Kovin huonosti kasvimailla mikään itää, kun maa on ollut niin kylmää. Muutaman paikkauskylvön tein viikonloppuna, ja lueskelin sen jälkeen kateellisena Kitchen Gardenia, joka kehuskeli, miten just nyt on aika nauttia kesän sadosta (no, on meillä yrttejä, mizunaa, parsaa ja pari retiisiä - salaatitkin tarkeni alkaa itää vasta nyt).
Ravisuttavan herätyksen koin, kun yhdessä artikkelissa jamppa haastoi miettimään, millä paikata sadonkorjuun jättämiä aukkoja kasvimaalla. Näillä näkymin hektisin sadonkorjuu osuu heinäkuulle, eikä sen jälkeen oikeastaan ole kuin elokuu ja ehkä syyskuun alku aikaa sadolle ennen halloja. Pikaisesti piti ruveta miettimään, mikä kasvi ehtii esikasvaa vajaassa 2 kuukaudessa ja tuottaa satoa kylmähköissä olosuhteissa. Valinta osui kyssäkaaliin, koska se kasvaa suht. nopeasti ja kestää toivottavasti jonkin verran kylmää, kuten muutkin kaalit. Laitoin toiveikkaana siemenet multiin kasvarissa.
Jotenkin tuo kesän esikasvatus on jäänyt kunnolla älyämättä. Ehkä syynä on se, että koko kevättalven esikasvattaa asioita, eikä millään meinaa malttaa odottaa, että saa kannettua ne ulos tai kasvariin. Sillä sekunnilla kun saa esikasvatteet pois käsistä, täytyisi kuitenkin jo miettiä paikkausesikasvatteita syksyä varten. Niin, siinä se toinen syy: syksy. Ei kai kukaan toukokuun alussa halua syksyä vielä miettiä, kun on koko kesä elämättä.
Tänä keväänä olen vasta kunnolla hoksannut kasvihuoneen käytön ja kätevyyden esikasvatuspaikkana. Siellä pienet taimet oppivat heti alussa pärjäämään kylmän, kuuman ja valon kanssa, eivätkä ole niin herkkiä kuin sisätiloissa kasvaneet. Tosin suurin osa tän kevään esikasvatetuista kurpitoista lensi roskiin, kun ehtivät alkaa minikokoisina jo kukkimaan kasvihuoneessa, ennen kuin yöpakkaset loppuivat (kai ne nyt sitten ovat loppuneet....). Ens vuonna täytyy esikasvattaa ne vasta toukokuun puolivälissä. Jos malttaa.
Etukenossa oleminen on viherturaamisen perusedellytys. Talvella pitää suunnitella kevään siemenostokset ja miettiä, mitä kaikkea kasvihuoneeseen mahtuu. Keväällä täytyy jo esikasvattaa paikkauskasveja, ja kasvimaita kylväessä muistaa, mikä kasvi viihtyy missäkin, ja mitä kannattaa kylvää nyt ja mitä säästää myöhemmäksi. Esim. pinaattia ei voi kylvää kesällä, kun se ei pidä kuumasta, vaan alkaa heti kukkia. Porkkanaa meidän pihassa kannattaa kylvää vasta heinäkuun alussa, koska silloin ei kempit niitä enää löydä.
Ja yrttejähän saa olla koko ajan donkkaamassa multiin, jotta ruokaan riittää mausteita. Basilikalla menee 6 viikkoa siemenestä ruokapöytäkelpoiseksi, joten sitä pitää kylvää tasaisin väliajoin, jottei jää ilman. Tilli ei saa rapupöydästä loppua, ja korianteri on ihan ehdoton kesän wokkeihin. Ja rucola pizzoihin! Jestas, sitähän täytyy lähteä hetimiten kylvämään lisää, kun ei nuo nykyiset 2 purkillista monta pizzaa päällystä.
Jamien kirjasta tämäkin lisuke, jota Jamie kuvaa ei-niin-ruokahalua-herättävällä termillä "the absolute dog's kahunas". Huolimatta kyseisen kielen yliopistotason opískelusta ja sen jälkeen kyseisellä kielellä itsensä elättämisestä en nyt ihan satavarma ole termistä "kahunas", mutta en rupea googlaamaan, kun uskon arvaavani termin merkityksen. Siltikin tämä on varsin oiva lisuke grillilihalle.
