Loman aloitus Huberissa

Vaikka olemme lihan syöntiä vähentäneet (siitä yksinkertaisesta syystä, että hyvää lihaa on hankala löytää. Ahlmanin kyyttö, Lammasmaailman lähilammas ja Stockalta saatava luomupossun kassler on lähes ainoita, jotka meidän seulan läpäisevät) ja vaikka ravintolan nimi ravinteli Huber on niin hesuksen spede, on Huber onnistunut kiinnostamaan sen verran, että loman alkajaisiksi varasimme pöydän. Puolustuksekseni sanon vielä sen, että eiliseen asti olin niin siveä, etten tiennyt 14.3. olevan steak and a ... noh... BJ... day. Kaikkea sitä internetistä oppii.

Palvelu oli Huberissa yllättävän hyvää. Tiskin takaa tarjoilija nappasi meidät mukaansa heti ovelta ja johdatti kollegojensa luo, jotka veivät meidät pöytään. Huberin konsepti poikkeaa normiravintolasta, mutta tarjoilija jaksoi kärsivällisesti selittää, miten tilaus kannattaa tehdä, ja mitä mikäkin liha on. Myös juomatoiveet kuunneltiin ja toteutettiin hienosti.

Alkujuomaksi tarjoiltiin shampanjaa magnum-pullosta, mutta juoma oli valitettavasti kovin väljähtynyttä ja mautonta. Oli muuten eka kerta, kun saan alkukuohun valmiiksi avatusta pullosta. Alkupalaksi parempi puolisko otti tartarin, ja minä fritatun kampasimpukan & pikkelöidyn lohen. Kampasimpukka oli ehdottomasti paras ikinä ja sen kanssa tarjottu fenkoli mahtavasti maustettu sarviapilalla. Huikeita makuja! Tartarissa tuli hienosti esiin se, miten laadukasta lihaa Huber käyttää. Viini, Huber riesling, oli mauton, eikä pärjännyt kampasimpukoille. Hienoinen hapokkuus olisi tehnyt viinille ihmeitä. Liekö jälleen avatussa pullossa väljähtynyt juoma?

Lihojen valinta oli melkoisen hankalaa tällaiselle ei-niin-lihatietämykselliselle henkilölle. Porterhouse? Prime rib? Tarjoilijan apua kaivattiin  - ja saatiin. Kärvääntyneeseen pläskiin viehättynyt rouva halusi entrecotea, ja vahvempi astia ribsejä. Tarjoilija vinkkasi, että lihat voi tarjota yhdeltä lautaselta, jolloin kumpikin saa maistaa kaikkea. Jostain syystä entrecotea sai vain puolen kilon könttänä, mutta miehekkäästi uskoimme pystyvämme syömään sen.

Lisukkeeksi otimme ranskiksia ja luuytimellä silatun perunapyreen. Juomana oli espanjalainen punaviini, joka oli valitettavan mitäänsanomaton.

Ranskikset olivat OK, perunapyre kerrassaan jumalaista. Ribsit olivat kaukana siitä, mihin olemme tottuneet: Huberin versiossa oli järjettömän suuri, ja valitettavan kuiva, lihakimpale luiden päällä. Omatekemät ribsit sen sijaan ovat vähälihaiset, mutta mehukkaat, makeat ja maukkaat. Huberin entrecote kyllä oli mehukasta, mutta niin kalvoista, että joutui ihan tosissaan miettiä, minkä kokoisen kimpaleen uskaltaa suuhunsa laittaa ilman, että joutuu toivomaan puolison osaavan heimlichia. Lihassa maistui erittäin laadukas raaka-aine, mutta valmistustavassa oli toivomisen varaa. Lisäksi sydäntä kirpaisi se, että naapuripöydissäkin lihaa jäi yli. Mihinkähän kaikki se hävikki päätyy? Voisko annokset merkitä listaan grammojen sijaan siten montako normipainoista henkilöä pystyy lihapläjäyksen syömään; Huberin konsepti kun on se, että pöytään tilataan kimppasyömistä, eikä henkilökohtaisia annoksia?

Kaikesta huolimatta illasta jäi hyvä maku. Seura oli hyvää, lisukkeet ja lihan raaka-aine hyvää, palvelu hyvää. Toista kertaa tuskin tuonne mennään, mutta mukava silti, että paikka on ilmeisen suosittu. Koko ajan porukkaa tuli sisään, ja kaikilla oli pöytävaraus.

Seuraavaksi sitten testaamaan Välimäen Masu (kuka näitä spedenimiä Tampereella oikein suoltaa?).