Päivän väri: punainen

Urheiluliikkeen alea oltiin ihmettelemään menossa, kun Luigi vihjasi, että auto voi pysähtyä myös Plantagenissa, jos rouva tahtoo. Rouva tahtoi, vaikkei ostoslistalla mitään puutarhaan liittyvää ollutkaan. Mutta hyvähän se on välillä siemenhyllykköjä plärätä, ihan vain pysyäkseen ajan tasalla.

Rucolaa oli meillä jo ennestään, sekä lempeää salaattiversiota että tämän vuoden nyhettiä, kipakkaa Wild wildfireä. Dragon's tongue oli kuitenkin pakko saada joukon jatkeeksi, kun sitä olen puutarhalehdistä ihastellut. Valtavan söpö ilmestys pinkkeine lehtiruoteineen. Hyvä lisä syötäviin kukka-asetelmiin. Ellei kirpat iske ensin.

Varsiselleriä innostuin myös ostamaan, vaikka sen kasvatus minipienestä siemenestä onkin hermoja raastavaa. Toisena puutarhavuotenani sitä kokeilin ja sain yhden kasvamaan oikein komeaksi. Sen jälkeen en ole sellerin kasvattamisessa onnistunut. Voi sitä siltikin taas yrittää.

Härkäpapuakin tarttui mukaan, kun tuo Red Epicure on niin näyttävän näköinen. Säilyttää kuulemma värinsä, jos pavut höyryttää kypsiksi. Takakansiteksti vielä kehui, että Red Epicurea voi käyttää vihannesruokana. Eipä ollut käynyt mielessäkään, että vihanneksesta voi tehdä vihannesruokaa.

Taimenia

Sieltä ne pikkuiset taimet (siskolla on lastenkirja, jossa puhutaan tomaatintaimenista. Vähän sama kuin nykyään niin muodikkaat silmänalukset) jo kurottelevat sirkkalehtiään kohti -25 asteen pakkasia. Ainoastaan Topepo rosso -paprika vielä nirppanokkailee mullan alla (mikähän noissa italialaisissa kasveissa on, kun eivät tykkää Suomen ah-niin-lempeässä ilmastossa kasvaa???)

Orvokkien alut on kovin pikkiriikkiset, että saas nähdä, saanko niistä ikinä mitään aikaiseksi, vai donkkaanko ne turhautuneena kompostiin. No, onpahan ainakin kokeiltu.

Tästä yhdestä taimenesta sen sijaan olen saanut kasvatettua 14-vuotiaan mummokoiran, jopa -25 C:ssa. Hyvää syntymäpäivää, maailman epäluuloisin, mutta hyväntuoksuisin Rölli Tuulikki!

Nopeusennätys?

18.1. tein siementilauksen Hyötykasviyhdistykselle ja 22.1. olivat siemenet postilootassa :-0 Käsittämättömän nopeaa toimintaa suomalaisfirmalta. Tosin jäsenyyttäni ei ole vielä noteerattu mitenkään. Olisin jo tähän mennessä odottanut "Tervetuloa, you sexy thing, elikkä maailman paras ja ihanin puutarhuri" -viestiä. Mutta kaipa sekin aikanaan tulee.

Enää 3 kk, niin sittenhän noita siemeniä saa jo alkaa tyrkkiä multiin. Melkein tulee kiiru.

Kärppänä kalatiskillä

Taas on se minimaalisen pieni aikaikkuna, jolloin voi hyvässä lykyssä bongata kalatiskistä mateen. Meillä oli ylimaallisen hyvä lykky: Kangasalan pikkuruisen K-marketin kalatiskissä pötkötti edellisenä päivänä pyydetty, perkaamaton made, jonka maha oli pullollaan mätiä! Melkeinpä juostiin kalatiskille, kun tuo onnistuttiin kaupan toisesta päädystä bongaamaan, ja kohteliaasti kieltäydyttiin myyjän tarjouksesta perata kala. Normaalistihan täällä myydään täysin nakuja mateita, joilta on takin lisäksi viety myös mätipussit. Mateen mätiä ei koskaan kaupoissa myynnissä näy, joten se päätynee ravintoloihin kalliilla hinnalla syötäväksi. Eikä tässä vielä kaikki: made oli 14 €/kilo ja sen vieressä oli myös edellisenä päivänä pyydettyjä kuhia 12 €/kilo!

Made päätyi saman tien keitoksi (madepaloja keitetään suolalla ja maustepippurilla maustetussa vedessä 10 min., palat noukitaan pois, tilalle lykätään sipulia, perunaa, porkkanaa ja palsternakkaa kuutioina, keitetään kypsiksi ja laitetaan lopuksi peratut mateen palat takaisin liemeen. Koristellaan persiljalla.). Mäti tallennettiin pieniin pakastepusseihin ja nautitaan myöhemmin blinien kanssa. Maksa (kuvassa pienen toimistopojan karskin ja karvaisen suomalaismiehen kädessä) paistettiin sipulin kera runsaassa voissa ja syötiin kotitekoisen juurileivän päällä alkupalana. Niin yksinkertaista, niin järkyttävän hyvää :-)

Oulussa asuu seireeni

Viattomaltahan se sen laulu kommenttikentässä kuulosti: "Tänään pötkähti postista Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo." Mutta pian tuo laulu alkoi soida päässä, ja uteliaisuus otti henkilöstä ylivallan. Oli ihan pakko piipahtaa Hyötykasviyhdistyksen sivuilla tsekkaamassa, mitä niiden kaupassa on tarjolla.

Muutama sivu meni hymistessä ja nyökytellessä, mutta sitten alkoi käsi hamuta luottokorttia. Jo siemen-fröön kuvasto sai aikaan innostuksen retikkaan, ihan vain siksi kun retikalla on musta kuori ja valkoinen sisus (syy se on sekin), ja Hyötykasviyhdistyshän sitä myös tarjosi. Ja limebasilikaa, pronssinväristä fenkolia (siis sitä versiota, joka tekee vain röyhyjä, eikä mukulaa. Näen jo syötävien kukka-asetelmien tulevan.), yrtti-iisoa ja shisoa, joka oli viime vuonna niin trendikäs. Tilaushan siitä sitten pääsi, vaikka siemenlaatikosto tursuaa niin, että piti siskolle jo pakata ylijäämät ja laittaa postiin saamaan kylmäkäsittelyä.

Ens vuodellekin jäi vielä tilattavaa: kotimaista (!) härkäpapua, harmaata (!) myskikurpitsaa, kurkkua...

Kinuskiraidallinen tiikerikakku

Vaikken mikään suuri leivonnaisten ystävä olekaan, iskee välillä iili leipoa - jopa kuivakakkuja, joiden nimikin on jo niin luotaantyöntävä ja kitalakeen tarttuva: kuiva kakku!

Toffeen ystävä sen sijaan olen, ja MeNaisetista nykäisin heti talteen ohjeen, jossa toffeeta (tai siis kinuskia) läträttiin kuivakakkuun. Ja hyväähän siitä tulee.

250 g voita
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään
3 kananmunaa
- vatkaa sotkutukseen 1 kerrallaan
3,5 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
- sekoita keskenään
- sekoita taikinaan
- kaada 1/3 taikinasta voidellun vuoan pohjalle
2 dl kinuskikastiketta
3/4 dl vehnäjauhoa
1/3 taikinaa
- sotkuta keskenään
- kaada vuokaan
- kaada loput 1/3 taikinasta vuokaan
- paista 175 C/50 min.
- syötä joka siivusta murunen naukserille, jonka suurinta herkkua tämä kakku tuntuu olevan, vesimyyräpaistin ohella.

Make-over ja meirami

Tammikuussa se aina iskee: muutoshalu. Keittiön yksittäiset uudistustarpeet oli jo toteutettu viime vuonna ja vessojen toissa vuonna, joten suuntasin katseeni kodinhoitohuoneeseen (toki, jos joku suinkin tietää Tampereelta/Kangasalta hyvän kampaajan, joka EI PUHU, voi vinkata siitä kommenttilootaan, niin saan uudistettua itsenikin).

Avensis suunnattiin Bauhausiin, ja rouva suuntasi maaliosastolle kahmimaan kaakelimaalia (paholaisen keksintö!) ja herkän roosaa maalia ovien koristelistoihin ja siemenlaatikostoon. Note to self, että Bauhausin valaistus on kaukana meidän kodin valaistuksesta, joten ostoskoriin päätyy aina ihan liian räikeää maalia. No, mansikkajäätelön pinkillä mennään ainakin seuraavaan tammikuuhun.

Bauhausiin ei ollut vielä siemeniä tullut, mutta lähimarketti yllätti. Siellä, tulppaanien takana, komeili jo 3 siemenhyllykköä. Toinen yllätys oli se, että yrttihyllykössä oli meiramia, jota olen turhaan metsästänyt netistä. 2 pakettia meiramia ja 2 pakettia tulppaaneja päätyi heti ostoskärryyn. -21 C:sta huolimatta tuli aivan kesäfiilis.