45 asteen puutarha

Että meillä näitä kenottajia riittää! Ei sitä istuttaessa osannut arvata, että jotkut kasvit tekevät mitä tahansa osuakseen valokeilaan. Tyrniin osuu ehkä n. 4 tunnin ajan päivästä varjo, joten hän päätti suunnata itsensä kohti pohjoista välttääkseen tuon pienen hetken, jolloin aurinko ei täysillä porota. Uhkaavan näköistä, kun noin korkea pensas kenottaa 45 asteen kulmassa. Poikatyrni ei ole noin turhamainen, vaan tönöttää vieressä piikkisuorana.

Toinen pöhkiäinen on lännenhopeapensas. Se kurkottaa auringon suuntaan niin paljon, että näyttää kaatuvan kohta päivänliljojen päälle. Sateen jälkeen se painuu vielä enemmän kumoon. Kovin olisi kaunis pensas, sekä ulkoisesti että sisäisesti, kun sillä on historiaakin taustallaan - pensaan esivanhemmat ovat asuneet isovanhempieni pihalla - mutta ei se noin kumollaan pääse pihassa loistamaan. Täytyy vielä yrittää jollain tukikepillä vääntää sitä parempaan asentoon. Onneksi pensas on tehnyt juurivesoja, jotka täytyy yrittää viisaasti istuttaa mahdollisimman valoisalle paikalle.
Tänäkin keväänä unohdin siirtää jo vuosia sitten tilaajalahjaksi saadut keltaiset liljat toiseen paikkaan. Loppukesästä ne jäävät aina ruohonleikkurin alle, kun kaatuvat aurinkoa tavoitellessaan.

Tai ehkä nuo kaikki kenotaimet vain kaipaavat pohjoisemmalle vyöhykkeelle, kun järjestään päätyvät osoittamaan kohti pohjoista.