maanantai 10. syyskuuta 2012

Parturointia

Rohkeasti vain varastosta oksasakset käteen ja askel kohti järjettömän kokoisiksi kasvaneita marjapensaita. Pikaisesti googlasin, että pensaita voi leikkoa heti satokauden jälkeen, mutta liian myöhäiseen syksyyn ei leikkaamista saa jättää, jotta leikkuukohdat ehtii arpeutua ennen kaikkein kosteinta sesonkia. Vähän jännitti, mutta jos kerran isäukkokin on onnistuneesti syysleikkausta tehnyt jo 40 vuoden ajan, niin ei se voi tyttärelläkään kovin pieleen mennä. Kai.

Puna- ja viherherukat olivat helppoja, kun kasvoivat niin kauniin pystyinä, mutta vuoristokarviainen olikin sitten painajaismainen piikkeineen ja maassa roikkuvine oksineen. Joku oli vielä keksinyt niitä istuttaa 4 kpl puutarhaan. Viimeiseksi jätin muhkeat mustaherukat, koska ne olivat muodostaneet semmoisen viidakon, ettei väliin meinannut mahtua. Jäkäläiset oksat lähtivät ensimmäisinä, ja niiden jälkeen kaikki epämääräiset lehdettömät käppyrät.

Kirsikka, karhunvatukka ja luumu olivat kasvattaneet pensaiden keskelle korkeita ja paksuja juurivesoja. Niistä huomasi, että puutarhuri oli vältellyt marjapensaisiin vilkuilua koko kesän. Ja pari aiempaakin kesää. Lopputulos oli kuitenkin siisti ja ilmava. Katsotaan sitten keväällä, miten pensaat itse suhtautuivat parturointiin.

Daalian kuva on tuossa siksi, että viimeinkin mun kesäkukkaseni alkoivat kukkia. Huhtikuusta kesäkuun alkuun daaliat majailivat taimipoteissa ja reilut kolme kuukautta puskivat lehteä ulkoruukuissa, kunnes nyt yöpakkasten kynnyksellä päättivät ruveta kukkimaan. Kukka on upean violetti, mutta lähestulkoon mahdoton valokuvattava - kamerat vääntävät värin väkisinkin kirkkaan pinkiksi. Mutta hieno se on. Toivottavasti pakkasia ei vielä tule, jotta ehtisi kukista nauttia edes muutaman viikon.

1 kommentti:

  1. Minäkin haluan järjettömän kokoisiksi kasvaneita pensaita. Niitä pitää odottaa järjettömän kauan!

    VastaaPoista