Alkuruokana oli cheviceä villistä merisiiasta. Tässäkin piti olla kurpitsaa, nimittäin hienot siemenet oli tarkoitus paahtaa ja murskata päälle makua antamaan. Vaimo kuitenkin lyhyen testauksen jälkeen julisti, ettei kannata jatkaa. Olivat kuulemma liian puisia. Chevice sen sijaan oli todella hyvää - niin kuin aina, jos onnistuu löytämään tarpeeksi tuoretta kalaa.
Olen jo muutaman vuoden testaillut, miten saisi luotua täydellisen kurpitsakeiton. Esikuva tullee vuosien takaa jostakin fine dining -paikasta, kun kokin tervehdyksenä on tullut pieni kupillinen täyteläistä, samettista kurpitsakeittoa. Tällä ohjeella aletaan olemaan lähellä esikuvaa.
1/2 punasipuli silputtuna
250-300 g kurpitsakuutioita
250 ml hyvälaatuista kanalientä
1 munankeltuainen
100 g ranskankermaa
suolaa
pippuria
hienoa chilimursketta
mantelimurskaa
voita hauduttamiseen sekä keiton kiillottamiseen
Hienonna sipuli ja pistä kattilaan voihin kuullottumaan. Kuutioi kurpitsa ja lisää kattilaan kuullottumaan ja paahtumaan. Lisää kanalientä niin, että kurpitsakuutiot miltei peittyvät. Hauduta kunnes kurpitsa on pehmennyt ja kanaliemi hieman keittynyt kasaan. Ota pois liedeltä. Aja sauvasekoittimella hienoksi soseeksi. Lisää ranskankerma, johon on sekoitettu yksi munankeltuainen. Mausta chilijauheella, suolalla ja pippurilla. Lisää pieni nokare voita, jotta keitosta tulee sopivan kiiltävää. Lisää paahdettua mantelimurskaa päälle. Oma kasvatetut kurpitsat ovat aina enemmän tai vähemmän makeita, ja itse en ole makean ruoan ystävä, joten yritän aina taklata liikaa makeutta. Tässä ranskankerma toimii hyvin. Ja paahdettu manteli sopii hienosti kurpitsan kanssa.
Pääruokana oli kauppahallista metsästetty hirven ulkofile sekä kurpitsarisotto. File sai maillardin käsittelyn kuumalla valurautapannulla perinteiseen tapaan. Kurpitsarisotto syntyi raastamalla pari kourallista kurpitsaraastetta risoton sekaan alkuvaiheessa. Muuten risotto noudatti perinteistä reseptiä, eli teen yleensä risoton kanaliemipohjalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti