ruoka kelpaa aina. Pazzi oli taas ilahduttavasti täynnä ja lounaskin ihan OK punajuuri-vuohenjuustopullineen, joskin dippi olisi saanut olla raikkaampaa jugurttipohjaista, eikä majoneesi-. Annoskoosta plussaa, sillä se oli maltillinen, eikä tullut lounaskoomaa, vaikka eihän se lomalla haittaa. (Kivenheiton päässä Pazzista on Kangasalan helmi Paakari, jossa lounastimme muutama viikko sitten: kanaterriiniä (kuvassa), kalakroketteja sahramikastikkeessa ja mantelikakkua. Hitunen ero paikkojen välillä :-D )

Lounaan jälkeen laitoin vielä tulille Nigellan chilipadan, joka on ihmeruoka. Siihen tulee vain sipulia, paprikaa, jauhelihaa, papuja, tomaattikastiketta ja mausteita, ja siltikin se on enemmän kuin osiensa summa. Chef väsäsi kylkeen vielä juustokastikkeen, joten tyhjensimme nachopussin kaapin perukoilta ja syötiin maanantain nachoplatter.

Urakan jälkeen olin ihan puolikuollut ja istuin sohvalla kutomassa ja haukottelemassa, kunnes Luigi della casa huomasi kahvimaidon loppuneen ja päätti piipahtaa kaupassa. Minä tarvin multaa viherkasvioperaatiooni, joten lähdin mukaan. Vaan kaupastapa oli multapussit lopussa :-0 Ystävällinen myyjä varmaan huomasi haukottelusta itkettyneet silmäni ja ajatteli pelastaa naisparan etsimällä multapusseja varastosta. Yksi rikkinäinen löytyi ja sain kruunata iltani kylvämällä kirsikkatomaatit (toinen kruunu oli iki-ihanan Rick Steinin Cornwall-sarja, jonka varmaan katson kolmeen kertaan. Ihanat maisemat, historia ja ruoka <3 ).

Tänään sitten pitäisi olla se viherkasvipäivä, mutta pihalle on taas tullut 15-17 cm uutta lunta, joka pitää saada kolattua kulkuväyliltä. V-sana ei riitä enää tuomaan esille sitä tunnetta, mikä herkeää tuosta ainaisesta, järjettömästä lumentulosta "#¤%&!!!

Tunnin pakomatka

 

Koko syksyn haaveilin viikonlopusta vuokramökillä, mutta sen verran oli kaiken maailman hösellystä, ettei tullut hyvää saumaa lähteä, enkä oikeastaan jaksanut asian eteen mitään tehdäkään. Työkiireiden keskellä piti tyrkätä talviloma johonkin kohti kalenteria, ja kun paremmalla puoliskolla ei uuden duunin takia ole talvilomaa, tyrkkäsin lomani itsevaltaisesti juuri tähän. Ja varasin sen mökin.

Nykyään meidän mökkeily on matala aita -tyylistä: alueeksi valitaan Pirkanmaa, kun ei haluta viettää aikaa autossa tuntia kauempaa, ja matkan varrelta ostetaan aamiaistarpeet (tee toki otetaan kotoa, kun ei edes mökillä haluta itseämme rääkätä Liptonilla). Googlesta katsotaan lähistön ruokatarjonta (eli ABC tai kebabbila), josta napataan ruuat mukaan. Sitten vaan mökille lukemaan toisten vierailijoiden jättämiä lehtiä ja katsomaan ö-luokan DVD-elokuvia. Löytyipä yhdestä mökistä jopa kasettisoitin ja läjäpäin humppakasetteja, joten äänimaailmakin vaihtui kotitoimiston ATK-naputuksesta Airiston valssiin (että se soi vieläkin päässä!).

Koska oltiin mökkivarauksen kanssa myöhään liikkeellä, ei tarjonta ollut kovinkaan suuri, mutta iskin heti silmäni Mouhijärven rannalla olevaan mökkiin, joka osoittautuikin kivaksi: moderni, nätti, siisti, hyvin varusteltu ja isot ikkunat kohti järvenselkää. Lunta sattui noilla hoodeilla olemaan puolet siitä, mitä meillä, ja sekin vähä oli pakkautunut järvellä tiiviiksi, joten päästiin tekemään lenkkejä ilman järjetöntä kahlaamista.

Hanskavarkaat vauhdissa

Koska oltiin oltu hiukan suurpiirteisiä pakkaamisvaiheessa, oli toiselta unohtunut ulkoiluhousut ja toiselta hiusharja, joten jouduttiin käymään ihan ihmisten ilmoillakin Häijään Säästömarketissa ostoksilla, mutta samalla saatiin tekosyy käydä Herkkujuustolan juustotuvassa, joka tosin oli pettymys. Tarjonta oli kovin vähäistä, eikä varsinaista ruokapuolta mainostettu mitenkään, joten ei tiedetty onko se edes auki ja mitä sieltä mahdollisesti saisi. Lounaaksi napattiin mukaan todella hyvät Rote Hexe -juustolla täytetyt jätticroissantit.

Oli tää parempaa kuin kebab.

Kotimatkalla tehtiin sightseeing-kiepaus Nokian Siuron kautta, jonne täytyy kesällä lähteä turistiksi: kauniita vanhoja taloja ja kartanoita ja vesistöjä. Ja tietysti Koski-baari.

Kun on viikonlopun ollut arkea paossa, jaksaa (ehkä) taas katsella naapurin vanhan navetan seinää ja tehdä miljoonatta kertaa lumitöitä (huomiselle luvattu taas melkoinen myräkkä). Eikä talviloma ihan silkkaa talvea ole: tomaatteja saa jo potittaa isompiin ruukkuihin ja kylvää kirsikkatomaatit. Huonekasvitkin pitäisi kylvettää ja osalle vaihtaa multa. Nukkumatista täytyy ottaa pistokkaita ja muutamat anopit jakaa useammaksi kasviksi. Tyhmyyksissäni menin lukemaan inhoamistani kultaköynnöksistä, kun marketista parilla eurolla ostettu N'joy alkoi kolmen vuoden juromisen jälkeen kasvaa ja huomasin, että kaikesta huolimatta ehkä tarvin Marble queenin ja Shangri lan. Happy leafkin ois kiva.

Brexit, pandemia vai ilmastonmuutos

 

Viherturaaja alkaa esikasvatustaimien myötä pikkuhiljaa herätä talvihorroksestaan ja heräsi myös siihen tosiasiaan, että ens kuu on maaliskuu ja juhannusperunan multiinpanokuu! Äkkiä piti menemän Larsvikenin sivuille katsomaan, joko heillä on siemenperunoiden myynti alkanut ja olihan se: sättpotatissäsongen 2022 har börjat och vi har öppnat upp butiken för förbeställningar. Hurra!

Viime vuoden perunalajikkeet Belle de Fontaney ja Alouette olivat niin erinomaisia, että niitä halusin, tavoistani poiketen (Aapisessakin sanottiin, että Ulla saa aina uutta), ehdottomasti myös tälle vuodelle. Charlotte sen sijaan ei meinannut jaksaa tuottaa satoa, eikä sen makukaan impressannut, joten sen tilalle piti löytää joku nyhet. Vaan olipa Larsvikenin sivut tyhjät! Osa lajikkeista oli jo slutsåld, eikä sellaisia lajikkeita, mitä olin viime keväänä laittanut muistiin ollut juurikaan saatavilla – mukaan lukien Belle de Fontaney. Syyllisiä tilanteeseen voi tietysti olla montakin: veikö brexit osan siemenperunoista kalliine tullimaksuineen? Vai pandemia liikkumisrajoituksineen ja sairastumisineen? Viime kesänä ilmastonmuutos pyöritti viljelijöitä äärimmäisillä sääilmiöillä ympäri Eurooppaa, mikä teki sadosta hyvin epävarman ja on myös aiheuttanut sen, että kasvitautien myötä on mennyt rajoja kiinni myös siemenperunoilta.

Toki Larsvikenilla oli paljon uutuuksia, joista ensimmäisenä pisti silmään voimakkaankeltainen, puikulainen Ditta. Google paljastikin sen olevan hyvä salaattiperuna. Alouettea oli onneksi edelleen myynnissä, joten se meni ostoskoriin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Lean, Pocahontasin ja Musican välillä ja valinta osui Musicaan, kun se oli sekä makoisa että nyhet.

Ostoskoriin meni, kuten aina, myös istukassipulipussi, ja kun en osannut päättää lajiketta, otin pussin Larsvikenin sekalaisia puna-, kelta- ja hopeasipuleita. Vilkuilin nettikaupassa vielä ympärilleni ja muistin, että puutarhanaru loppui syksyllä, joten tilasin vielä pari purkkia pinkkiä narua. Because I can.

Hinnat olivat Larsvikenilla hitusen nousseet, mutta suuremman yllätyksen tarjosi pankki ilmoittamalla tekstiviestillä, että olen tekemässä 647 euron verkko-ostosta. Laittoivat kyllä pikaisesti perään viestin, että summa on oikeasti 63 euroa. No, eihän ATK voi tietää, että SEK ei ole EUR.

Yes, sir, alkaa polttaa

 

Että vielä vanhanakin täytyy kärsiä näistä kitukuukausista, jotka tuntuvat iän myötä vain hidastuvan, toisin kuin muu ajan kuluminen. Kolme kuukautta ollaan jo kökitty sisällä ja vielä pitäisi jaksaa 2,5 kk ennen kuin pääsee ulkohommiin. Eikä tuo helkkarin Valtteri asiaa yhtään helpottanut. Eilen tehtiin lumityöt 3 kertaa, eikä niistä ollut jälkeäkään tänä aamuna - paitsi naisen korkuiset lumikasat ympäri etupihaa. Jalat on maitohapoilla 24/7, kun pitää lähes joka päivä raivata koirille reittejä sekä omaan pihaan että lähimetsään.

Kyllä niin polttelis päästä saksimaan pensaita, kun viime kesänä huomasin, että keltakirjokanukka alkaa olla jo melko harvassa kunnossa ja purppuraheisiangervot tukahduttavat pikkujasmikkeet ja Charles de Mills -ruusun. Nyt kun on uusi lahopuuaitakin tontilla ja tuo yletön lumimassa painanut sen sisältöä kasaan, on oksille loistava loppusijoituspaikkakin tiedossa. Mutta tuumasta ei pääse toimeen ennen huhtikuuta näillä lumimäärillä.

Sisällä sentään pääsee toteuttamaan itseään. Chilien, paprikoiden ja munakoisojen juuret alkoivat tunkea ulos poteista, joten siirsin ne isompiin ruukkuihin. Samaan syssyyn laitoin koko talven uutta kasvustoa pukanneen ja tavattoman juopoksi osoittautuneen viime keväisen rosmariinin isompaan ruukkuun ja hätäpäissäni yritin samalla konstilla pelastaa talvehtivan Cream fantasy -chilin, joka alkoi kuihduttaa oksiaan huolestuttavasti. En tiedä vaivaako chiliä kuivuus vai märkyys, joten pelastus on nyt herran hallussa. Ihmeen vähän chili oli juuria kasvattanut, mutta ehkä uudessa ruukussa se malttaa ryhtyä siihen puuhaan.

Kylvin tomaattien siemenet eilen, hitusen etuajassa. Laskutoimitus lajikkeiden määrästä meni sen verran pieleen, että piti kirmata Pirilään hakemaan lisää esikasvatusalustoja ja multaa. Tällä kertaa hölväsin reilun määrän siemeniä esikasvuun, sillä monet siemenpusseista olivat jo vuosia vanhoja (ja edelleen niihin jäi toistakymmentä siementä, huoh), joten itäminen ei ole enää varmaa. Muutaman kelloköynnöksen ja leijonankidan heitin multiin myös, kun vanhemmiten on näköjään alkanut kiinnostua myös kukkasista. Tai siis eikäköö, ihan vaan pölyttäjiä ajattelin.

Helmikuu on edelleen megakitukuukausi, mutta lohtua pitää hakea hankkimalla Larsvikenistä siemenperunat ja raivaamalla väylän kasvihuoneeseen, sillä maaliskuussa alkaa esikasvatuksen loppurysäys.

Vaihtui se vuosi täälläkin

 

Ja lumisena vaihtuikin! Alkuviikosta satoi parin vuorokauden sisään yli 30 cm lunta, ja sen jälkeen koko loppiaisviikon on öisin tullut vähintään 2 cm. V-käyrä päihittää jo omikroninkin, kun joka päivä täytyy kolata pihaa ja yrittää talloa pakkaslunta koirille poluiksi, jotta reppanat saisivat edes jotain liikuntaa ja pääsisivät pissalle. Itsekin arvostaisi muunlaista liikuntaa kuin lumenluontia, ja väistämättä sitä katsoo chilin ja paprikan taimia sillä silmällä, että noinkohan niitä saa kasvihuoneeseen päivähoitoon ennen huhtikuun loppua, kun lumi tukkii väylän  ja kasvihuoneen oven edessä on napaan asti lunta. Joulukoristeista osa on jäätynyt niin tukevasti maahan, että ne on siellä varmaan vielä vappunakin.

Huomenna saadaan kolmannet rokotukset, minkä jälkeen täytyy alkaa hoitaa pois rästihommia, jotka jäivät sekä hormonien (koiran, ei minun), munasarjojen poiston (edelleen koiran, ei minun) että koronan ties monennen aallon jalkoihin. Ensiksi hammaslääkäriin ja samalla reissulla äänestämään, kun ehdokas löytyi yllättävän kivuttomasti ja vielä omasta kunnasta kaupungista - ja hammaslääkäri sijaitsee ennakkoäänestyspaikan kanssa samassa talossa. Sitten täytyy kiiruusti kipittää kampaajalle, jotta pääsee näistä kamalista omikronkutreista eroon. Seuraavaksi täytyy hoitaa toisen koiran hampaat ja toisen rokotus, ja nuohoojakin pitäisi kutsua kylään. Ja koska ens kuussa alkaa aikamoinen esikasvatusrähinä, haaveilen että sitä ennen voitaisiin viettää pitkä viikonloppu jollain vuokramökillä. Niin, ja Pohjanmaallakin pitäisi piipahtaa, kun en ole isäukkoa nähnyt sitten kesän 2019...

Mutta tämän päivän voisi vielä viettää omaehtoisessa eristyksessä ja käydä pläräämässä, mistä löytyisi ihania zinnioita ensi kesäksi. Huomasin kauhukseni, että siemenlaatikossa on vain yhtä sorttia, joten puute täytyy paikata. Ihanaa, kun siemenkaupoissakin näkyy jo sama ilmiö kuin lankakaupoissa: isojen rinnalle on tullut pieniä kauppoja, joissa on muutakin tarjontaa kuin iänikuista valtavirtaa, Nelson gardenia ja Impectaa. Ehkä mun täytyy piipahtaa Monosilla.

Fantasiaruokavaliolla

 

Dear Eki, mitä tehdä, kun puoliso hurahtaa hävikkiin? Terv. nimim. Epätietoinen -68

Näin siinä käy, kun parempi puolisko tykkää käydä toimistolla (kunnes niille julistettiin taas etätyöt ens vuoden puolelle asti). Hän nimittäin hoitaa matkan varrella myös kauppa-asiat ja käy ensimmäisenä reidaamassa kauppojen hävikkihyllyt (siinä on kieltämättä jotain samaa kuin sienestyksessä: löytämisen into). Niinpä tuliaisina on ties mitä fantasiakamaa mascarponesta sinihomejuustomuruun, ja tokihan hävikki on saman tien hyödynnettävä. Aamiaispöytään on ilmestynyt leikkelemakkaroita, joita meillä ei ole syöty vuosikausiin, ja niitä on myös pakastin pullollaan.

Useimmiten hävikkiin menee marketeissa luomuruokaa ja ulkokanojen munia, mikä meille on toki plussaa, mutta isommassa kuvassa todella sääli. Hävikki on saanut myös silmät avautumaan sille, miten jumalattomasti kaupassa on ruokaa. Tarviiko niitä kaikkia olla tarjolla ihan oikeasti? Leikkelemakkaroita on satoja erilaisia, samoin kaiken maailman juustoja. Pakostikin niitä menee hävikkiin.

Kauppiaat saisivat myös laittaa hävikkiruuan oikeasti alennukseen. Jos lounassalaatti on menossa huomenna huonoksi, niin -30% on aika mitätön alennus, saati sitten, jos viimeinen käyttöpäivä/parasta ennen on tänään. Lidlissä ovat fiksuja ja laittavat kamat ajoissa hävikkihyllyyn, jolloin se -30% on ihan OK.

Tokihan ruoka on syötävää vielä parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta siltikin vähän ilkeää ostaa vanhentuvaa ruokaa mitättömällä alennuksella. Ja joskus se parasta ennenkin on vähän kiikun kaakun: hamstrattiin Prismasta Paijan teurastamon hevosenlihaa, kun kilohinta oli muutenkin ihan peanuts, saati sitten -30%:ssa. Leikattiin lihasta pihvejä ja laitettiin osa pakkaseen, mutta kyllä joissakin palasissa oli jo sellainen haju, ettei viitsinyt edes koirille antaa. No, päätyipä ainakin kotikompostiin ja siitä maanparannukseen se heppa.

Kuten kuvasta näkyy, Cream fantasy talvehtii :-0 Kaksi yksilöä laitoin talvetukseen Merjan ohjeella, mutta toinen, jonka luulin selviävän paremmin, kuolla kupsahti alkumetreillä. Kuvan yksilö oli nujertua valtavaan kirvainvaasioon, mutta sumutin sen Sprutzitilla, jolloin kirvat kaikkosivat ja lehdet alkoivat taas kasvaa.

Ai niin, se hävikkisinihomejuustomuru tuli kuin tilauksesta: sisko sai diilattua Hämeen Sanomien ruokasivuilta Kaikki äitini -Nannan sinihomejuustokakun ohjeen :-)

On meille uusiakin chilejä tulossa

Pilkutusta

 

Meinasi jo martaisuus saada ihmisestä yliotteen. Pimeys, märkyys, mutaisuus, lähimetsän järkyttävä kunto metsätöiden jälkeen, jokapäiväinen lehtokotiloiden nyppiminen kasvihuoneen sisältä (!), pelkkänä pörssiyhtiön resurssinappulana oleminen (”sulle täytyis saada lisää laskutettavia tunteja”) yhdistettynä estrogeenin poismenon mukanaan tuomaan saamattomuuteen ja aloitekyvyttömyyteen tekevät sellaisen olotilan, että hakemalla saa hakea elämään valopilkkuja – oman perheen ulkopuolelta, siis.

Mutta on niitä!

Viherlandia myy verkkokaupassaan kafferilimettiä, siis ihan elävää kasvia :-0 Äkkiä sellainen (tai kaksi) tilaukseen!

Sää on ehkä kylmenemässä, joten syyskylvöt täytyy hoitaa viikonloppuna. Multiin menee lehtikaalta, merikaalta, pinaattia, salaattia, tilliä, korianteria, porkkanaa, retiisiä ja palsternakkaa.

Ja ihan kohtahan aloitetaan taas esikasvatus! Kuun lopussa saa jo kylvää chilit ja paprikat.

Kutomisseuraksi löytyi Areenasta mahtava Politiikka-Suomi (kunpa Yle vielä esittäisi Iskelmä-Suomen ja Rock-Suomen uudelleen; ihan huippuja dokkareita kumpikin) ja eilen huomasin, että Casualty oli palannut koronalomaltaan. Eiköhän tässä seurassa muutamat villasukat synny – ehkä jopa se Strömsö-paita, kun kerrankin oli selkosuomella kirjoitetut kutomisohjeet.

Luulen, että pitäisi vielä piipahtaa Pirilässä vetämässä kukkaöverit. Jostain syystä useampi viherkasvi on yhtäkkiä kuukahtanut, joten tokihan tarvitaan täydennystä. Tänään mainostivat puupapua 4,95 €. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee puupavun.

Niin, ja kuvassa ei siis ole räikeät jouluvalot, vaan aistikkaat kausivalot, vaikka rakas mieheni tuumikin, että esteettistä vaikutelmaa tästä ei saa.