tiistai 19. kesäkuuta 2012

Täytetyt sipulit

Jamien kirjasta tämäkin lisuke, jota Jamie kuvaa ei-niin-ruokahalua-herättävällä termillä "the absolute dog's kahunas". Huolimatta kyseisen kielen yliopistotason opískelusta ja sen jälkeen kyseisellä kielellä itsensä elättämisestä en nyt ihan satavarma ole termistä "kahunas", mutta en rupea googlaamaan, kun uskon arvaavani termin merkityksen. Siltikin tämä on varsin oiva lisuke grillilihalle.
4 sipulia
- kuori
- keitä 15 min.
- jäähdytä
- leikkaa pari senttiä jokaisen sipulin yläosasta ja silppua yläosa palasiksi
- kaavi noin ruokalusikallinen sipulin ydintä pois ja silppua ydin palasiksi

2 valkosipulinkynttä
4 oksaa rosmariinia
sipulisilppu
- hauduta pehmeäksi

1/4 dl kermaa
pari kourallista parmesania
- lisää haudutettuun sipulisilppuun
- mausta suolalla ja mustapippurilla

- kääri sipulit pancettaan tai pekoniin
- lusikoi haudutettu sipulisilppu sipulien sisälle
- paista uunissa 200 C/25 min.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kaikki kukkii jo

Ihan äskenhän ne viimeiset yöpakkaset kärvensivät kirsikoiden lehdet ja nujersivat tuoksuköynnöskuusaman ja pistivät puutarhurin juoksemaan ympäri pihaa harsojen kanssa. Miten muka nyt jo voi ruusuorapihlaja kukkia ja lumipalloheisi avata pallojaan? Kuka ehti käydä puhaltamassa viinimarjaterttuihin pulleita marjoja ja kasvattamassa ekan kesäkurpitsan ruokapöytään?

Ja minä kun niin leuhkin Luigi della casalle ehtineeni nauttia joka ikisestä toukokuun päivästä. Kesäkuu sitten lipsahtikin täysin sormien välistä. Aina tässä käy näin, kun kasvien täytyy niin törkeän lyhyessä ajassa ehtiä kukoistaa ja lisääntyä, ja kesäkuuhan on oikeastaan vasta kevättä tässä maassa (vaikka olenkin onnistunut kärväyttämään kunnon Bubbles DeVere -rusketusrajat). Joka päivä puutarhassa tapahtuu jotakin, ja täytyy muistaa fiilistellä joka ikistä lehteä ja kukkaa, jotta jaksaa taas talven yli.

Eilen iski tyhjän ruukun paniikki. Eihän näin lähellä juhannusta voi olla puutarhurilla tyhjiä ruukkuja, vaikka pihalla on vielä iso kasa multaa! Kesän ensimmäisen paarman intensiivisessä seurassa kauhoin multaa ruukkuihin ja istutin meiramia, kirveliä, mizunaa, palmukaalta ja rucolaa. Ja jälleen kiittelin armaan aviomieheni älynväläystä hommata loppusyksystä pihalle multaa, jolla voi sitten keväällä ja kesällä läträtä mielin määrin.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei yksikään kylän uroskoira keksi karata meidän pihaan jättämään ruukkuihin viestejä meidän tytöille, kuten joskus on käynyt. Eikä mielellään rastaatkaan saisi järjestää uutta kakkafestiä, kun sen toissaöisen jäljiltä on vieläkin joka paikka valkoisissa roiskaisuissa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hot and sour rhubarb and crispy pork

Jamie at homesta etsiskelin uusia tapoja käyttää raparperiä, ja löytyihän sieltä yksi chefille ehdotettavaksi. Eikä chefkään voinut sitä vastustaa. Omaan ohjeeseensa Jamie käytti kilon possua; me tyydyttiin kahden hengen annokseen.

200 g possua paloiteltuna (rasvainen ruhonosa toimii parhaiten. Rasvattomasta tulee liian crispy)
- laita uunivuokaan

2 kuorittua raparperinvartta
2 rkl hunajaa
2 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä
1 chili
1 tl itämaisia mausteita (kurkumaa, jeeraa, korianterinsiemeniä...)
pikkusormenpään kokoinen pala inkivääriä
- soseuta monitoimikoneessa
- kaada possunpalojen päälle
- lisää lasillinen vettä
- peitä vuoka foliolla
- laita uuniin 180 astetta/vajaa tunti, kunnes liha on pehmeää, muttei ruskistunutta

- poista possut vuoasta ja keitä pannuun jäänyttä lientä kasaan, kunnes sen koostumus on ketsuppimaista
- keitä nuudelit
- wokkaa possut
- koristele annos ruohosipulilla, chilillä, vesikrassilla ja korianterinlehdillä

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Etukenossa kasvimaalla

Kovin huonosti kasvimailla mikään itää, kun maa on ollut niin kylmää. Muutaman paikkauskylvön tein viikonloppuna, ja lueskelin sen jälkeen kateellisena Kitchen Gardenia, joka kehuskeli, miten just nyt on aika nauttia kesän sadosta (no, on meillä yrttejä, mizunaa, parsaa ja pari retiisiä - salaatitkin tarkeni alkaa itää vasta nyt).

Ravisuttavan herätyksen koin, kun yhdessä artikkelissa jamppa haastoi miettimään, millä paikata sadonkorjuun jättämiä aukkoja kasvimaalla. Näillä näkymin hektisin sadonkorjuu osuu heinäkuulle, eikä sen jälkeen oikeastaan ole kuin elokuu ja ehkä syyskuun alku aikaa sadolle ennen halloja. Pikaisesti piti ruveta miettimään, mikä kasvi ehtii esikasvaa vajaassa 2 kuukaudessa ja tuottaa satoa kylmähköissä olosuhteissa. Valinta osui kyssäkaaliin, koska se kasvaa suht. nopeasti ja kestää toivottavasti jonkin verran kylmää, kuten muutkin kaalit. Laitoin toiveikkaana siemenet multiin kasvarissa.

Jotenkin tuo kesän esikasvatus on jäänyt kunnolla älyämättä. Ehkä syynä on se, että koko kevättalven esikasvattaa asioita, eikä millään meinaa malttaa odottaa, että saa kannettua ne ulos tai kasvariin. Sillä sekunnilla kun saa esikasvatteet pois käsistä, täytyisi kuitenkin jo miettiä paikkausesikasvatteita syksyä varten. Niin, siinä se toinen syy: syksy. Ei kai kukaan toukokuun alussa halua syksyä vielä miettiä, kun on koko kesä elämättä.

Tänä keväänä olen vasta kunnolla hoksannut kasvihuoneen käytön ja kätevyyden esikasvatuspaikkana. Siellä pienet taimet oppivat heti alussa pärjäämään kylmän, kuuman ja valon kanssa, eivätkä ole niin herkkiä kuin sisätiloissa kasvaneet. Tosin suurin osa tän kevään esikasvatetuista kurpitoista lensi roskiin, kun ehtivät alkaa minikokoisina jo kukkimaan kasvihuoneessa, ennen kuin yöpakkaset loppuivat (kai ne nyt sitten ovat loppuneet....). Ens vuonna täytyy esikasvattaa ne vasta toukokuun puolivälissä. Jos malttaa.

Etukenossa oleminen on viherturaamisen perusedellytys. Talvella pitää suunnitella kevään siemenostokset ja miettiä, mitä kaikkea kasvihuoneeseen mahtuu. Keväällä täytyy jo esikasvattaa paikkauskasveja, ja kasvimaita kylväessä muistaa, mikä kasvi viihtyy missäkin, ja mitä kannattaa kylvää nyt ja mitä säästää myöhemmäksi. Esim. pinaattia ei voi kylvää kesällä, kun se ei pidä kuumasta, vaan alkaa heti kukkia. Porkkanaa meidän pihassa kannattaa kylvää vasta heinäkuun alussa, koska silloin ei kempit niitä enää löydä.

Ja yrttejähän saa olla koko ajan donkkaamassa multiin, jotta ruokaan riittää mausteita. Basilikalla menee 6 viikkoa siemenestä ruokapöytäkelpoiseksi, joten sitä pitää kylvää tasaisin väliajoin, jottei jää ilman. Tilli ei saa rapupöydästä loppua, ja korianteri on ihan ehdoton kesän wokkeihin. Ja rucola pizzoihin! Jestas, sitähän täytyy lähteä hetimiten kylvämään lisää, kun ei nuo nykyiset 2 purkillista monta pizzaa päällystä.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kirppojen nälkäkuolema, osa III

Kukka-asetelmissahan tulee aina olla jotain korkeaa, jotain keskikokoista ja jotain roikkuvaa. Ruokaihminen osasi laskea päässään 1+1 ja miinustaa siitä kirpat, ja tulokseksi tuli kukka-asetelma (ne kukat, kerrotut sarvileukoijat, on tuossa vielä minitaimina), jonka korkeana elementtinä on palmukaali Nero di toscana. Siitähän kasvaa näyttävän kokoiset ja näköiset lehdet, jotka voi sitten kukkien kuihduttua donkata ribollitaan (papu-maalaisleipä-lehtikaalikeitto; pakko teettää semmoinen chefillä tänä kesänä).

Lisäbonuksena kirpat eivät osaa löytää tietään kukkapurkkiin (-saaviin), joten pitkästä aikaa saadaan palmukaalta ruokapöytäänkin. Ellei sitten kaaliperhosen toukat ehdi ensin. Tai lehtokotilot.

Mieli tekisi soveltaa samaa ideaa muihinkin kukka-asetelmiin, mutta taidan ensin tutkia puutarhaliikkeen valikoiman, kun sain sinne tukun alekuponkeja. Sillä tavallahan sitä melkein säästää rahaa.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

45 asteen puutarha

Että meillä näitä kenottajia riittää! Ei sitä istuttaessa osannut arvata, että jotkut kasvit tekevät mitä tahansa osuakseen valokeilaan. Tyrniin osuu ehkä n. 4 tunnin ajan päivästä varjo, joten hän päätti suunnata itsensä kohti pohjoista välttääkseen tuon pienen hetken, jolloin aurinko ei täysillä porota. Uhkaavan näköistä, kun noin korkea pensas kenottaa 45 asteen kulmassa. Poikatyrni ei ole noin turhamainen, vaan tönöttää vieressä piikkisuorana.

Toinen pöhkiäinen on lännenhopeapensas. Se kurkottaa auringon suuntaan niin paljon, että näyttää kaatuvan kohta päivänliljojen päälle. Sateen jälkeen se painuu vielä enemmän kumoon. Kovin olisi kaunis pensas, sekä ulkoisesti että sisäisesti, kun sillä on historiaakin taustallaan - pensaan esivanhemmat ovat asuneet isovanhempieni pihalla - mutta ei se noin kumollaan pääse pihassa loistamaan. Täytyy vielä yrittää jollain tukikepillä vääntää sitä parempaan asentoon. Onneksi pensas on tehnyt juurivesoja, jotka täytyy yrittää viisaasti istuttaa mahdollisimman valoisalle paikalle.
Tänäkin keväänä unohdin siirtää jo vuosia sitten tilaajalahjaksi saadut keltaiset liljat toiseen paikkaan. Loppukesästä ne jäävät aina ruohonleikkurin alle, kun kaatuvat aurinkoa tavoitellessaan.

Tai ehkä nuo kaikki kenotaimet vain kaipaavat pohjoisemmalle vyöhykkeelle, kun järjestään päätyvät osoittamaan kohti pohjoista.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Hips don't lie

Mutta muut vyöhykkeet kyllä valehtelee! Taannoisessa kiinanruusukvitteniepisodissa kävi ikävästi ilmi se, että taimikauppojen vyöhykemerkinnät ovat melko randomeja, eikä niihin voi täysillä luottaa.

Toinen esimerkki kiinanruusukvittenin ohella on rakas kanukkani Compressa (kuvassa). Ostohetkellä sen vakuutettiin menestyvän meillä, mutta myöhemmin huomasin taimipurkissa lukevan "Olen Virosta, enkä tarkene ikinä missään, enkä varsinkaan kestä talvea". Nice. Ehdin jo keväällä ostaa sen tilalle uudet kasvit, mutta sitten se alkoi talven jäljiltä pukata lehteä, eikä näytä paleltuneen kuin kärjistään.

Ja mun Williams' Double Yellow -ruusu, jonka ostin postitse! Edelleen sen vakuutetaan menestyvän Pohjois-Pohjanmaalla asti, mutta taimipotissa luki vyöhyke I. Eikä se meillä kestänyt kuin yhden kesän (no joo, oli meillä viime yönäkin vain +2, mutta ei tää nyt ihan Pohjois-Pohjanmaata sentään ole).

Rouge Cardinal -kärhön sanotaan menestyvän vyöhykkeillä I-II, ja pidin sitä vain yhden kesän ilona, mutta niin vain se tunkee ylös tuolta litimärästä savesta vyöhykkeellä III jo neljättä vuotta.

Tokihan jokaisella puutarhalla on oma mikroilmasto, joka vaikuttaa enemmän kuin virallinen vyöhyke. Mutta ois kuitenkin kiva voida luottaa taimikauppojen merkintöihin. Jossain ois myös hyvä olla jokin instanssi, johon voisi vyöhykekokeiluista kerätä tietoja. Näkisi ne hurjimmatkin kokeilut ja parhaimmat menestymiset, eikä tarttis tyytyä kasvattamaan pihalla vain pajua ja horsmaa.

Aina tietysti voi kokeilla siskon tapaa puhua kasveille ruotsia, jotta ne luulevat olevansa Ahvenanmaalla ja tarkenevat paremmin. Toimi ainakin sen hienoon wisteriaan.