Heinäkuussa vielä kirkkaankeltaisena ja raidallisena ihmetyksenaiheena kasvanut möltti menikin oranssoitumaan, ja pikagoogletuksella osoittautui oikein valio Potimarroniksi. Seuraavaksi täytyi siis googlettaa, mitä sillä tehdään. Hyvin kuulemma sopii paahtamiseen ja tykkää rosmariinista, kanelista ja muskotista, aivan kuin minäkin. Kuori on tarpeeksi ohut syötäväksi, mutta siitä huolimatta Potimarron säilyy jääkaapissa kuukausia – kunhan jääkaappi ei ole liian kylmä.
Oli hauska lukea Thompson & Morganin sivuilta jonkun norjalaisen kehuvan, miten Potimarron kasvaa niilläkin leveysasteilla hyvin. Ens vuonna täytyy siis kasvattaa tuota uudestaan, jos se osoittautuu niin herkulliseksi ja kastanjaiseksi kuin on luvattu. Huomenna sitä voisi paahtaa lammaspadan lisukkeeksi.
Nam, tuo Potimarron, jota myös Hokkaido-kurpitsaksi kutsutaan, on parasta kurpitsaa! Sveitsin-vuotemme aikana saimme tutustua moniin kurpitsalajikkeisiin ja tuo oli yksi suosikkini Butternutin lisäksi. Uunissa kypsennys ja keitto ovat hyviä valmistustapoja. Uunitetun kurpitsan paloista tulee myös loistava pastakastike.
VastaaPoistaTodellakin parasta! Yksi Potimarron paahdettiin uunissa viikonloppuna, ja että oli tajuttoman hyvää! Voi vain kuvitella, millainen pastakastike siitä tulisi.
Poista