Kauden viimeiset pavut

Viimein sade lakkasi, ja puutarhuri pääsi siistimään kasvatteitaan. Ensimmäisenä kävin borlottojen kimppuun, ja heti täytyy pyytää borlotoilta anteeksi: ennakkoluuloista huolimatta olivat tuottaneet aivan mahtavan sadon - josta tosin 99% oli homeessa. Vain pari kourallista papuja irtosi särpimeksi. Borlottojen alta löytyi kesän alussa samaan penkkiin istutettu munakoiso. Vinkeä tunne, kun peukalo uppoaa mätään munakoisoon. En suosittele.

Koska borlottoja tuli niin vähän, päätin riipiä viimeiset ruusupavut niiden kaveriksi. Ruusupapujen juurella kasvavat kurpitsat olivat hitusen verran oranssistuneet, joten leikkasin ne irti ja siirsin kasvariin kypsymään (tai homehtumaan). Viimeinen kesäkurpitsa Lungo di Firenze jäi kasvimaalle tököttämään, kun se tuotti vielä viime viikolla muhkeat hedelmät ja on yhä edelleen pukkaamassa raidallisia patukoitaan. Kai tuolla sateessa joku pölyttäjä vielä pörrää.

Kasvihuone on edelleen vehreän näköinen, tosin pohjoisseinällä olleet tomaatit piti heittää kompostiin, kun olivat jo kellastuneet. Niitä siirtäessä pöllähti ilmaan niin paljon homeitiöitä, että koko kasvari oli hetken harmaa. Muutama chili ja kirsikkatomaatti oli viikon aikana punertunut, ja rucola ja korianteri kasvattanut lehtiä, mutta edellisten vuosien satoon ei millään ylletä. Normaalisti tähän aikaan ollaan keitetty kattilallisia tomaattikastiketta ja kuivatettu chilipalkoja. Nyt vain heitetään mätääntyneitä yksilöitä kompostiin.

Vanha viholliseni San Marzano sinnikkäästi vastustaa hometta ja on kaikesta tästä kylmästä ja märästä huolimatta rehevän vihreä - mutta pitää myös tomaattinsa tiukasti vihreinä, eikä ole kypsyttänyt ainoatakaan.

Täytyy satokauden jälkeen putsata kasvihuone tosi hyvin ja jollain ydyllä pesuaineella, jottei homeitiöt jää sinne muhimaan kevääseen asti.

Ja kun pitkän puutarhapäivän jälkeen puutarhuri pääsee naama mullassa ja tukka kompostinhajuisena huoahtamaan herkkusienipastan ja huikean rieslingin äärelle, kuuluu nuorimmaisen koiran haukkua portilta. Pikaisesti toppatakki niskaan, kumpparit jalkaan, ja hakemaan koiraa pois - vain törmätäkseen Kirsi-Mariaan (nuori, nätti ja hyvässä meikissä) ja Villeen, joiden on ihan pakko just sillä hetkellä päästä kertomaan Raamatusta. Great.