Näkkäri juuresta

Joulu on napostelun aikaa. Naposteluja on kiva kasata näkkärin päälle, ja mikä sen parempaa kuin oma näkkäri. Viime jouluna teimme Tomin tillinäkkäriä. Tänä jouluna päätimme kokeilla näkkäriä omasta juuresta. Yllättävää kyllä, valmiita ohjeita ei pienellä etsinnällä löytynyt. Alla oleva ohje on silkkaa kokeilua, mutta onnnistui erittäin hyvin.




Näkkäri Juuresta:
2, 5 dl maitoa
50 g voita
285 g vaaleaa taikinajuurta
5 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
~1 tl sormisuolaa (tarkemmin 4 hyppysellistä)
1 rkl seesaminsiemeniä

Sulatellaan voi ja sekoitetaan lämpimään maitoon. Mukaan lisätään juuri ja sekoitellaan. Lisätään sokeri, suola ja jauhot. Vaivataan jonkin aikaa. Koostumus pitäisi olla semmoista että juuri ja juuri pystyy pastakoneella mankeloimaan levyiksi, eli semmoista että pikkaisen pitää lisätä jauhoja mankelointien välissä. Paksuus = asetus 3 (Atlas 150). Näkkäreistä tehtiin tarkoituksella suupalan kokoisia. Pistellään haarukalla hieman reikiä ja pirskoitellaan hieman öljyä pintaan.
220 astetta ja noin 10-15 min. Ei anneta tummua liikaa, ettei tule kitkerää makua. Suolan määrä on hieman varovainen, koska näkkärin päälle tulee suolaisia lisukkeita. Ja jos haluaa tehdä näkkäreitä syötäväksi ihan sellaisenaan kehotan lisäämään hieman suolan määrää tai pistämään sormisuolaa näkkäreiden päälle.

Oikein hyvää, ja täydellistä kun päälle pistää joulun naposteltavia.

Varsisellerikeitto

Tämän joulun ruokateemaksi valikoitui tapakset, ja jotta jotain lämmintäkin saisi kitusiinsa (vaikkei säätilan puolesta lämmikettä tarvikaan), päätettiin joka pääateria aloittaa keitolla.

Glorian ruoka & viini tarjosi reseptin upeaan varsisellerikeittoon, jolla aaton ateria korkattiin.

1/2 sipuli
1 varsisellerin varsi
pätkä purjoa
- silppua
- kuullota hetki voissa
4 dl kasvislientä
- lisää ja anna porista 10-15 min.
- soseuta sauvasekoittimella
1 dl kermaa
- lisää
- tarkista suola
- ripottele keiton pinnalle paahdettuja pähkinöitä

Taskurapukakkuset

Luigi nämä kakkuset joskus Herkkupala-kirjasta bongasi ja vaimollensa väkersi, sillä niissä yhdistyvät vaimon lempparit äyriäinen, kookos ja lime. Pitkään aikaan ei näitä ollut tehtykään, mutta kun viimein kaupasta löytyi taskuravunlihaa, ja pakastimessa oli edellisestä menusta yli jäänyttä kookosmaitoa, oli joulun alun herkkupala selvillä.

4 levyä voi-, lehti-, tai torttutaikinaa
- kauli ohuemmiksi
- vuoraa taikinalla n. 15 kpl muffinssivuokia
2 kananmunaa
1 3/4 dl kookosmaitoa
200 g taskuravunlihaa
1 rkl ruohosipulisilppua
1/2 limen mehu
1 limen kuori
suolaa
mustapippuria
- sotkuta keskenään
- kaada muffinssivuokiin
- paista 210 C/20min.

Täydellinen paprikalajike?

Nytkö löytyi Se Oikea? Kitchen Gardenin ens vuoden uutuussiemenistä kertovassa juttusarjassa mainittiin lyhyesti paprika Trinidad perfume, joka maistuu samalle kuin Habanero, mutta ei ole lainkaan tulinen. Kuulostaa enemmän kuin täydelliseltä! Tosin muistan kyllä hyvin miltä ihan ite tekemäni Habanerot näyttivät, joten heti en ole Master cardia vinguttamassa siemenkaupassa. Täytyy seurata, mitä osaavammat tuosta lajikkeesta saavat aikaiseksi, ja sitten vasta tehdä investointi (vaikka eihän tuo juuri mitään maksa. Mutta toisaalta, mahtaisikohan se jouluruuhkassa edes ehtiä kotiin esikasvatuksen alkuun mennessä...).

 

Innokkaille joulusiivoajille vinkiksi, että kannattaa ensimmäisenä siivota kirjahylly. Kovetin sydämeni ja raa'alla kädellä karsin kirjahyllyistä pois kaikki ne kirjat, joihin en tule enää palaamaan, vaikka joka ikisen kohdalla muistinkin, mistä se on hankittu ja milloin (onneksi Briteissä postitus oli halpaa 90-luvun vaihteessa, kun tyhjensin sieltä antikvariaatin jos toisenkin). Nimittäin raaka käsi heilui myös puutarhakirjojen kohdalla, ja tietysti pläräsin kaikki tarkkaan läpi, ettei mikään tarpeellinen kirja vahingossa lähde kiertoon. Raakaan käteen osui joku anopilta peritty kesäkukkakirja, ja siitä kohta orvokkien kasvattamisesta.

 

Orvokit kuulemma täytyy laittaa esikasvuun jo tammi-helmikuussa! Tuli kiiru siirtää Rose shades maaliskuun esikasvatussetistä tammikuun vastaavaan. Joku ystävällinen puutarhablogaaja nimittäin joskus huomautti turaajalle, että a) orvokkeja voi onnistuneesti kasvattaa siemenestä ja b) kukkien kasvattaminen ei ole turhaa, kun jotkut kukathan ovat syötäviä. Niinpä, kauniin lajikkeen osuttua kohdalle, ajattelin kokeilla orvokkien esikasvatusta ja syöttää niitä Luigille keväällä. Siis ihan kohta 5 kuukauden kuluttua.

Puutarhurin kaamoslaskuri

Vuoden viimeisen (tai oikeammin ens vuoden ekan) Kitchen Gardenin mukana tuli pussillinen viehättävää Topepo rosso –paprikaa. Voi, miten puutarhahenkilön sielusta vihlaisi! Vaikka toki tähän loskaan, pimeyteen, myrskyyn ja sumuun paprikan siemenet jo kuuluvat, jotta ovat valmiina ihan kohta alkavaan esikasvatukseen, tuntuu siltikin olevan niin järjettömän pitkä aika siihen, että saa kiikuttaa Topepon taimet kasvariin (jonka kattopleksin Seija puhalsi hornan kuuseen).

Ei auta kuin turvautua puutarhurin kaamoslaskuriin:

• Ens yönä ja seuraavana aamuna toivottavasti on huikean kirkas taivas, jotta Geminidit näkyy (ei liity puutarhaan mitenkään, mutta on toinen joulukuun kohokohdista ja tärkeä virstanpylväs matkalla kohti kasvukautta).
• Viikon päästä on talvipäivänseisaus, minkä jälkeen juhlistamme valon voittoa pimeydestä, aivan kuten viherturausedeltäjämme ziljoonien vuosien ajan.
• Sen jälkeen, hammasta purren ja kirosanoja mutisten, yritämme sietää naapureitten raketinammunnat (niitä ei #¤%& vieköön tartte meidän puutarhaan suunnata! Järjetön määrä roskaa ja pauketta.).
• Tammikuun alussa ostamme ekat tulppaanit maljakkoon.
• 6.1. siivoamme joulun pois ja tuomme koristehärpäkkeiden tilalle esikasvatuslaatikot (ihan vain hiveltäviksi tässä vaiheessa) ja merkkaamme ostoslistaan mullan.
• 15.1. kaivamme paprikan ja chilin siemenet esiin ja siitä se puutarhakausi 2014 alkaa!

Mikä ihmeen agretti?

Uutukaista Seeds of Italyn 230-vuotisluetteloa selaillessa vastaan tuli agretti (italiaksi agretto), korsimainen kasvi (kuvituskuvana tuossa vieressä on suklaakosmos, suom. huom.), joka kuulemma sopii loistavasti kalan ja äyriäisten lisukkeeksi, jahka sen päälle huljauttaa oliiviöljyä ja valkosipulia, tai kiehauttaa pikaisesti ja sitten vasta huljauttaa sen oliiviöljyn.

Moinen ihme näytti ja kuulosti niin mielenkiintoiselta, että sitä piti googlettaa lisää, ja ensimmäisten hittien joukossa oli Jamie Oliverin puutarhurin artikkeli aiheesta. Agretti on pinaattinen, mineraalinen ja suolainen merenrantakasvi ja kietoutuu mukavasti spagetin kaveriksi tai rouskuu rapeana salaatissa.

Silmissä siinsi jo lautasellinen kampasimpukoita ja jättikatkiksia, joiden viereen on sotkutettu vihreä syherö agrettia, ja melkein olin jo kaivamassa Master Cardia esille, mutta sitten tuli vastaan se mutta: siemenet ovat itämiskykyisiä vain pari kuukautta, eikä Seeds of Italy edes myy niitä Suomeen (no ei ihme, kun täällä seuraava kylvökausi alkaa vasta puolen vuoden päästä). Höh. Mutta siltikin jäi hyvä mieli: edelleen maailmasta löytyy kaikkea jännää, itsekasvatettavaa suuhunpantavaa.

Minä ja pömpeli, 3 viikkoa

Alunperin luulin, että kunhan pömpeliin (viralliselta nimeltään Fiskars Kitchen Garden) vain tunkaisee yrtit ja heittää vettä ja lannoitetta perään, homma on hoidettu. Ihan niin helppoa pömpeliviljely ei olekaan, vaan vaatii opettelua ja tarkkaa kastelusilmää.

Vanhat, jo vähän raakussa kunnossa olleet basilika ja salvia homehtuivat pömpelissä muutamassa päivässä, joten heitin ne pois. Samalla jätin pömpelin liukuovet kunnolla auki, jotta ilma pääsee vaihtumaan. Muutaman päivän päästä jäljelle jääneet basilika ja ruohosipuli alkoivat nuokkua, sillä niiden multa olikin kuivunut korpuksi. Melkoisen randomisti kasvit vettä käyttävät, joten melkeinpä päivittäin saa tökätä sormensa multaan ja tsekata tarvitaanko lisää kastelua vai ei.

Siemenestä istutetut krassi ja timjami itivät nopeasti, mutta ovat sen verran honteloita, että tuskin niistä satoa tulee. Syynä voi olla se, että pidän pömpelissä valoa vain kotona ollessamme, sillä en halua pitää sähkölaitteita yksinään päällä. Ei tuo pömpeli lainkaan kuumene, mutta siltikään ei tunnu kivalta jättää sitä yksin kotiin (pitäisköhän kollegat hulluna, jos ottais pömpelin töihin päivähoitoon? Onhan niillä itselläkin niitä kirkasvalolamppuja.).

Kaupasta uutukaisina pömpeliin tuodut basilika ja ruohosipuli sen sijaan kukoistavat jo kolmatta viikkoa, vaikka niitä on useasti napsittu mausteeksi. Tuskin ilman pömpeliä olisivat enää hengissä. Koska kaupan yrtit ovat ”paljasjuurisia”, ei niissä kovinkaan kauan riitä ytyä uutta kasvustoa tekemään, joten seuraava kokeilu on istuttaa ne isompiin ruukkuihin ja kunnon multaan ja sitten seurata, jaksavatko ne pukata uutta satoa. Sasukin painotti hyvän mullan tärkeyttä pömpeliviljelyssä, ja eihän tuo pömpeli ole hintansa väärti, jos sitä käyttää vain yrttien hengissä pitämiseen.