Allit kiinteiksi

Viimeinkin ollaan siinä pisteessä, että kaupan vihannesosasto voidaan laittaa säppiin. Vielä juhannukseksi tankattiin kaupasta kurkkua ja tomaattia, kun en huomannut, että Iznik jo hedelmöi lehtiensä suojissa. Täytyy tänään tehdä kaupan kurkusta urakalla lisukkeita, jotta päästään nauttimaan omista kurkuista. Esikasvatetut salaatit ja kyssät tuottavat satoa. Tämän kauden kyssä, Delicacy white, on kyllä todella hyvän makuinen ja tekstuuriltaan mehevä. Kohta lautaselle pääsee myös kesäkurpitsa, joka tosin tekee omituisen pieniä hedelmiä. Lehtikaaltakin voi jo syödä. Sekä cavolo nero että kaunis Emerald ice ovat muhkean kokoiset, eikä niissä näy kaaliperhosen tai -koin toukkia.

Kirpat sitten löysivätkin tiensä kasvimaille, mutta onneksi ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät muut kaalit rauhaan. Täytyy ruveta kasvattamaan niille kiinankaalta joka vuosi hämäyskasviksi.

Juuri kun menin ottamaan kuvaa, kasvihuoneesta räpiköi ulos pikkuvarpunen :-D

Satokausi on siis käynnissä, ja kohta pääsee aloittamaan säilömisrumban, vaikka viimevuotista satoa on vielä hyvin pakastimissa. Lämpimän talven jäljiltä on pakastimet sulattamatta, joten ei millään haluaisi niihin vielä uutta satoa laittaa, mutta karhunlaukkapeston kohdalla teimme poikkeuksen, kun karhunlaukan lehdet alkoivat jo kellastua. Ai että siitä tulee ihanaa pestoa cashew-pähkinöiden kanssa.

Vaikka kesäkuu on ollut ihanan lämmin, on kuivuus ollut melkoinen riesa. Kaikki itää todella laikukkaasti, eikä pinaatti suostunut itämään lainkaan. Retiisit ja korianteri innostuivat vain kukkimaan, eikä tuottamaan satoa. Parempi puolisko osti kasvimaille tehokkaan kastelulaitteen, mutta kurpitsat ja kesäkukkaset täytyy kastella käsin. Koko ajan saa olla täyttämässä ja kantamassa kastelukannuja, etenkin kun joku pöhkö kylvi kesäkukkaruukut niin täyteen kukkasia, että ne imaisevat veden sekunnissa. Jotta Kangasalan vesilaitos ei ihan miljoonavoittoja ala tahkoa, olen ottanut myös tavaksi tyhjentää koirien vesikupin, teenkeittoveden ja sous vide -veden jämät sadevesitynnyriin ja käyttää ne sieltä kukkien kasteluun.

Eilen pyörälenkillä Orivedellä kauhisteltiin rutikuivia, halkeilevia peltoja, joihin selvästi oli jotain kylvetty, mutta ei niissä mitään kasvanut. Väkisinkin tuli mieleen, mikä mahtaa olla tämän ja ensi vuoden ruokatilanne, kun sekä korona että kuivuus vaikuttavat viljelyyn - ensiksi mainittu jopa koko maapallolla. (Oli kiva tulla rankalta pyörälenkiltä kotiin, kun mummokoira oli kakannut matolle ja sitten kävellyt useaan otteeseen pökäleiden päältä ja kakkaisilla tassuilla tassutellut pitkin vastapestyjä mattoja >:-/ Raikastavan rosén sijaan käteen päätyi rätti.)

Kuvan bambi ei liity kakkakatastrofiin

Sisäpiiritietoa

Instagramissa marmatin, kun ei Pirkanmaalta löydy yhtä hulppeaa yrtinostopaikkaa kuin Liedon kukka ja puutarha (on siellä upea kukkavalikoimakin). Taas tuli yksi syy fanittaa Liedon kukkaa ja puutarhaa: he ystävällisesti kertoivat, että Lempäälässä heidän asiakkaitaan ovat Nurmen puutarha (joka lienee Ojanperän puutarha), Taiminen ja Jokila. Täytyy viimeistään kesälomalla suunnata noille puutarhoille ihmettelemään. Ojanperällä on näköjään verkkokauppakin ja sieltä saisi kuolemattomuuden yrttiä ja ananassalviaa. Hmm... Ennustan mopon lähtevän käsistä.

Kasvimaalla alkaa olla jo vipinää, tosin lautaselle päätyy toistaiseksi vain salaattia, ruohosipulia, karhunlaukkaa ja yrttejä. Tuosta isosta lipstikkapuskasta voisi tehdä lounaaksi lipstikka-sinihomejuustokeittoa (sipulia, lipstikkaa, kasvislientä, kermaa, sinihomejuustoa).

Se, mikä tänä vuonna hämmästyttää kasvimaalla on kirppojen puute :-0 Normaalisti meillä on kirppoja järjettömät määrät, eikä rucolaa tai pak choita voi ajatellakaan kasvattavansa kasvimaalla, kun ne re'itetään jo sirkkalehtiasteella, eivätkä siitä enää kasva. Kerran yritin hämätä kirppoja istuttamalla lehtikaalta kesäkukkien joukkoon, mutta eivät ne siitä hämääntyneet lainkaan, vaan rei'ittivät kaalin niin, ettei siitä enää ruuaksi ollut.

Kaiholla muistelen yhtä kesää, jolloin meillä kasvoi suuret määrät pak choita, jota parempi puolisko wokkasi kesäkeittiössä - wokattu pak choi kun on parsan jälkeen suurinta herkkuani. Silloin ei kirpat olleet vielä löytäneet tietään meidän kasvimaille. Tänään silmät osuivat Tokmannilla pak choin siemenpussiin, joka lähti saman tien mukaan. Jospa viimeinkin saisi tuota ihanuutta kasvamaan taas.

Elämä pelastettu!

Maaliskuun puolivälistä asti on parempi puolisko joutunut katsomaan lökövaatteissa kulkevaa, meikitöntä akkaa, jonka tukka on ihme pinniviritelmillä (on mulla kyllä ollut koronakorviskampanja: joka päivä erilaiset korvikset korviin. Edes vähän beautificationia). Tänään asia muuttui (tai on mulla ne lökövaatteet edelleen). Uskaltauduin kampaajalle ja sain puolessa tunnissa uuden tukan. Lisäksi koin oivalluksen: kun kampaaja ei osaa suomea, ei hän myöskään puhu mitään. Näin Olga sai uuden vakiasiakkaan. Tyylikkään tukan innoittamana marssin vielä paikalliseen kemppariin ja ostin meikkejä. Kyllä se tästä (olettaen, että en saanut koronatartuntaa. Olgalla kyllä oli suojamaski ja käsidesiä, ja kempparintädin kanssa pidettiin kunnon suojaväli).

Kasvihuone on kokenut suuren ulkoistuksen. Kurpitsat, kesäkukat ja kaalit pääsivät loppusijoituspaikkoihinsa, ja ylijäämätaimet matkasivat protonhakumatkalla toimistolle kollegoja odottamaan. Kasvihuoneessa on vielä 12 kyssäkaalintainta odottamassa sopivia lokosia kasvimaalta.

Viime vuoden syyskylvöt eivät odotetusti onnistuneet. Vain promille siemenistä pääsi sirkka-asteelle. Loput vei koko talven sahannut lämpötila. Kevätkylvötkin ovat melko laikkuisia, joten eilen tein paikkauskylvöjä. Lisäksi kasvimaita kurittaa joku, oletettavasti lentävä ötökkä, joka syö reikiä lehtiin. Sekä naapurin lihava kissa, joka tykkää tallustella kasvilavoissa. Luulee niitä varmaan vessakseen, mokoma toksoplasmoosihirviö >:-/

Koska tällä ilmastolla ei ole syyskylvöihin pomminvarmaa luottamista, täytyy ensi keväänä uskaltaa laajentaa esikasvatusrepertuaaria kasvihuoneessa. Tänä vuonna kylvin sinne salaattia ja sain 3 muhkeaa tainta, joita voi jo ruveta käyttämään. Moni tuntuu esikasvattavan punajuurta, joten sitä voisi kokeilla, samoin kuin pinaattia. Ehkä fenkoliakin?

Seuraava ulkoistus koskee sisäkasveja: donkkaan ulos sellaiset viherkasvit, joilla on huono feng shui. Saavat koristaa kesäkukka-asetelmia pakkasiin saakka. Ja koska öiden pitäisi tästä lämmetä, voisi viimein piipahtaa Nihtilän puutarhassa hakemassa loput kesäkukat. Sitten vaan biksut päälle ja akkainlehden kanssa aurinkotuoliin (oikeasti edessä on järjetön kastelu-urakka, sillä Honkkarin multa on ihan höttöä. No, haba kasvaa...).

Kesä pelastettu!

Vaikka lunta on tullut jokaisessa olomuodossaan tänään koko päivän, on keittiötarhurilla onnenpäivä. Olen onnistunut kehittämään itselleni vakavan oliiviyrttiaddiktion, eikä tietenkään asiaa yhtään auta, että a) sitä ei saa ostettua netistä ja b) kukaan ei myy sitä Pirkanmaalla. Viime vuonna kollega oli nähnyt sitä myynnissä Tammelan torilla, mutta kun minä ehdin paikalle, oli oliiviyrtit tietysti loppu. Vannotin koko tiimiä, että jos ikinä oliiviyrtti osuu kohdalle, niin sitä on minulle ostettava, mutta eihän sitä kukaan viime vuonna missään nähnyt, paitsi yksi kollega kaverinsa terassilla, mutta ei varastanut sitä kuitenkaan minulle, vaikka ihan hyvin olisi voinut.

Mietin, että tänään lomautuspäivänä laitan anelumeiliä Liedon kukkaan ja puutarhaan (yrtti-ihmisen taivas), josko voisivat lähettää oliiviyrttiä postitse. Sattumalta eilen illalla kuitenkin aukaisin Instagramin, ja siellä Honkasen puutarha vinkkasi, että yrttejä olisi saatavilla, mm. oliiviyrttiä. Vannotin parempaa puoliskoa, että heti aamusella lähdetään yrttiä jonottamaan. No ei lähdetty, kun lunta tuprutti niin, että maassa oli paksu valkoinen kerros, ja autossa kesärenkaat.

Lounasaikaan pyry taukosi, joten pääsimme huristamaan Honkaselle. Parku meinasi päästä, kun yrttipöydällä ei ollut ainokaistakaan oliiviyrttiä. Parempi puolisko metsästi myyjän, joka lupasi, että kasvihuoneesta sitä löytyy. Jes! Siinä vaiheessa uskalsin jo katsoa yrttipöytää tarkemmin. Puolison himoitsemaa curry-yrttiä, kirjolehtifanaatikon kirjavalehtistä salviaa, anisfanin lakritsiyrttiä ja pöydän nurkkaan piilotettuna lippiaa, eli sitruunaverbenaa. Täydellinen setti! Kasvihuoneessa kasvaa basilikaa ja timjamia, ja kasvimaalla lipstikkaa, rakuunaa ja minttua. Ei meiltä tänä(kään) kesänä makua puutu.

Kun yrtit on hoidettu, seuraava ponnistus olisi varata aika kampaajalle. Koronakutrit ovat kasvaneet jo sen verran, että ovat suorastaan ympäristöhaitta. Tilanne on kuitenkin tuplahankala, sillä kampaamoissa ei ole nyt lehtiä saatavilla. Jotkut kampaajat (eivät todellakaan kaikki) sentään ovat ymmärtäneet, että jos asiakas ottaa lehden, ei asiakas halua keskustella tyhjänpäiväisyyksiä. Kun lehtiä ei ole, kampaaja tuskin pysyy tuppisuuna. Argh!

Plantaasi viljelysvapaan jäljiltä

Keski-iän ylitys alkaa ihmisellä tuntua. Tämä viikko on ollut viljelyslomaa, ja joka paikkaa kolottaa. Ensin haettiin peräkärryllinen multasäkkejä, sitten lapoin 900 litraa multaa kasvihuoneen roskiksiin. Seuraavaksi kyykin laittamassa tomaatit, paprikat ja chilit loppusijoituspaikkoihinsa. Ja kun sekään ei muka riittänyt, poljettiin kylmiltään Kangasalle ja takaisin. Viimeisessä mäessä täytyi jo taluttaa pyörää.

Iso projekti oli myös kuvassa näkyvä kompostiasema, joka on luova sekoitus tontilla lojuneesta kattopellin palasta ja vanhan kasvihuoneen harkkoperustuksesta. Tulivatpahan jämäpalat hyötykäyttöön, ja nyt on helpompi hoitaa komposteja, jotka ennen sijaitsivat kirsikkapuun uumenissa ja kasvihuoneen takana.

Vanhat kasvilavat purettiin viime syksynä ja tällä viikolla ne kunnostettiin uusiokäyttöön. Samalla niiden pohjalle sai tyhjennettyä kompostorin, joka pääsi uudelle paikalleen.

Lomaviikko on onneksi ollut aurinkoinen ja melko tuuleton, joten parempi puolisko on saanut vaihdettua kasvihuoneen rikkinäisiä pleksejä.

Melkoinen ero laadukkaalla ja luokattomalla (= kattoluukku) kennolevyllä

Äsken käytiin kastelemassa kasvimaat, ja siellä jo itää perunat ja retiisit (ja vuohenputki...). Syyskylvöistä ei näy muuta kuin parit valkosipulin piipot, eikä ihme, kun talvi oli mitä oli. Varmaan siemenet alkoivat itää mullan alla ja pakkanen nitisti idut.

Mutta hei, mennääs kasvihuoneeseen!

Mullipöydällä kasvaa kiinankaali, kyssäkaali, cavolo nero, rucola ja sinappi. Timjami talvehti ruukussa!

Taimihyllyissä on suippo-, puna- ja parsakaalta, papuja, maissia, yrttejä ja salaattia.

Chilit ja paprikat itivät huonosti, eivätkä kasvaneet mihinkään suuntaan, mutta ehkä ne tuosta piristyvät. Etualan peruna on jo melkoisen muhkea. Takaosassa "kasvavat" kurkut, joista osa sai täkyä pakkasesta ja osa ei vaan idä kunnolla. Pitäisi oppia olemaan ostamatta Impectan siemeniä, kun niiden kanssa ei mikään onnistu.

Tomaatitkin ovat vielä hailuja, mutta kyllä niissä kunnon vihreääkin näkyy. Kameleonttilehti talvehti jo toistamiseen. Kurpitsat itivät hyvin.

Kesäkukat taitavat kukkia ennen kuin päästään kesään asti :-D

Taas ollaan tässä vaiheessa, ettei kasvihuoneessa mahdu liikkumaan. On se vaan mahtavaa :-)

Kylvöt tehty!

Näin sitä ihminen autuuksissaan unohtaa asioita. Katselin pihalla miten sieltä täältä nousi jotain kasvia ja mietiskelin, että mikähän tuo oikein on. Kyllä se vuohenputki sieltä viimein mieleen putkahti. Ainakaan tämä ”talvi” ei ole sitä kurittanut, kun näyttää suorastaan kukoistavan joka paikassa.

Viime viikolla alkuviikosta tasoittelin kasvimaiden pintaa ja totesin, että multa on jo sula ja lämmin. Vaikka olin ajatellut viettää perinteisen vapun kasvimaakylvöjen parissa, päätin aikaistaa kylvöt siltä varalta, että tämä jo 7 kuukautta kestänyt lokakuun sää pyryttää vappuna lunta. Siemenet, perunat ja sipulit menivät multiin, mutta varuilta peittelin ne paksuilla kerroksilla harsoa. Terminen kevät kun ei ole vieläkään alkanut Pirkanmaalla - eilen tuli 3-4 cm lunta ja tänä aamuna oli -7C.

Syyskylvöt vähän jännittävät, sillä vielä ei mitään näy – ei edes valkosipulin piippoja. Kyllä harmittaa isosti, jos ei tänä kesänä saada oman maan valkosipulia. Mutta eipä ole mikään ihme, jos tässä ikuisessa lokakuussa on kylvöt lähteneet jossain vaiheessa itämään ja sitten pakkanen on nitistänyt ne.

Kasvihuoneessa melkein kaikki kukoistaa, mitä nyt yksi kurkuntaimi otti osumaa pakkasesta, kun kuplamuovi oli pudonnut sen päältä, eikä yksikään Butterbush-kurpitsa ole itänyt. Muut kurpitsat siirsin jo isompiin potteihin, ja sama on kohta edessä esikasvaneilla pavuilla.

Paprikat ja chilit on vielä törkeän pieniä. Saas nähdä tuleeko niistä lainkaan satoa. Tomaateista suurin osa on todella hailuja hujoppeja, joten ne pitää saada piakkoin kasvihuoneeseen loppusijoitukseen. Onneksi ihmisellä on alkamassa ensimmäinen kesälomaviikko, joten aikaa riittää mullan roudaamiseen paikasta A paikkaan B. Lisäksi pitäisi rakentaa uusi kompostiasema, hakettaa satamiljoonaa oksaa ja kunnostaa muutamat, vanhat kasvilaatikot.

Tontin perukoilla oleva, talon rakentajilta aikoinaan jäänyt valtava viemäriputki innoitti miettimään, josko raksavastaava saisi siitä sahattua pätkiä, joita voisi käyttää kylvöihin. Kauniitahan ne eivät ole, mutta eipä se maassa makaava putkikaan silmiä hivele. Johonkin tontin nurkkaan ne voisi asetella ryhmäksi, mutta sillä tavalla, että pysyvät piilossa julkisuudelta.

Sitten ruvetaankin suunnittelemaan kesän kukkaostoksia.

Pitkät perjantait ja tavoitteet

Pääsiäinen vaihtui jouluun

Niin ne koronan aallot iskivät tänne Kangasalan perämetsiinkin, ja henkilöllä on edessä 2,5 kk pitkiä viikonloppuja, kun perjantaisin pitää olla lomautettuna. Ihan hirveästi ei harmita, koska eletään kohta parasta puutarha-aikaa (jahka tuo lumentulo viimeinkin loppuisi! Normaalisti Pirkanmaalla alkaa terminen kevät maaliskuussa, mutta kohta ollaan jo huhtikuun puolivälissä, eikä keväästä ole tietoakaan), mutta voi jeeveli, mikä byrokratia taas alkaa! Pitää ilmoittautua työttömäksi ja lähettää sen satamiljoonaa lippulappua joka paikkaan. Järjetön härdelli.

No, onpahan sitten enemmän aikaa saavuttaa koronaeristyksen tavoitteet: otsatukan kasvattaminen pois, vanhan huulirasvan ja hajuveden käyttäminen loppuun. Voi vaikka istua sohvalla tukkaa kasvattamassa ja turautella hajuvettä ylleen.

Säästä huolimatta kasvihuoneessa on jo täys rähinä päällä. Kesäkukkakylvöt ovat itäneet, samoin peruna, timjami ja salaatti. Kaalikasvit ovat jo niin isoja, että ne pitäisi koulia omiin potteihinsa, mutta kylmä ilma pitää puutarhurin sisätiloissa ja multasäkit jäässä. Kurkut, kurpitsat ja maissit menivät kylvöön viime viikolla. Vielä pitäisi basilikaa kylvää ruukkuun, mutta sitä ei voi tehdä ennen termistä kevättä, koska basilika ei kylmässä kasva. Tomaatit, chilit ja paprikat ovat käyneet vasta pariin otteeseen kasvihuoneessa, kun kylmä ilma tai raivoisa tuuli ovat olleet esteenä (saman kohtalon koki pyöräily: haaveilin, että tehdään töiden jälkeen pieniä pyörälenkkejä, jotta saadaan rapakunto kohotettua, mutta eihän tuolla tarkene).

Lämmintä keliä odottavat myös vanhat kasvimaalaatikot, jotka pitäisi kunnostaa ennen toukokuun kylvöjä. Osa niistä oli jo pahasti lahonnut, joten uusiakin laatikoita tarvittaisiin, jahka niille ensin keksisi paikan. Vanhaan lokaatioon olen ajatellut perustaa kompostikeskittymän, johon tulee sekä kasvikompostorit että ruokakompostori, jotka ovat nykyisin liian hankalasti tavoitettavissa rehottavien kirsikoiden takana.

Että vois se kevät jo viimeinkin alkaa!