Uudenvuodenlahja itselle ja henkilökohtainen ruokahaaste

Kun nyt ihan selkeästi ollaan jo keväässä (ulkona on vihreää ja sisällä kuraista) ja vuosi saatiin vaihdettua ilman isompaa panikointia (huonokuuloinen mummokoira nukkui, ja itse en ole vielä lähelläkään 50:ttä), täytyi palkita itsensä hankkimalla jäsenyys Hyötykasviyhdistyksessä. Joskus sisko lainasi muutaman Pähkylä-lehden, ja ne olivat sen verran mukavaa luettavaa, että ajattelin liittyä jäseneksi, mutta sitten se unohtui. Nyt muistin! Kevätfiilis lisääntyi heti. Joko sieltä saa tilata siemenperunaa? Maakin ois sopivasti sula...

Joulun kinkkua, eli palvilammasta, pakastimeen tunkiessa ja siellä 100 litraa viimekesäistä tomaattikastiketta katsellessa huikkasin Luigille, että koko alkuvuosi syödään vain sitä, mitä pakastimesta löytyy (no, OK, jotain vihannesta sekaan kans. Ja pastaa.). Pakastimesta löytyy papuja, sieniä, haukea, lohta, siikaa (juu, hamstraamme kalaa pakastimeen aina, kun sitä tuoreena löytyy – ellei siis syödä sitä saman tien), se 100 litraa tomaattikastiketta, vadelmia, omaa pestoa, omenasosetta ja –hilloa (näitäkin 100 litraa), naudan sisäfilettä luomuna, sekä useampi köntsä palvilammasta.

 

Hauki menee pulliksi, palvilammasta voi tunkea raviolien sisään ja pastakastikkeisiin, kalat tietysti pyörähtävät pannun kautta suuhun tai pulahtavat äyriäisten (juu, niitäkin löytyy) ja tomaattikastikkeen kanssa bouillabaisseen, mutta mihinkähän ihmeeseen sitä kaiken lopun tomaattikastikkeen ja omenahillon tunkee? Note to self, että keväällä ei sitten ihan himona kasvateta tomaatintaimia, ja omenoita tulee syödä tuoreena niin paljon kuin ikänänsä vain jaksaa.