Ensimmäistä suht. punaista palkoa maistaessa yllätyttiin sen mietoudesta. Chef toki putsasi chilin huolellisesti, kun tietää, ettei vaimonsa halua ruuan tuottavan tuskaa, mutta chili ei tuonut ruokaan lämpöä - makua kylläkin.
Seuraava yksilö putsattiin vähän vähemmän huolellisesti, ja kolmas jäi melkeinpä kokonaan putsaamatta. Siltikin lämpö oli mukavan mietoa ja maku ihana. Hienoa, jos tässä on sellainen chililajike, jota voi ronskilla kädellä rusauttaa ruuan joukkoon. Tosin kapsaisiini on siitä vinkeä, että se harvoin on tasaisesti levittynyt, ja pääsee välillä yllättämään.
Liekö mietous syynä myös siihen, että ensimmäistä kertaa kasvarin chilit maistuu myös etanoille. No, ens vuoden lajikkeeksi valikoitui Habanero, joten yrittäköön nakertaa sitä sitten.
Te saatte ensi kesänä valmiiksi marinoituja etanoita! :-)
VastaaPoistaHieno pitkula tuossa kuvassa!