Kukka-asetelmissahan tulee aina olla jotain korkeaa, jotain keskikokoista ja jotain roikkuvaa. Ruokaihminen osasi laskea päässään 1+1 ja miinustaa siitä kirpat, ja tulokseksi tuli kukka-asetelma (ne kukat, kerrotut sarvileukoijat, on tuossa vielä minitaimina), jonka korkeana elementtinä on palmukaali
Nero di toscana. Siitähän kasvaa näyttävän kokoiset ja näköiset lehdet, jotka voi sitten kukkien kuihduttua donkata ribollitaan (papu-maalaisleipä-lehtikaalikeitto; pakko teettää semmoinen chefillä tänä kesänä).
Lisäbonuksena kirpat eivät osaa löytää tietään kukkapurkkiin (-saaviin), joten pitkästä aikaa saadaan palmukaalta ruokapöytäänkin. Ellei sitten kaaliperhosen toukat ehdi ensin. Tai lehtokotilot.
Mieli tekisi soveltaa samaa ideaa muihinkin kukka-asetelmiin, mutta taidan ensin tutkia puutarhaliikkeen valikoiman, kun sain sinne tukun alekuponkeja. Sillä tavallahan sitä melkein säästää rahaa.
Noi syötävä meets kukka on ihan parhaita asetelmia!
VastaaPoista