Lyhyt kevät, indeed

 

Alma vahtii tiluksiaan

Luin jostakin, että Euroopan säätä ennustavan instituutin (ECMWF) mukaan Suomeen olisi tulossa lyhyt kevät. Optimistina päättelin, että tämä tietenkin tarkoittaa kesäkuumien alkamista ennätysaikaisin. Eipä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että talvi pitää otteessaan vielä huhtikuun loppumetreillä. Aamuisin on -4 C, joten toppahousut ja pitkät kalsarit ovat edelleen kovassa käytössä, ja tontillakin on vielä paikoin lunta. Great.

No, eipä tässä pihapuuhia voisikaan sen kummemmin tehdä, kun lauman uusin on vielä siinä iässä, että a) kaikkeen on osallistuttava, b) kaikkea pitää syödä, ja c) sekunnissa vipelletään pihan toiseen laitaan syömään jotakin. Ihana koira se on, tavattoman kiltti ja oppivainen, ja on lisännyt elämänlaatua 100 %.

Esikasvatukset ovat tältä vuodelta ohi, kun kaikki mahdollinen on nyt kylvetty kasvihuoneeseen. Kaalikasveja jouduin kylvämään pariin otteeseen uudelleen, kun ensimmäisen setin kärväytti -29 asteen pakkanen ja toisen lämpö, kun en hoksannut heti käydä kastelemassa taimia. Lokakuun lopussa kylvetyt chilit ja paprikat ovat muhkeita ja rotevia, joskin olen hintelimpiä huituloita saksinut reippaasti pois. Tomaatit ovat melkoisen järkyttävässä kunnossa. Kylmän kelin takia niitä ei ole voinut viedä kasvihuoneeseen kuin muutaman kerran, joten ovat laihoja ja laonneita. Lisäksi niihin on iskenyt jokin, sillä osa kuolla kupsahti ja monessa taimessa lehdet tummuu tai kasvupiste puuttuu. Joku ruotsalainen viherturaaja sanoi Instagramissa samaa omista tomaateistaan. Vaikka oli steriloinut mullan ja potit, oli siltikin jokin mikro-organismi päässyt multaan ja tappanut taimia.

Perunoiden kanssa olin joutua pulaan, kun Larsvikeniltä laittoivat yllättäen pitkän viestin på svenska, että tyvärr Veneziaa ei saa toimittaa Suomeen kasvitautivaaran takia. Antoivat pitkän listan mahdollisista vaihtoehtolaijkkeista ja suosittelivat Nicolaa. Nicola on hyvää ja olen sitä joskus kasvattanutkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Onneksi olin listannut ylös hyviä lajikkeita ja tilasin sitten Charlotten på svenska, tuskanhiki otsalla. Mutta tulin ymmärretyksi ja sain pottuni ja niittykukkien siemeniä kaupan päälle.

Seuraavaksi tarttis hakea taas säkkikaupalla multaa, jotta pääsee toukokuun ekan viikon viljelysvapaalla toteuttamaan itseään. Muutaman säkin otin Tokmannilta ja totesin, että niiden multa on kyllä paljon parempaa kuin ex-Honkkarin, joka oli pelkkää turvehöttöä. Mutta Tokmannilta ei voi tilata multaa kotiovelle, kun viimeksi tukkivat koko tien ja meinasivat saada multasäkkilavan kaatumaan ojaan.

Päivän hyviin uutisiin kuuluu se, että kylälle on tullut uusi kampaaja! Tilasin heti viljelysvapaalle ajan, jotta pääsen eroon koronan kasvattamasta ja vaihdevuosien ohentamasta kuontalosta. Jessusmaaria, että säikähdin, kun aamulla näin takatukkani peilistä. Järkyttävä naimatakku – ja ihan pelkällä nukkumisella! Toivottavasti ei ole aiempina aamuina sellaista ollut, kun olen ihmisten ilmoilla kulkenut koiran kanssa. Vaikka onhan se tietysti meriitti, että tällä iällä ja näillä kiloilla on naimatakku tukassa.

Apuvälineurheilua

 

Ei ole ihmistä tarkoitettu näin vanhaksi elämään. Aloin siirtää tomaatteja isompiin potteihin, mutta ei se niin yksinkertaista enää olekaan. Mitään en nähnyt, joten ei kun ikänäkölasit silmille ja otsalamppu (!) valaisemaan multasäkkiä. Sitten rupesi sattumaan selkään, joten täytyi vaihtaa asentoa, mutta ei voinut kyykätäkään, saati istua polvien päällä, kun polvea alkoi vihloa. Koronakutrit (kampaajalla viimeksi elokuussa, huoh) valuivat naamalle, joten hiuspantaakin piti asetella sinne silmälasien sankojen lomaan. Onneksi paremmalla puoliskolla riitti puuhaa blinitaikinan kanssa, joten ei ehtinyt nähdä hehkeää vaimoaan.

Kaikki tomaatit eivät suinkaan ole tuossa kuvassa, mutta oli niitä sentään vähemmän kuin 40! (39). Kolme tainta heitin pois, kun olivat kitukasvuisen oloisia. Liekö syynä se, että puistelin mattoja takaovella, kun ulkona oli -21 C, ja taimet olivat siinä vajaan metrin päässä... Costoluto di Fiorentino oli yksi kitukasvuisista, mikä harmittaa, eikä Costoluto di Parmaakaan ollut kuin yksi taimi, mutta Black Russian oli tehnyt neljä muhkeaa tainta, joten se kompensoi hieman. Laitoin tomaatit nyt höttöön taimimultaan, jotteivät liian nopeasti ala kasvaa, kun valoa ei ole vielä paljoa tarjolla.

Nyt sitten odotellaan, että taimet pääsevät päivähoitoon kasvihuoneeseen, mitä ei tule tapahtumaan pitkiin aikoihin, kun yölämpötilat ovat taas olleet lähellä -30 C:a, ja lunta on viikon aikana tuprutellut 30 cm entisten hankien päälle. Olisi kyllä syytä tulla piakkoin keväisemmät kelit, koska ei noita taimia voi lattialla pitää naukseri 2.0:n tullessa. Vaikka toki hän on takuulla maailman viisain ja tottelevaisin pentu, eikä syö multaa tai taimia.

Kaalikasvit ehdin tuikata kasvihuoneeseen kuplamuovin alle itämään, kun vielä tarkeni olla sekuntia kauemmin ulkona, mutta tuskin ovat itäneet, sillä talvi on edelleen ihan täysillä päällä. Täytyy tehdä uusintakylvöt loppukuusta, jos ei sirkkalehtiä ala kuulua.

Chilit eivät ihme kyllä rehota liikaa. Cream fantasy tekee pitkiä rojottimia, mutta olen surutta saksinut niitä pois. Lehtien nyppyyntyminen sai nimenkin: ödeema. Onneksi tuntuu olevan vain esteettinen vaiva, joka johtuu joko liiasta lannoittamisesta tai juurien liiasta kosteudesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä käyttämäni multa oli ihmeen märkää jo säkistä otettaessa. Aluksi nypin chileistä kukkia pois, kun ajattelin kukkimisen estävän taimien kasvua, mutta viisaammilta opin, ettei sillä ole väliä. Kukkikoon sitten.

Kirjoja, koronakoira ja kahden euron heviä

Perjantaina jouduin piipahtamaan toimistolla hakemassa tavaroita ja pyörittelemässä silmiä nuorille aikuisille (tosin nykyään nuoren raja tuntuu menevän kolmessakympissä, joka minulle on kyllä tukevasti jo aikuinen. Tampereen vihreiden pormestariehdokaskin mainitsi Aamulehdessä olevansa vielä nuori, mutta kyllä 36-vuotias on jo toinen jalka keski-iässä - ovathan 45-vuotiaat jo ikääntyviä ja 55-vuotiaat ikääntyneitä, ainakin työelämän näkökulmasta. Ellet sitten ole presidentti.), jotka parveilivat toimistohotellissa ilman maskeja ja turvavälejä. Mokomat viruspesäkkeet. Mutta piipahduksessa oli se hyvä puoli, että chef meni sillä välin lähistön Lidliin, josta napattiin mukaan kahden euron hävikkihevilaatikko. Ja melkoinen laatikko olikin: puoli kiloa kirsikkatomaatteja, toinen puolikas tavistomaatteja, paprika, parsakaali, purjo, mandariineja, appelsiineja, reilun kaupan banskuja ja timjami. Kaikki pieniä kolhuja lukuun ottamatta ihan syötävässä kunnossa.

Heti samana päivänä tehtiin tomaattipiirakka kirsikkatomaateista ja timjamista, parsakaaligratiini sekä mandariinikakku. Seuraavana aamuna paistettiin banaanilettuja. Jos asuisin Tampereen keskustassa, ruokkisin itseni hävikkihevilaatikoilla, etenkin kun ne tuossa Lidlissä olivat laadukkaita. Joku fiksu tosin sanoi tekevänsä niistä epäkuranteista versioista kasvisliemiä, joten huonommastakin laatikosta voisi sen 2 € pulittaa. Täytyy ottaa tavaksi toimistopiipahduksilla piipahtaa browsaamassa hävikkihevitkin. Vähän kyllä toisaalta surettaa, että kasvikset joutuvat pienen kolhun takia hävikkiin, mutta myönnän, etten minäkään täyteen hintaan halua ostaa kuin hyväkuntoisia yksilöitä.

Toinen tämän viikonlopun kasvirevelaatio tapahtui matkalla Ikeaan. Olin ottanut tämän vuoden tavoitteeksi, kukallisten lakanoiden, koiran ja Iittalan Putki-valaisimen hankkimisen lisäksi, kirjahyllyjen deletoimisen. Totesin jo muutama vuosi sitten, että vaikka kirjat ovat ihania esineitä ja niihin liittyy mukavia muistoja, on ihan turha pölyynnyttää kirjahyllyissä sellaisia kirjoja, joita ei enää tule luettua. Ovat pelkkää palokuormaa. Pikkuhiljaa on kirjojen määrä vähentynyt neljästä kirjahyllystä, ja eilen hävitettiin vielä pari pahvilaatikollista lisää. Jäljelle jätettiin vain ne muutamat, joihin oikeasti tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Ja koska kirjat eivät enää täyttäneet isoa kirjahyllyä, täytyi Ikeasta hakea pienempi tilalle. Ja katso: Ikean lähelle oli nousemassa jokin ihme häkkyrä, jonka takana oli iso tolppa, jossa luki Kukkatalo. PIRILÄ!!!!!

Viimeinkin! Olen käynyt Tuusulan, Riihmäen ja Raision Pirilöissä sen sata kertaa (no, ehkä 15), ja muistan, kun joskus 15-20 vuotta sitten Pirilällä oli Aamulehdessä iso mainos, jossa etsivät Pirkanmaalta suurta liiketilaa, mutta eivät silloin sellaista löytäneet. Mikään iso ei tuo tulevakaan tila ole, joten veikkaan, että joutuvat muutamassa vuodessa etsimään uuden, mutta huippua, että viimein tulevat tänne. Pirkanmaalta puuttuu kunnon kaupallinen taimitarha, jossa on isot, hyväkuntoiset taimet halpaan hintaan. Yksityiset taimitarhat tuppaavat olemaan hillittömän kalliita, Plantagen on kamalan kaukana, eikä siellä taimet ole erityisen hyväkuntoisia, saati kookkaita, ja Bauhaus taas keskittyy enemmän sesonkikasveihin, eikä siellä ole isoa taimivalikoimaa. Olen siis kohta peräkärryn kanssa jonottamassa kukkatalon aukeamista.

Niin, tälle kesälle oli suunnitteilla kaikenlaista suurehkoa puutarhaprojektia aidan uusimisesta ja autokatoksen maalaamisesta puiden kaatoon ja pensaiden siirtoon. Mutta kun istuttiin Koskikeskuksen Kupliksessa kuplavohveleiden kanssa, ja vierestä teputti p&s kääpiönaukserinarttu pinkissä Pomppa-takissaan, pääsi suusta saman tien huudahdus: Me tarvitaan naukseri! Projekti tuntui toivottomalta näin koronakoira-aikaan, kun jokaisella näyttää olevan kova tarve ottaa koiranpentu. Monen kasvattajan sivuilla luki suoraan, ettei kannata ottaa yhteyttä, kun kyselyt hukkuu viestitulvaan. Sama ongelma on myös brexitin toisella puolen. Pentuja ei ole riittävästi ja pennun hintakin on kohonnut £4000:een (=4500 €). Verkostoituminen kannatti tässäkin puuhassa, ja ystävän tuttavan kautta meille saapunee - jos kaikki menee hyvin - Alma Kaarina maaliskuun lopulla. Huomasin kyllä antaneeni huonon tätineuvon 12-vuotiaalle siskontytölle, joka on koiraa tahtonut jo vuosikausia. "Jos nyt otat koiran, ja se elää 16 vuotta, niin kuin meidän Kerttu, olet 28, kunnes koirasta aika jättää." Koirahan on pitkäaikainen investointi, eikä mikään korona-ajan päähänpisto. Ja sitten tein laskutoimituksen 53 + 16 = ... ÄÄKS! Mutta se siis niistä puutarhapuuhista. Ensi kesänä täytyy pitää silmät selässäkin, kun laumassa on pieni riiviö.

Aamiaissoppa

 

Naapurin mummo lopetti kauriiden takia kauratarjoilun, joten tiaisten, pikkuvarpusten ja mustarastaiden lisäksi meillä parveilee nyt keltasirkkuja. 

Jouluna sisko toi mukanaan ruotsinkielisiä akkainlehtiä (ja paperisia hedelmäpusseja kompostipusseiksi - joulun paras lahja!), joiden kuvia katselin sujuvasti. Yhdessä lehdessä tuli vastaan asia, johon en ollut eläissäni törmännyt: frukostsoppa, eli aamiaiskeitto. Ensin olin pöllämystynyt, mutta sitten mietin, miksipä ei. Talviseen pakkasaamuun höyryävä kulhollinen lempeää keittoa sopii kuin nenä päähän.

Lehden keitto muistutti pokebowlia. Pohjana oli kanaliemi (hemgjord, naturligtvis) ja siinä lillui pinaattia ja lehtikaalta (itse laittaisin pak choita, jota nykyään kotimaiset salaatintuottajat kasvattavat markettien valikoimaan, mistä pus och kram heille), keitettyjä kananmunan puolikkaita, pikkelöityä punasipulia, kvinoaa, avokadoa, hapankaalta, yrttejä, chiliä ja seesaminsiemeniä. Itse en ehkä ihan noin sekametelisoppaa tekisi; ainakin hapankaali ja chili voisivat olla liian tymäkkä alku päivälle, mutta muuten kyllä miellyttävä idea.

Olen aamiaisaddikti, tai ylipäätään aamuaddikti. On ihanaa herätä aikaisin, lähteä koiran kanssa kävelylle, kun koko kylä vielä nukkuu, tehdä rauhassa aamiainen ja juoda monta kupillista vahvaa teetä, nenä kiinni Aamulehdessä. Prosessiin menee vähintään 2 tuntia. Aamupalana on paremman puoliskon tekemää juurileipää tai jos edelliseltä päivältä on jäänyt yli ruokaa, kiepautan sen munakkaaseen - paitsi jos siinä on kalaa. Jostain syystä en voi aamuisin syödä kalaa. Joskus sotkutamme illalla lettutaikinan jääkaappiin ja paistamme aamulla pinon lettuja. Samalla vaivalla voisi pilkkoa keittoainekset valmiiksi ja aamulla vain lämmittää ne kanaliemessä.

Kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin tiimin kanssa treffattiin joka kuun eka maanantai toimiston alakerrassa olevassa hotellin ravintolassa ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. En sitten osoittautunut olevan jugurtti-, puuro- ja hedelmäihminen, vaan kasasin lautaselle kasvisröstiä, pekonia ja munakokkelia ja vedin jälkkäriksi vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Mutta kyseinen hotelli on ollut kohta vuoden kokonaan kiinni, ja kollegatkin ovat nykyään vain ääniä Teamsissa tai satunnaisia pikakohtaamisia protojen hakemisen tai palauttamisen yhteydessä. Onneksi yhteistä historiaa on 20 vuotta, joten vielä tunnistamme toisemme koronatukassa ja maski naamalla.

Jälkipolville jälkiviisaana vielä vinkki: ei kannata paiskata kompostorin kantta peukalon päälle. Ellei sitten ole addiktoitunut murtuneisiin peukalonpäihin. Keski-iän ohittaneille toki tämä on hyvä testi siitä, onko osteoporoosi jo iskenyt vai alkaako murtuma parantua. Tämä tuntuu lähtevän parantumaan, tosin melko varmasti lähtee myös kynsi. No, rumat ne kynsillä koreilee.

Le grande chilikokeilu

 

Chili- ja paprikakylvöjen aikaistaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että jälleen kerran piti siirtää taimet isompiin purkkeihin. Tämän kokoisissa purkeissa ne ovat aiemmin olleet juuri ennen toukokuista loppusijoitustaan kasvihuoneen roskakoreihin, mutta jo nyt taimet ovat tuplasti sen kokoisia, kuin mitä aiempina vuosina tammikuisten kylvöjen ja kasvilampun puuttumisen myötä ovat olleet toukokuussa, joten ennustan, että tulen olemaan näiden kanssa vielä pulassa, ennen kuin loppusijoitus kasvihuoneeseen koittaa.

Ihan auvoa ei esikasvatus ole ollut, vaikka taimet ja niiden juuristo ovatkin muhkeita. Osaan kasveista alkoi ilmestyä ihmeen röpeliäisiä lehtiä, aivan kuin olisivat minipienten kirvojen peitossa. Nypyt olivat kuitenkin lehtimassaa, eivätkä ötököitä. Pikainen googletus antoi ymmärtää, että muillakin on ollut tätä ongelmaa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa kasviin, eikä satoon. Joku epäili kasvualustan pH:n olevan vinksallaan; toinen taas sanoi korjanneensa asian lannoituksella. Koska en todellakaan ole mikään pH:n mittaaja, lorautin kasveille lannoitetta, kun olin jo ehtinytkin miettiä, että ehkä niitä voisi alkaa lannoittaa. Näyttää siltä, että nyppyisyys ei enää uusia lehtiä vaivaa ja on muistakin lehdistä vähentynyt.

Toinen ongelma on se, että pidin näitä ehkä vähän liian kauan pienemmissä poteissa, joten osa yrittää nyt alkaa kukkia. Täytyy nyppiä kukat vielä pois, jotta taimet tuosta vielä älyävät kasvaa isommiksi. Tuon kokoisina ne eivät jaksa hedelmää kantaa.

Taimia oli alun perin 18 kappaletta, mutta kylmäpäisesti karsin ylimääräiset pois, sillä tuohon koriin mahtuu vain 12 pottia. Padron- ja Poblano-chilit saivat väistyä paremmanmakuisten tieltä, ja Gourmet-paprika kasvoi niin kituliaasti, ettei sekään päässyt jatkoon. Nyt arvon itseni kanssa teenkö vielä varmuuden vuoksi uusintakylvöt vai menenkö näiden kanssa riskillä seuraavat 4 kuukautta. Tokihan chilin ja paprikan taimia on keväällä myynnissä, mutta takuulla ei näitä lajikkeita.

Ehkä tänä vuonna maltan ensi vuoden chili- ja paprikakylvöjen kanssa marraskuun loppuun - ellei sitten tämä lokakuun lopun kokeilu ole succé.

Tikulla silmään

 

Vuosi on yleensä päätetty menneitä muistelemalla, joskaan tätä vuotta ei ole mitenkään ylentävää muistella. Kevät oli kylmin 30 vuoteen, ja vielä toukokuun puolivälissäkin satoi lunta. Edellisvuoden syyskylvöistä ei tullut juuri mitään, kun koko talvi sahasi plussan ja pikkupakkasen väliä. Siemenet ehtivät itää ja heti perään jäätyä. Kasvihuoneesta hajosi satamiljoonaa pleksiä, joita korvattiin hiki hatussa ja näpit liimassa. Kesäkuu oli kuiva ja helteinen, joten ne vähäisetkin itäneet taimet kuivuivat kokoon. Ja sekuntia ennen kesälomaa piti viedä mummokoira viimeiselle matkalleen 16 yhteisen vuoden jälkeen. 

Lepakkoyskä sai kaikki päivät tuntumaan keskiviikolta ja hakemaan lohtua venyvän juustoisesta pizzasta ja punkusta ja laittamaan puhelimen pikavalintaan Pizzeria Kalimeron (sikahyvää kebabbia!) ja Pancho Villan (sikahyvää burgeria!) numerot. Needless to say, tämä harraste näkyy kiristävinä vaatteina.

Syksymmällä metsäkauris oppi käymään lounaalla kasvimaalla ja naapurin "#¤%%&!! kissa samassa paikassa kakalla.

Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin! Olemme toistaiseksi välttyneet lepakkoyskältä, tutustuimme hurmaavaan kurpitsalajikkeeseen, ja ihmiseltä loppui viimein käänteinen murrosikä, joten ihminen on sees ja aalloton. Paikallinen puutarha äityi myymään yrttejä (oliiviyrttiä!), ja omasta pihasta tuli kaikesta huolimatta satoa sen verran, että pakastimet pullistelevat perunaa, kurpitsaa, papua, paprikaa, hernettä, chiliä… Uimassa käytiin monta kertaa syyskuun lopulle asti. Tatteja ja sikurirouskuja kannettiin metsästä kilokaupalla. Lintulaudalla käy taas melkoinen kuhina, kun koko kylän linnut käyvät täällä syömässä, ja hei, mehän tehtiin the bongaus, mikä tahdottiinkin, eli nähtiin jalohaikaroita. Harmaahaikara viipyi näillä hoodeilla joulukuun puoliväliin asti.

Ensi vuodelle toivotan kaikille meille kulkutautivastaisille, Bill Gatesia ja 5G:tä pelkäämättömille tehokasta rokotetta, lämmintä kevättä, kuumaa kesää, runsasta satoa ja hyviä uimavesiä.

Oops, jag gjorde det igen

 

Perunacurry oman pihan sadosta

Tapahtui niinä päivinä, että Larsvikeniltä tuli uutiskirje. Pahoittelivat brexitin vaikuttaneen heidän valikoimiinsa, mutta siitä huolimatta heillä olisi tarjolla 55 erilaista siemenperunalajiketta, jotka ovat nyt ennakkotilattavissa.

Pakkohan sitä oli mennä katsomaan, ja voi hyvä isä sentään, mikä valikoima heillä taas! Muutama vanha kamu, kuten Pink fir apple, Asparges ja Linzer delikatesse, tuli vastaan, mutta suurin osa oli ihan uusia tuttavuuksia. Iso googletussavotta oli siis edessä, jotta saa keväällä kasvimaalle ne parhaat lajikkeet.

Ensimmäisenä huomion kiinnitti Rocket, mutta googletus kertoi, että if you want a tasty spud, look elsewhere. And I do want a tasty spud, hence I looked elsewhere.

Itselle muistiin ensi vuodeksi, että nämä lajikkeet ovat kiinteitä ja boldatut erityisherkkuja: Valor, Campina, Venezia, Allians, Charlotte, Laura, Rosara, Maris Peer (tätä tosin meillä oli muutama vuosi sitten, mutta ei mitenkään sykähdyttänyt), Colleen, Early rose, Marabel (kasvatettiin vuonna 2017 ja blogimerkintöjen mukaan oli ihan OK), Lea, Pocahontas, Alouette, Vitabella, Jule, Belle de Fontaney. Lisäksi googletellessa silmään osui Gardener’s Worldin lista parhaista salaattiperunoista ja siellä mainittiin lisäksi Pink Duke of York, Ratte, Lady Christl ja Ulster classic.

Viime vuoden lajikkeiden, Baby Lou, Anya ja Apache, piti olla kiinteitä salaattipottuja, mutta niin vaan olivat jauhoisia. Koostumukseen varmasti vaikuttaa säätila sun muut kasvuolosuhteet, mutta jostain luin, että myös perunan keittämistavalla olisi vaikutus. Kun potut laittaa kylmään veteen, joku entsyymi aktivoitui/disabloitui (en muista kumpi), mikä johtaa kiinteämpään lopputulokseen kuin pottujen donkkaaminen kiehuvaan veteen. Täytyy kesällä testata, kun saa tuoretta perunaa. Kauppojen perunoihin meillä ei kosketa, kun ovat niin kamalia ei-uusina.

Viime vuonna tilasin myös istukassipulia Larsvikeniltä, ja niin tein tänäkin vuonna. Red sun -salottisipuli kuulemma verkligen gör succé i köket. Toivottavasti gör succé myös kasvimaalla, eikä houkuttele toukkia.

Menin vielä pläräämään Larsvikenin koko verkkokaupan. Sieltä saa parsan makuisia sipsejä! Karhunlaukalla maustettua rapsiöljyä! Iiris-kynttilänalusen!

Koska Larsvikenillä on jo förbeställning menossa, ja ihminenhän tarvii julklappar, laitoin tilauksen menemään. Ensi vuoden perunateema on italialais-ranskalainen, eli ostoskoriin valikoituivat Venezia, Alouette sekä Belle de Fontaney. Postituskuluineen hinnaksi tuli vaivaiset 299 kruunua, eli 29,17 €! Maaliskuussa, jos lumitilanne suo, menee juhannusperunaksi valittu yksilö ämpäriin ja kuplamuovin alle kasvariin kasvamaan. Oispa jo se!