Herbaario 2013

Vaikka kasvimaalla persilja ja tilli vielä hiukan ujostelevat (korianteria kyllä tulee tukoittain), kasvihuoneessa yrtit kukoistavat. Basilikaa on tullut jo sen verran, että yksi ruukullinen päätyi pestona pakkaseen (pestoa todellakin kannattaa pakastaa - se jopa säilyttää värinsä hienosti, kunhan sulkee silmänsä päällikerrokselta).

Kirveli on aiemmista vuosista poiketen rehahtanut hienosti kasvuun ruukussa, ja vanhan tavan mukaan salvia jaksaa terhakkaasti pukata versoa. Loppukesästä istutan salvian kasvimaalle talvehtimaan, vaikka se on selvinnyt vain kahdesta talvesta - niistä, jolloin jaksoin peitellä sen syksyn lehdillä. Viime vuonna salvia oli innostunut siementämään ihan olan takaa, ja kasvimaalla popsahtelee salvian taimia vähän joka paikassa. Ei haittaa.

Anoppivainaa toi aikoinaan meille terhakan timjamikasvuston, jonka - monen vuoden sadon jälkeen - myyrät nakersivat parempiin suihin talttahampaisiin. Tänä vuonna kylvin timjamia ekan kerran ruukkuun, ja tulokset oli hämmästyttävät. Mielettömän intensiivisen makuista timjamia ruukut täynnä. Harmiksi siemenet jo loppuivat, eikä uusia ole vielä löytynyt tilalle.

Vuoden yrtti on tällä kertaa meirami. Joka vuosi löytyy yrtti, joka hyväilee makuhermoja enemmän kuin muut, ja tänä keväänä chefin meiramiöljyllä maustettua kalaa syödessä pääsi tajunta loikkaamaan astetta korkeammalle tasolle. Aiemmin olen mieltänyt meiramin lähinnä sienten mausteeksi, mutta nyt se pääsi näyttämään todellisen potentiaalinsa. Nyt kun vielä keksisi, miten sen säilöisi talven varalle - öljyä, meiramia, valkosipulia tahnaksi ja pakastimeen?