Ja minä kun niin leuhkin Luigi della casalle ehtineeni nauttia joka ikisestä toukokuun päivästä. Kesäkuu sitten lipsahtikin täysin sormien välistä. Aina tässä käy näin, kun kasvien täytyy niin törkeän lyhyessä ajassa ehtiä kukoistaa ja lisääntyä, ja kesäkuuhan on oikeastaan vasta kevättä tässä maassa (vaikka olenkin onnistunut kärväyttämään kunnon Bubbles DeVere -rusketusrajat). Joka päivä puutarhassa tapahtuu jotakin, ja täytyy muistaa fiilistellä joka ikistä lehteä ja kukkaa, jotta jaksaa taas talven yli.
Eilen iski tyhjän ruukun paniikki. Eihän näin lähellä juhannusta voi olla puutarhurilla tyhjiä ruukkuja, vaikka pihalla on vielä iso kasa multaa! Kesän ensimmäisen paarman intensiivisessä seurassa kauhoin multaa ruukkuihin ja istutin meiramia, kirveliä, mizunaa, palmukaalta ja rucolaa. Ja jälleen kiittelin armaan aviomieheni älynväläystä hommata loppusyksystä pihalle multaa, jolla voi sitten keväällä ja kesällä läträtä mielin määrin.
Nyt täytyy vain toivoa, ettei yksikään kylän uroskoira keksi karata meidän pihaan jättämään ruukkuihin viestejä meidän tytöille, kuten joskus on käynyt. Eikä mielellään rastaatkaan saisi järjestää uutta kakkafestiä, kun sen toissaöisen jäljiltä on vieläkin joka paikka valkoisissa roiskaisuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti